menu Menu
Helen Macdonald: H is for Hawk
Elämäkerta, Iso-Britannia, Macdonald Helen, Vintage 28/02/2019 0 kommenttia
Heikki Kännö: Mehiläistie Edellinen Tuuli Salminen: Rannalla poika Seuraava

All the way home on the train I thought of Dad and the terrible mistake I had made. I’d thought that to heal my great hurt, I should flee to the wild. It was what people did. The nature books I’d read told me so. So many of them had been quests inspired by grief or sadness. Some had fixed themselves to the stars of elusive animals. Some sought snow geese. Others snow leopards. Others cleaved to the earth, walked trails, mountains, coasts and glens. Some sought wildness at a distance, others closer to home. ’Nature in her green, tranquil woods heals and soothes all afflictions,’ wrote John Muir. ’Earth hath no sorrows that earth cannot heal.’

Now I knew this for what it was: a beguiling but dangerous lie. I was furious with myself and my own unconscious certainty that this was the cure I needed. Hands are for other human hands to hold. They should not be reserved exclusively as perches for hawks. And the wild is not a panacea for the human soul; too much in the air can corrode it to nothing.

Helen Macdonald: H is for Hawk

Hiihtolomaviikolla huomasin uutisen, jossa nainen näki kanahaukan syömässä citykania Espoossa. En varmaan olisi kiinnittänyt uutiseen liiemmin huomiota, ellen olisi juuri kuunnellut Helen Macdonaldin juttuja kanahaukoista. Kirjassaan H is for Hawk Macdonald kertoo, että kanahaukkoja on tuotu 60-70-luvuilla mm. Suomesta Brittein saarille, jossa laji oli kuollut sukupuuttoon jo vuosisadan taitteessa. Haukkaharrastajat onnistuivat toimillaan palauttamaan kanahaukat Englannin metsiin. Macdonaldin muistelmissa kanahaukan voi nähdä tekevän eräänlaisen vastapalveluksen: kanahaukka nimeltä Mabel palauttaa Helenin takaisin eloon isän kuoleman aiheuttamasta surusta ja masennuksesta ja samalla opettaa, että ihmisen kädet on tarkoitettu kannattelemaan toista ihmistä, ei villiä luontokappaletta.

H is for Hawk on vaikeasti luokiteltavaa kirjallisuutta: omaelämäkerrallista asiaproosaa, tarinallista tietokirjallisuutta. Samaa tyyliä kuin Mia Kankimäen tai vaikka Maggie Nelsonin kirjat. Myös hiljattain lukemani J. D. Vancen Hillbilly Elegy menee tähän kategoriaan. Olen ihastunut tähän kerrontatapaan, jossa hyvin yksityisestä näkökulmasta ja vahvasti itsensä peliin laittaen käsitellään laajempia yhteiskunnallisia teemoja, kaunokirjallista kerrontaa hyödyntäen. Macdonaldin tapauksessa teemana on ihmisen suhde luontoon ja toisiin ihmisiin. Henkilökohtaisen tarinansa ohella Macdonald avaa englantilaisen kirjailijan T. H Whiten (1906-1964) elämänvaiheita. White on tunnettu kuningas Arthurin tarinaa käsittelevästä The Once and Future King-kirjasarjasta, mutta Macdonaldia kiinnostaa erityisesti Whiten teos The Goshawk (1951), jonka hän on lukenut ensimmäisen kerran jo lapsena. Kirja kertoo Whiten epätoivoisista yrityksistä kesyttää kanahaukka. Samaa yrittää Helen Macdonald, joka isänsä kuoleman jälkeen haluaa uppoutua kokonaan haukkaharrastukseensa. Helenillä on aikamoinen pakkomielle haukkoihin, jo pikkutyttönä hän luki kaiken mahdollisen haukkoihin ja haukkametsästykseen liittyen. Nyt hän haastaa itsensä kesyttämään haukoista haastavimman, kanahaukan.

Haukkametsästyksellä on pitkät perinteet Lähi-Idässä ja Euroopassa ja se on valittu myös Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Haukkametsästys siis tarkoittaa metsästystä, jossa käytetään kesytettyjä ja koulutettuja haukkoja niille luontaisen riistan pyytämiseen. En nyt tässä ota kantaa siihen, onko tällainen toiminta eettisesti oikein vai ei. Villin luontokappaleen kesyttämistä on jo monissa tätä kirjaa käsittelevissä kirjoituksissa kauhisteltu. Tosin ei niitä ihan pystymetsästä pyydystetä kesytettäviksi, vaan metsästyskäyttöön tarkoitetut haukat ovat yleensä tarhoissa kasvatettuja ja vaikeasti hankittavissa. Mitään lemmikkejä ne eivät ole, vaikka Macdonald kertoo myös leikkineensä haukkansa kanssa ja tunteneensa vahvan yhteyden eläimeen. Onhan se erikoista, että joku haluaa omistaa kaiken aikansa haukan kesyttämiseen ja täyttää pakastimensa raadoilla. Ehkä erikoisimpia surunkäsittelymetodeja, johon olen törmännyt, mutta keinonsa kullakin.

Haukankesyttämisprosessia on kiehtova seurata, sen verran vieraasta asiasta on kyse. Macdonald on perehtynyt perusteellisesti haukkakirjallisuuteen ja antaa tästä kulttuuriperinnöstä kiinnostavan läpileikkauksen. Myös rinnalla kulkeva tarina T. H Whiten ristiriitaisesta persoonasta ja elämänpolusta on kiinnostava. Eniten kosketti kuitenkin Helenin avoin puhe masennuksestaan ja tarpeesta eristäytyä muusta maailmasta isän kuoleman jälkeen. Kirjasta välittyy Helenin erityislaatuinen, lämmin suhde isään, joka on jakanut tyttären kanssa rakkauden luontoon. Itse en ole vielä joutunut kohtaamaan läheisen ihmisen kuolemaa ja minua usein askarruttaa miten reagoin, kun sellainen tilanne väistämättä joskus tulee eteen. Ehkä en kuitenkaan kesytä haukkaa.

Kuuntelin kirjan äänikirjana kirjailijan itsensä lukemana. Macdonaldin pehmeää ääntä oli ihana kuunnella, mutta kuuntelukokemus oli paikoin liiankin meditatiivinen. Runolliset luontokuvaukset tuudittivat unenomaiseen tunnelmaan, monesti ihan uneenkin asti, kun sängyssä luin. Sitten sai kelailla taaksepäin, että pääsi taas kärryille. Kielellisesti kirja on myös melko haastava, joten suosittelen tarttumaan Irmeli Ruuskan suomennokseen (H niin kuin haukka, Gummerus 2016), jos et ole tottunut lukemaan englanniksi tai kuuntelemaan enkunkielisiä äänikirjoja. Brittienglantia rakastaville tämä äänikirja on kyllä herkkua.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 39 – Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.

Helen Macdonald: H is for Hawk
Vintage Digital 2014
Äänikirjan lukija: Helen Macdonald

Kuunneltu Storytelista

Muissa blogeissa:
Kirsin Book Club
Kirsin kirjanurkka
Kulttuuri kukoistaa
Luetut, lukemattomat
Lumiomena
Nannan kirjakimara
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Helen Macdonald: H is for Hawk
Elämä, kerta kaikkiaan! -lukuhaaste

#elämäkertakaikkiaan äänikirja H is for Hawk H niin kuin Haukka Helen Macdonald helmethaaste muistelmat


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up