menu Menu
Trevor Noah: Laiton lapsi: värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa
Atena, Elämäkerta, Etelä-Afrikka, Käännöskirjallisuus, Noah Trevor, Yhdysvallat 05/07/2020 0 kommenttia
Reetta Aalto: Vadim Edellinen Maggie Nelson: Jane - eräs murha / Punaiset osat Seuraava

Tuossa vaiheessa mieleeni ei tullut, että erityiskohtelulla olisi jotain tekemistä ihonvärin kanssa. Uskoin, että sillä oli jotain tekemistä Trevorin kanssa. En ajatellut, että ’Trevor ei saa selkäänsä, koska Trevor on valkoinen.’ Ajattelin, että ’Trevor ei saa selkäänsä, koska Trevor on Trevor.’ Trevor ei voi mennä ulos kadulle. Trevor ei voi kävellä kadulla ilman seuralaista. Näin on siksi, että minä olen minä; sen takia tapahtuu näin. Minulla ei ollut vertailukohtia. Ei ollut muita samanlaisia lapsia kuin minä, mustan ja valkoisen jälkeläisiä, joten en voinut sanoa: ’Ai, näin käy meille.’

Sowetossa eli lähes miljoona ihmistä. Heistä 99,9 prosenttia oli mustia – ja sitten olin minä. Olin kuuluisa naapurustossani pelkästään ihonvärini takia. Olin niin ainutlaatuinen, että ihmiset käyttivät minua maamerkkinä neuvoessaan tietä. ’Talo Makhalima Streetillä. Kulmassa näet vaaleaihoisen pojan. Käänny siitä oikealle.’

Trevor Noah: Laiton lapsi: värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa

Trevor Noah kirjoittaa muistelmissaan lapsuudestaan ja nuoruudestaan Etelä-Afrikassa. Nykyään Yhdysvalloissa asuva Noah on The Daily Shown juontajana tunnettu koomikko. Hän syntyi vuonna 1984 Sowetossa Etelä-Afrikassa xhosa-heimoon kuuluvalle mustalle äidille ja sveitsinsaksalaiselle isälle, mikä apartheidin aikaan teki hänestä laittoman lapsen. Mustien ja valkoisten väliset suhteet olivat kiellettyjä. Siksi Trevor joutui tapaamaan isäänsä salaa ja äiti joutui julkisilla paikoilla esittämään ettei Trevor ole hänen lapsensa. Mukaan otettiin usein värillinen naapuri, joka esitti Trevorin äitiä ja oikea äiti otti kotiapulaisen roolin.

Soweton täysin mustassa townshipissä kasvaneena, Trevor tuntee eniten yhteenkuuluvuutta vähäosaisten mustien kanssa, mikä aiheuttaa hankalia tilanteita esimerkiksi koulussa. Välitunnilla hänen on valittava mihin ryhmään hän liittyy: mustat, valkoiset, värilliset ja intialaiset ovat tiukasti omissa porukoissaan pihan eri nurkissa. Hän ei yksinkertaisesti tiedä mihin lokeroon kuuluu. Lopulta hän hakeutuu mustien pariin, sillä siellä hän tuntee olevansa oma itsensä. Vastaava tilanne koittaa joitain vuosia myöhemmin, kun Trevor vangitaan. Pidätyssellissä on parempi tekeytyä ihonvärin mukaan värilliseksi gangsteriksi, sillä he ovat niitä pelätyimpiä, mutta oikeustalon odotussellissä on parempi vetäytyä valkoisten talousrikollisten pariin turvaan. Kielitaidostakin on hyötyä, pelottavinkin korsto muuttuu ihan ihmiseksi, jos pystyy kommunikoimaan tämän omalla heimokielellä. Etelä-Afrikassa on 11 virallista kieltä.

Noah tarinoi elämästään Etelä-Afrikassa vangitsevasti ja höystää raskaita teemoja sopivasti huumorilla. Trevor selviää monesta kiperästä tilanteesta nokkeluutensa, monipuolisen kielitaitonsa ja nopeiden jalkojensa avulla. Ja kiperiä tilanteita hänen värikkäässä nuoruudessaan riittää! Oma roolinsa selviytymisessä on myös äidillä. Vahvan uskonnollinen äiti pitää poikaa tiukassa kurissa ja nuhteessa, mutta välittää pojalle myös tärkeitä arvoja: päättäväisyyttä ja sydämen viisautta. Äidin kohtaloksi koituu rakastua autokorjaajana työskentelevään Abeliin, joka osoittautuu viinaanmeneväksi ja väkivaltaiseksi öykkäriksi. Vuosien painajainen päättyy vasta kun äiti saa luodin takaraivoonsa ja ihmeen kaupalla selviytyy.

Nelson Mandela vapautettiin ja apartheid lakkautettiin Noahin ollessa kuusivuotias. Noah tuo esiin, ettei apartheidin kaatuminen ollut pelkästään juhlimisen aihe. Apartheidin kaaduttua valkoisen hallinnon tilalle tuli musta hallinto ja alkoi silmitön väkivalta kun mustien eri liittoumat taistelivat vallasta. Noah toteaa, että Mandelan puolue ANC oli yksi väkivaltaisimpia, mellakoissa poltettiin ihmisiä elävältä. Tästä apartheidin jälkeisestä levottomuuden ajasta kirjoittaa myös Zinzi Clemmons hienossa esikoisromaanissaan What We Lose. Siinä sivuttiin myös Mandelan vaimon Winnien syytteitä osallisuudesta kidnappauksiin ja väkivaltaisiin kuolemiin. Aivan ongelmaton Mandelan perintö ei siis ole, vaikka rotuerottelusta luopuminen poliittisella tasolla on tietysti hieno asia. Käytännössä Etelä-Afrikka on kuitenkin edelleen yksi maailman epätasa-arvoisimmista valtioista ja kärkkyy kärkisijoja myös väkivaltarikostilastoissa.

Kuuntelin kirjan äänikirjaversion, jonka lukee Markus Niemi. Tämä kirja olisi ollut hauskinta kuunnella englanniksi Noahin itsensä lukemana. Sitä versiota ei kuitenkaan ole saatavilla pohjoismaisissa lukuaikapalveluissa, sillä Penguin Random House veti kaikki englanninkieliset julkaisunsa niistä pois tämän vuoden alussa. Se teki ison loven lukuaikapalvelujen valikoimaan, olen jo monen loistavan kirjailijan kohdalla harmitellut asiaa. Onneksi luettavaa ja kuunneltavaa palveluissa edelleen riittää ja ne poistuneet voi sitten hankkia vaikka kirjastosta.

Trevor Noah: 
Laiton lapsi: värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa
Born a Crime: Stories from a South African Childhood (2016),
suom. Jaana Iso-Markku
2020 Atena
Äänikirjan lukija: Markus Niemi
Kuunneltu Storytelista

Muissa blogeissa:
Kirjakaapin kummitus
Kirjanmerkkinä lentolippu
Kirjasähkökäyrä
Kirjojen kuisketta
Lukupino
Mitä luimme kerran
Reader, why did I marry him?

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

apartheid Etelä-Afrikka Laiton lapsi muistelmat rotuerottelu Trevor Noah


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up