Kun aloitin collegen Yhdysvalloissa, olin lukenut kaikki lapsuudenkotini kirjat. Kouluni valkoinen dekaani esitteli minut sanomalla, että olin kuusitoistavuotias länsiafrikkalainen, joka oli jo lukenut Dickensiä, Tolstoita ja Dostojevskiä, ikään kuin tässä olisi ollut jotakin yllättävää tai erityistä. Olin lukenut noita kirjoja vain siksi, että ne olivat olleet käden ulottuvilla, eikä tiettyyn eurooppalaiseen kirjallisuuskaanoniin liittyvä kunnioitus merkinnyt minulle mitään. Olin lukenut myös Cyprian Ekwensiä, Ayi Kwei Armahia, Buchi Emechetaa, Chinua Achebea, olin lukenut vanhempieni huoneeseen piilotetun teoksen Rakasta hellästi, jokaisen kreikkalaista mytologiaa käsittelevän tietosanakirja-artikkelin koulun kirjastosta, shampoopullojen etikettejä, muropakettien ja kaakaopurkkien kylkiä aamupalapöydässä, lukemattomia kiellettyjä Harlequin- ja Mills & Boon -rakkausromaaneja joilla kävimme kauppaa kavereiden kanssa yläkoulussa, veljeni videopelien kerrontajaksoja ja kaikki ne Raamatun kohdat, joissa viitataan seksiin. Vasta paljon myöhemmin sain selville, että on olemassa kaanon, jota minun oletettiin suosivan etenkin jos halusin pitää itseäni kirjailijana, että kuolleiden valkoisten miesten tuotanto on eräänlaista valuuttaa.

Akwaeke Emezi: Rakas Senthuran: Mustan hengen muistelmat

Helmet-haasteen kohta 36 (olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan) on tuntunut tämän vuoden haasteen hankalimmalta kohdalta. Olen lähtökohtaisesti utelias lukija ja kiinnostunut nimenomaan tutustumaan erilaisiin maailmankuviin kirjallisuuden kautta, en vain etsimään samaistumispintoja tai vahvistusta omalle maailmankuvalleni. Se on myös syy, miksi vuonna 2018 tartuin suurella mielenkiinnolla nigerialaissyntyisen Akwaeke Emezin esikoisromaaniin Freshwater. Kun nyt luen silloin kirjoittamaani tekstiä, huomaan kirjan tehneen suuren vaikutuksen. Omaelämäkerrallinen teos jakautuneesta minuudesta ja ọgbanje-henkien asuttamasta kehosta oli niin omaperäinen ja taitavasti kirjoitettu, etten ollut vastaavaan aikaisemmin törmännyt. Tuo esikoisteos on julkaistu suomeksi nimellä Makeaa vettä vuonna 2021. Sitä ennen samana vuonna Kosmos julkaisi suomeksi Emezin toisen aikuisille suunnatun romaanin Vivek Ojin kuolema, joka sekin on vaikuttava teos. Olen esikoisesta lähtien seurannut Emezin uraa, tämän määrätietoista nousua kerran vuodessa menestyskirjan julkaisevaksi kirjailijatähdeksi. Samalla Emezin julkikuvaan on alkanut nousta yhä enemmän häiritseviä tekijöitä, riidanhaluisuutta ja hämmentävän huomionhakuisia ulostuloja.

Tartuin siis Emezin vasta suomennettuun muistelmateokseen kasvavalla hämmennyksellä, jota myös ennakkoluuloksi voi nimittää. Rakas Senthuran: Mustan hengen muistelmat on ilmestynyt Yhdysvalloissa vuonna 2021. Se on kirjeiden muotoon puettu muistelmateos ja muistelmateoksen muotoon puettu räjähdys ja manifesti. Kirjeet on osoitettu ystäville, sukulaisille, opettajille, entisille ja nykyisille rakastajille, kirjoittajakollegoille, jumalille. Jeesuskin saa omansa. Kirjeet ovat intohimoisia, raivokkaita ja ennen kaikkea häpeilemättömän suoria ja avoimia. Niissä puhuu itseään aidosti jumalana pitävä kirjailija välittämättä lainkaan lukijan reaktioista. Niissä puhuu ei-binäärinen olento, joka kokee niin voimakasta kehodysforiaa, että on poistattanut kohtunsa ja rintansa muistuttaakseen enemmän sisällään asuvaa käärmejumaluutta. Niissä puhuu monella tapaa haavoitettu ja itseään haavoittava olento, joka nyt ottaa tilansa ja suorastaan vaatii tulla nähdyksi ja kuulluksi. Niissä puhuu myös avoimen laskelmoiva ja kunnianhimoinen kirjailija, joka häpeilemättä uskoo menestyksen olevan tie onneen.

Koko Emezin tuotanto ja varsinkin tämä muistelmateos haastaa pohtimaan omia asenteita ja ajatusprosesseja. Esikoisromaanin saattoi vielä suodattaa fiktion linssien läpi, vaikka senkin kohdalla omaelämäkerrallisuudesta puhuttiin. Oma ajatusprosessini meni esikoisen kohdalla jotenkin näin: Tässä on kovia kokenut ja huippulahjakas ihminen, jonka mieli ja persoona on trauman seurauksena jakaantunut eri osiin ja joka on tästä sairastumiskokemuksesta ja siitä selviämisestä löytänyt yhtäläisyyksiä igbo-kulttuurin uskomusten kanssa ja luonut niiden pohjalta kekseliään romaanin. Suhtauduin siihen siis kerronnallisesti erottuvana selviytymistarinana, jossa ọgbanje-uskomusta käytetään vertauskuvana mielen jakautumiselle. Mutta Rakas Senthuran on muistelmateos, jonka kautta saa nopeasti käsityksen siitä, että se minkä esikoisromaania lukiessa tulkitsi ikään kuin metaforan tasona tai fiktiivisinä mausteina olikin totisinta totta kirjailijalle ja on yhä edelleen hänen todellisuuttaan. Ja että hän ei koe olevansa ihminen laisinkaan, saati nainen, jonka kehoon hänet on pakotettu.

Samaan aikaan kaiken jumalallisen olemisen kanssa Emezi nauttii länsimaisen ihmisen maallisista mukavuuksista, joita menestys ja raha ovat hänelle tarjonneet. Hän eristää itsensä hulppeaan taloon, jota kutsuu nimellä Jumaltalo Loisto ja sisustaa sen kauniilla ja hohtavilla esineillä. Hän kertoo suoraan kirjoistaan saamansa ennakot ja paljastaa miten kirjoitti YA-romaaninsa Pet ainoastaan saadakseen 40 000 dollarin ennakon ja voidakseen taas seuraavista romaaneista pyytää vielä suurempia summia. Menestys on kaikki kaikessa, hän jopa pohtii itsemurhaa välineenä legendaarisen kirjailijastatuksen saavuttamisessa. Ehkä jumalana voisi sitten palata kuolleista ja nauttia myös maineen jälkihehkuista. Itsemurhayrityksiä on elämän varrella useita ollutkin ja niistäkin Emezi kirjoittaa kiertelemättä, esimerkiksi kirjeessään Yeshualle eli Jeesukselle: Jos kuolema ei pysty pysäyttämään minua, niin sitten ei mikään. Kaikilla olisi syytä pelätä kykyjäni nyt, Yeshua, sillä minulla ei ole enää mitään pelättävää.

Emezi on todellakin omaperäinen ja taitava kirjoittaja, mutta hänessä on paljon ristiriitaisuutta, joka etenkin tässä kirjassa saattaa koetella lukijaa. Lopulta sillä ei ole merkitystä, uskooko Emezin olevan jumala, mielenterveyskuntoutuja vai poikkeuksellisen laskelmoiva urakiituri. Tämä kirja kertoo siitä, miten hän kokee itsensä ja maailman. Hän uskoo yhtä vahvasti identiteettiinsä ei-ihmisenä kuin minä identiteettiini ihmisenä. Monesti muistelmateokset auttavat näkemään, kuinka samanlaisia ​​pohjimmiltaan olemme muiden kanssa. Mutta välillä joku teos avaa ikkunoita kokemusmaailmoihin, jotka ovat niin erilaisia ​​kuin omasi, että se auttaa sinua näkemään maailman uudella tavalla. Rakas Senthuran kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan.

Kirjan on ansiokkaasti suomentanut Kaisa Kattelus. Ei varmasti ole ollut helppo käännettävä, sillä Emezin teksti lähtee välillä aivan mahdottomalle laukalle, kunnes palaa taas kiinni hyvinkin konkreettiseen reaalimaailmaan. Välillä eritellään analyyttisesti kehittymistä kirjailijana ja välillä revitellään kostofantasioilla tai jopa hekumoidaan kannibalismilla. Emezin käyttämän termistön kanssa on varmasti myös ollut päänvaivaa. Kirjassa puhutaan usein esimerkiksi velisiskoista (brothersister), jonka luin toistuvasti vesiliskoksi 🦎. Sekään ei olisi ollut yllättävä nimitys kirjailijalta, joka itse kokee olevansa pytonista syntynyt jumala. Lisää Kaisa Katteluksen suomentamaa Emeziä on luvassa syksyllä, kun Kosmos julkaisee tuotteliaan kirjailijan tuoreimman romaanin Hölmö rakkaus (You Made a Fool of Death with Your Beauty). Se onkin sitten yllättäen perinteisempi rakkausromaani – kai. Englanniksi Emezi on julkaissut lisäksi kaksi YA-romaania, tänä vuonna julkaistiin myös ensimmäinen runoteos ja parhaillaan hän kirjoittaa Amerikan etelään sijoittuvaa spekulatiivista kauhuromanssia, jossa yhtenä henkilönä on itse paholainen. Se on ainakin selvää, että tämä kirjailija on täysin pitelemätön.

Helmet-lukuhaaste 2023:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 36 – Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan.

Akwaeke Emezi: 
Rakas Senthuran: Mustan hengen muistelmat
Dear Senthuran (2021),
suom. Kaisa Kattelus
Kosmos 2023

Muissa blogeissa:
Kirjavinkit

Sinua voisi myös kiinnostaa

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: A Spell of Good Things

Akwaeke Emezi: Vivek Ojin kuolema

Ocean Vuong: Lyhyt maallinen loistomme

Bernardine Evaristo: Girl, Woman, Other

Oyinkan Braithwaite: My Sister, the Serial Killer

Akwaeke Emezi: Freshwater

Maggie Nelson: Argonautit

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus

Seuraa Kirjaluotsia

Akwaeke Emezi helmet2023 helmethaaste identiteetti jumaluus kirjeet muistelmat Mustan hengen muistelmat Nigeria Rakas Senthuran transsukupuolisuus