menu Menu
Rebecca Stott: In the Days of Rain
Elämäkerta, Fourth Estate, Iso-Britannia, Stott Rebecca 19/04/2019 0 kommenttia
Rachel Cusk: Siirtymä Edellinen Marilynne Robinson: Housekeeping Seuraava

Across the fields in the half-light I could just make out something moving in the distance, a flash of white against the darkening trees. It was a barn owl, flying low through the dusk, following the path of the river, heading straight for the Mill, heading straight for us. I walked back down the long corridor to where my father lay breathing in rasps, my brother reading the newspaper beside him.

‘It’s coming,’ I said.

I have no idea what I thought the ‘It’ was. My brother put his newspaper down, I opened the window and we picked up one of my father’s great gnarled hands, just as the owl passed by the front door, just as my father took his last breath, just as my stepmother opened the door with the milk, just as a great congregations of crows, lapwings and blackbirds took up their positions in rows along the electricity cables and pylons. The owl circled the house for twenty minutes and then disappeared.

Twilight on the equinox, with an owl, by a river. It was just as my father would have conjured it.

Rebecca Stott: In the Days of Rain

Uskonnolliset kultit jaksavat ihmetyttää minua. Miten ihmeessä ne saavat houkuteltua ihmisiä seuraajikseen ja tottelemaan usein aivan päättömiä sääntöjä? Sitä ihmetteli myös Rebecca Stott, joka syntyi yhteen sellaiseen kulttiin eikä saanut mahdollisuutta valita. Stottin muistelmateos In the Days of Rain kertoo hänen perheensä ja sukunsa tarinan, joka kietoutuu kristillisen Exclusive Brethren -liikkeen historiaan. Liike tunnetaan myös nimellä Plymouthin veljet. Stott syntyi Cambridgessa vuonna 1964 ja kasvoi Brightonissa tämän suljetun kristillisen yhteisön piirissä. Hänen sukunsa oli kuulunut Plymouthin veljiin jo neljässä polvessa. Rebeccan lapsuusvuosina liike ajautui kriisiin ja sen seurauksena perhe irtautui tiukasti valvotusta uskonnollisesta kultista. Rebeccan isä ei koskaan päässyt itsensä kanssa sopuun teoista, joihin joutui osallistumaan liikkeen saarnaajana 60-luvulla, aikana jota hän kutsui “natsivuosiksi”.

Kirja alkaa viikoista, jotka Rebecca Stott vietti hoitaen parantumattomasti sairasta isäänsä Rogeria. Isä oli yrittänyt vuosia kirjoittaa omia muistelmiaan, mutta ei tuntunut saavan niitä millään kasaan. Viimeisinä viikkoina tytär lupasi isälleen viimeistellä kirjan ja kertoa suvun tarinan. Isän päiväkirjojen ja muistiinpanojen lisäksi hän nauhoitti kasetille tuntikausia isänsä puhetta. Historioitsijan tarkkuudella Stott teki myös omia tutkimuksiaan, jotka johdattivat hänet äidin puoleisen suvun jäljille Australiaan ja isän suvun vaiheisiin Skotlantiin. Hän yritti saada selvää niistä olosuhteista, joissa hänen molemmat sukuhaaransa ovat päätyneet suljetun kristillisen liikkeen piiriin. Järkyttävimmät löydöt tulivat kuitenkin vastaan hänen tutkiessaan liikkeen vaiheita hänen oman syntymänsä aikoihin. Silloin yhteisö muuttui yhä suljetummaksi ja kiellettyjen asioiden lista kasvoi kasvamistaan.

Plymouthin veljien teologiaan kuuluu uskomus siitä, että kaikki ulkopuoliset ovat Saatanan ohjauksessa ja vain yhteisön kunnialliset jäsenet pääsevät mukaan kun koittaa päivä jolloin Jumala nostaa heidät Taivaaseen. Muut joutuvat Helvettiin kärsimään ikuisesti. Rebecca kasvoi nähden toistuvia painajaisia Saatanasta ja kuunnellen Saatanan kavionaskelia kodin ulkopuolella. Rebeccan isä taas muisteli tulleensa joskus lapsena koulusta tyhjään kotiin ja järkyttyi luullessaan, että Jumala on tullut ja vienyt muut Taivaaseen ja hän on jäänyt jälkeen. Muu perhe oli vaan kauppareissulla, kun poloinen poika kuvitteli tulevia kärsimyksiään Helvetissä.

Plymouthin veljet jakautuivat jossain vaiheessa kahteen haaraan, avoimeen ja suljettuun. Nimensä mukaisesti suljetuissa veljissä eristäydyttiin tehokkaasti muusta maailmasta, varsinkin sen jälkeen kun liikkeen johtoon nousi James Taylor Jr vuonna 1951. Roger Stott oli yhteisönsä viimeisiä, joka sai opiskella yliopistossa. Jim Taylor Jr alkoi nopealla aikataululla kiristää otetta yhteisöstä. Rebecca Stottin lapsuuden aikana kiellettyä olivat mm. seuraavat asiat: televisio, radio, elokuvat, sanomalehdet, modernit romaanit, rannekellot, naisten housut tai lyhyet hiukset sekä lemmikkieläimet. Rebecca ei saanut koulussa osallistua tieteen, filosofian ja musiikin opetukseen eikä liikuntatunneille. Seurakunnan jäsenet eivät saaneet kuulua mihinkään ulkopuoliseen järjestöön tai ammattiliittoon ja moni joutui jättämään työnsä sen vuoksi. Yhteisön eristäminen meni lopulta niin äärimmäiseksi, että jopa syöminen uskontokuntaan kuulumattomien kanssa kiellettiin, vaikka kyseessä olisi oman perheen jäsen. Sääntöjen rikkomisesta seurasi usein täydellinen eristäminen yksinäisyyteen. Liikkeen saarnaajat kävivät kodeissa vahtimassa sääntöjen noudattamista ja vaativat jäseniltä syntien ja vääränlaisten, usein seksuaalisten, ajatusten tunnustamista. Perheitä hajosi ja tuhoutui, moni päätyi itsemurhaan. Myös Roger Stott oli mukana saarnaajana tällaisissa istunnoissa ja siitä hän tunsi syyllisyyttä koko loppuelämänsä.

Liike ajautui kaaokseen 70-luvulla, kun Taylor Jr jäi kiinni alkoholismista ja aviorikoksesta seurakuntalaisen vaimon kanssa. Skandaalin siivittämänä moni seurakuntalainen marssi ulos, mukaan lukien Stottin perhe. Rebecca Stott kuvaa kiinnostavasti, miten yhtäkkinen vapaus aiheutti tiukkiin sääntöihin ja valmiiseen maailmankatsomukseen tottuneille ihmisille pelkoa ja paniikkia. Myös Stottin perheen jäsenet reagoivat vapauteen eri tavoin oireillen. Isä Roger otti kaiken irti vapaudestaan ja vietti aikansa näyttelemällä harrastelijateatterissa, lukemalla kaikkea mahdollista ja rakastumalla Ingmar Bergmanin elokuviin. Ikävä kyllä hän myös addiktoitui uhkapeleihin ja joutui vankilaan yrittäessään kustantaa pelaamistaan kirjanpitorikoksin. Avioliiton ulkopuolinen suhde johti myös eroon Rebeccan äidistä. Rebecca itse ajautui huumekokeiluihin, varasteluun ja teiniraskauteen. Vapaudella oli hintansa, kun kaikki ennen kielletty oli niin helposti tarjolla. Jumalan ja Saatanan pelossa kasvaneelle tavallinen elämä voi olla aikamoinen miinakenttä ja ääripäästä toiseen siirtyminen traumatisoiva kokemus. Stott puhuukin kirjassaan kollektiivisesta posttraumaattisesta stressistä, jota yhteisöstä irtautuneet kokivat.

In the Days of Rain on kauniisti kirjoitettu muistelmateos yhdestä perheestä suljetun yhteisön sisällä ja ulkona. Se tuo mieleen yhdysvaltalaisen Tara Westoverin muistelmateoksen Educated ja sen kuvaukset seurakuntalaisten tunnustusistunnoista muistuttavat lestadiolaisten hoitokokouksia, joista Pauliina Rauhala kirjoittaa romaanissaan Synninkantajat. Myös Rebecca Stott on kirjoittanut romaaneja, mikä näkyy tämän kirjan sujuvassa kerronnassa. Hän toimii luovan kirjoittamisen ja englantilaisen kirjallisuuden professorina East Anglian yliopistossa ja on kirjoittanut sekä tieto- että kaunokirjallisuutta. Hänen kaksi historiallista trilleriään on myös suomennettu: Korallivaras (2010 Avain) ja Veden muisti (2011 Avain). Toivottavasti tämä muistelmateoskin saadaan suomeksi. In the Days of Rain on palkittu vuonna 2017 Costa Biography -palkinnolla. Kuuntelin kirjan äänikirjana Rebecca Stottin itse lukemana.

Rebecca Stott: In the Days of Rain. A daughter. A Father. A Cult.
Fourth Estate 2017
Äänikirjan lukija: Rebecca Stott
Kuunneltu Storytelista

Rebecca Stott: In the Days of Rain
Elämä, kerta kaikkiaan! -lukuhaaste

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

#elämäkertakaikkiaan In the Days of Rain muistelmat Rebecca Stott uskonto


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up