Vuosia myöhemmin Anna ajatteli, että tuleville äideille ei kerrottu pelosta, koska kaikki halusivat unohtaa sen. Anna oli itsekin lapsen varttuessa unohtanut pelkonsa, ja vasta tekstejä läpi käydessään hän muisti sen taas, se oli olemassa hänen sisällään yhä edelleen, ja siinä papereiden ääressä hänet valtasi epävarmuus ja hän oli kahden vaiheilla, pitäisikö hänen tuhota ne, hävittää […]

Mikään yksittäinen vastaus ei ole oikea. Kysymykseen romaanista on vastattava monta kertaa. Lukeminen vastaa siihen, kun kirja syntyy lukijan ja tekstin kohtaamisessa. Kriitikot vastaavat siihen, kun he kirjoittavat lukukokemuksistaan. Jokainen aikakausi vastaa siihen, kun lukijat lukevat toisin kuin ennen (nopeammin? katkonaisemmin? visuaalisemmin? monipuolisemmin?) ja kirjailijat yrittävät pyydystää sitä, mikä on kussakin ajassa merkityksellistä. Ja tietysti […]

Kun aloitin collegen Yhdysvalloissa, olin lukenut kaikki lapsuudenkotini kirjat. Kouluni valkoinen dekaani esitteli minut sanomalla, että olin kuusitoistavuotias länsiafrikkalainen, joka oli jo lukenut Dickensiä, Tolstoita ja Dostojevskiä, ikään kuin tässä olisi ollut jotakin yllättävää tai erityistä. Olin lukenut noita kirjoja vain siksi, että ne olivat olleet käden ulottuvilla, eikä tiettyyn eurooppalaiseen kirjallisuuskaanoniin liittyvä kunnioitus merkinnyt […]

Valokuva: paidaton Vivek pujottaa koruja kaulaansa, järjestää ne hopeaketjunsa päälle ja nipistää kultaiset renkaat korviinsa hiukset olkapäille ryöpyten. Hän näyttää vähäpukeiselta morsiamelta, puoliksi riisutulta. Kuvassa on toinenkin poika. Hänen nimensä on Osita. Hän on yhtä pitkä kuin Vivek mutta leveäharteisempi, ja hänen ihonsa on syvältä kaivetun saven värinen. Hän on Maryn ja Ekenen lapsi, ja […]

Miten isä yhtäkkiä kaipasikaan sitä tunnetta, kun rakastaa tai vihaa samoja asioita, puhuu samaa kieltä, tuntee samat ihmiset, samat vuorenrinteet, hajut, äänet, maut, auringonvalon sävyn eri vuodenaikoina. Sen jälkeen kun hän oli jättänyt oman maansa ja tämän tytön, ei hän voinut tuntea ketään sillä tavalla läpikotaisin. Sen jälkeen tuli pelkästään ihmisiä, jotka olivat tunteneet isän […]

Julius Ukkosen päiväkirja oli osunut silmiini istuessani hikisenä hänen kirjoituspöytänsä ääressä. En ollut löytänyt mitään merkityksellistä, kunnes muistin Ukkosen kertoneen eräässä TV-dokumentissa päiväkirjastaan. Hän oli kutsunut sitä ”historialliseksi ilmapuntarikseen”. Hän tuskin olisi kannellut moista ulos huoneistostaan. Kun nostin katseeni, näin silmieni korkeudella kirjahyllyssä lakattuun puunkappaleeseen kiinnitetyn ilmapuntarin, sellaisen, joita saa lahjatavarakaupoista tai venetarvikeliikkeistä. Sen molemmin […]

Kävelimme vinossa seisovien hökkeleiden reunustamia kujia pitkin. Maiseman väreissä, äänissä ja tuoksuissa leijui ristiriita. Aivan kuin värit naisten sareissa hukuttaisivat alleen harmaan kodit, lasten iloiset huudot aaltopellin ja repaleisen muovin huminan ja huumaava kuminan ja kurkuman tuoksu jätteen löyhkän. Jostain pölyn, kärpäsparvien ja hiekan keskeltä eteemme lehahti valkoinen perhonen. Se oli maiseman tähtivieras, joka oli […]

Psykiatrini on sanonut, että tärkeintä on pitää nyt kivut hallinnassa. Muistot kuulemma palaavat vähitellen, jos palaavat, muistini rajoittaa tietoisuuttani, annostelee asioita sitä mukaa kuin pystyn vastaanottamaan niitä. Kaikkea ei tarvitse muistaa, kaikkea ei ole edes tarkoitettu muistettavaksi, psykiatrini sanoo ja minulle tulee tunne, että hän tietää enemmän kuin minä. Siksi lepo on tärkeää, siksi olemme […]

Myöhemmin minulta kysyttiin, millainen Intia on. Vastasin, että sellainen, joka vuoroin särkee sydämen ja vuoroin korjaa sen. Sellainen, joka kylpee sekasorrossa ja metelissä, mutta saa silti mielen hiljaiseksi. Kerroin, ettei mikään paikka maailmassa olisi ollut parempi koti aloittaa matkaani uuteen kuin kaupunki, jota kutsutaan Jumalten maaksi. Sinne minä lopulta palaisin. Palaisin yhtä varmasti kuin aurinko, […]