menu Menu
Jessica Mitford: Hons and Rebels
Elämäkerta, Iso-Britannia, Mitford Jessica, Orion Publishing 17/09/2021 2 kommenttia
Taylor Jenkins Reid: Daisy Jones & The Six Edellinen Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän Seuraava

Boud and I both avoided the company of the Grown-Ups at this time as much as we could. At Swinbrook, we lived in the DFD except for meal-times. We divided it down the middle, and Boud decorated her side with Fascist insignia of all kinds – the Italian ’fasces’, a bundle of sticks bound with rope; photographs of Mussolini framed in passe-partout; photographs of Mosley trying to look like Mussolini; the new German swastika; a record collection of Nazi and Italian youth songs. My side was fixed up with my Communist library, a small bust of Lenin purchased for a shilling in a second-hand shop, a file of Daily Workers. Sometimes we would barricade with chairs and stage pitched battles, throwing books and records until Nanny came to tell us stop the noise.

Yet Boud and I often teamed up together against the Grown-Ups in our own very peculiar version of the United Front. Once we were left in charge of my mother’s produce stall at the Conservative Fête. ’Look at all this money!’ I said to Boud. ’It does seem a shame to think of the beastly old Conservatives getting it all. I think I’ll send about £5 of it to the Daily Worker for their fund drive.’ Boud insisted that she was going to take, shilling for shilling, an equal amount for the British Union of Fascists. There wasn’t much time for argument about it, as my mother was expected back any minute; quickly we pocketed £5 apiece, which we despatched that night to the respective offices. I have often wondered since what the Daily Worker people must have thought when they read the note accompanying the contribution: ’£5, donation from the Annual Conservative Fête of Oxfordshire.’

Jessica Mitford: Hons and Rebels

Hurmaannuin erikoisesta Mitfordin perheestä luettuani Nancy Mitfordin romaanin The Pursuit of Love, jonka sanotaan perustuvan löyhästi tämän aristokraattisen perheen edesottamuksiin. Nyt tutustuin Nancyn siskon Jessican eli Deccan kirjoittamaan muistelmateokseen Hons and Rebels, jossa Jessica Mitford (1917-1996) avaa sisarusten lapsuutta omasta näkökulmastaan. Jessica oli seitsemästä sisaruksesta toiseksi nuorin. Sisarukset ovat ikäjärjestyksessä Nancy, Pamela, Tom, Diana, Unity, Jessica ja Deborah. Paljon tunnistin tuttua Nancyn romaanin maailmasta, mutta sisarusten kasvuympäristö oli todellisuudessa ehkä vieläkin eksentrisempi kuin romaanin Radlettien perheessä. Perheen isä David Freeman-Mitford ei uskonut tyttöjen koulutukseen, mutta jonkinlaisia kotiopettajia heillä oli. Yksi heistä opetti tytöt näpistelemään. Äiti Sydney ei taas uskonut lääketieteeseen ja rokotuksiin, millä oli Jessicalle järkyttävät seuraukset. Hän sai aikuisena tuhkarokon ja tartutti sen vastasyntyneeseen tyttäreensä, joka kuoli. Mitfordit kasvattivat kanoja ja rakastivat kaikkia eläimiä – tosin pitivät myös metsästyksestä. Heillä oli mitä ihmeellisempiä lemmikkejä, Unity esimerkiksi piti käärmeistä ja toi myös usein hiiriä ruokapöytään. Sisaruksilla oli salaseura nimeltä Hons Society, joka kokoontui liinavaatekomerossa. Hon ei tule sanasta honorable, vaan on kanoja tarkoittavan hen-sanan muunnos. He todella rakastivat kanoja! Hon Society keskittyi keksimään kepposia vihollisiaan eli Counter Honeja vastaan ja sisarusjoukon ainoa poika Tom oli tietysti pahin Counter Hon. He myös loivat oman salakielensä nimeltä Boudledidge.

Kasvaessaan Mitfordin sisarukset tuntuivat jokainen kaipaavan vahvaa aatetta, johon samaistua. Pääsyy oli varmasti päästä irti kodin suojatusta ja konservatiivisesta ilmapiiristä ja tuntea olevansa osa kuohuvaa maailmaa. Aatteet valittiin ääripäistä eikä risteäviltä näkemyksiltä voinut välttyä. Jessica jakoi huoneen siskonsa Unityn eli Boudin kanssa. Jako oli hyvin kirjaimellinen, keskelle huonetta piirrettiin viiva ja tuon viivan molemmin puolin vallitsi täysin eri aatemaailmat. Unity päällysti seinät hakaristeillä ja Mussolinin kuvilla, Jessica koristeli oman puolensa kommunismin tunnuksilla ja Leninin patsailla. Välillä kiisteltiin kiivaasti ja tavaroita lenteli, mutta sisarusten välit pysyivät yllättävänkin läheisinä, siitäkin huolimatta, että Unity liittyi fasisteihin Saksassa ja päätyi Hitlerin lähipiiriin ja Jessica karkasi 19-vuotiaana pikkuserkkunsa Esmond Romillyn, kiihkeän kommunistin, kanssa auttamaan Espanjan sisällissodan pakolaisia. Sen sijaan Diana-siskon kanssa välit pysyivät viileinä. Diana meni salaa naimisiin Britannian fasistiunionin johtajan Oswald Mosleyn kanssa Saksassa propagandaministeri Goebbelsin kotona. Häävieraisiin kuului myös Hitler. Sodan aikana Mosley ja Diana vangittiin ja antifasistina Jessica vastusti äänekkäästi heidän vapauttamistaan.

Perheen mustien lampaiden joukossa Jessica oli siis se punainen. Jessicalle yläluokkainen ja konservatiivinen elämä, johon hän oli syntynyt, tuntui vastenmieliseltä, ja hän janosi jotain aivan muuta. Hän oli kerännyt ”pakokassaa” jo pitkään. Kommunismi ja rakkaus Esmondiin tarjosivat houkuttelevan mahdollisuuden karata vanhempien ja sisarusten vaikutuspiiristä kohti merkityksellisempää elämää. Hän siis todella karkasi 19-vuotiaana. Vanhemmat luulivat hänen matkustavan ystävien luo Sveitsiin lomalle, oikeasti hän oli matkalla Esmondin kanssa kohti Espanjan sisällissotaa. Kun asioiden oikea tila selvisi vanhemmille, he tekivät kaikkensa saadakseen Jessican kotiin. He myös yrittivät oikeudellisin keinoin estää paria avioitumasta, mutta viimein luovuttivat. Jessica ja Esmond vihittiin ja he palasivat joksikin aikaa Englantiin, jossa saivat tyttären, joka tosiaan kuoli tuhkarokkoon vain muutaman kuukauden ikäisenä. Vuonna 1939 surun murtama pari päätti muuttaa Yhdysvaltoihin, jossa he tekivät kaikenlaisia hanttihommia ympäri maata, esimerkiksi pyörittivät baaria ja välillä hävisivät rahansa vedonlyönneissä.

Viihdyin kirjan parissa mainiosti, harmi vaan että se loppui ennen aikojaan. Kirja on alun perin julkaistu vuonna 1960, jolloin Mitford oli 43-vuotias. Silti muistelmateos päättyy vuoteen 1941, jolloin Jessica odotti toista lastaan Yhdysvalloissa ja Esmond liittyi toisen maailmansodan rintamalle Kanadan ilmavoimien joukoissa. Kuin jälkisanoina Mitford kertoo Esmondin katoamisesta ja kuolemasta ja näihin surullisiin tunnelmiin kirjassa jäädään. Olisin mieluusti kuullut myös Jessican ja hänen sisarustensa myöhemmistä vaiheista. Jessica Mitford meni toisen kerran naimisiin vuonna 1943, amerikkalaisen kansalaisoikeusjuristin Robert Treuhaftin kanssa, ja asettui Kaliforniaan. Myöhemmin hän niitti mainetta tutkivana journalistina. Toimittajatausta näkyy myös tässä kirjassa, sujuvaa, eläväistä ja humorististakin kerrontaa ahmii mielellään.

Tätä teosta ei ole suomennettu, mutta jos Mitfordin sisarukset alkoivat kiinnostaa, suomeksi käännetty Mary S. Lovellin Mitfordin tytöt – Sodassa ja rakkaudessa on varmasti tutustumisen arvoinen. En millään tunnu saavan tarpeekseni Mitfordin sisaruksista, joten otan sen varmasti itsekin lukuun. Tämän mainion muistelmateoksen jälkeen löysin myös aivan tuoreen romaanin, jonka muusana toimii Nancy Mitford sisaruksineen. Michelle Gablen kirjassa The Bookseller’s Secret ollaan lontoolaisessa Heywood Hill -kirjakaupassa, jossa Nancy Mitford oli töissä sodan aikana. Gable leikittelee ajatuksella, että Nancy olisi silloin kirjoittanut omat muistelmansa, joita romaanin nykyajassa jäljitetään. Tästä kirjasta lisää blogissa pian. Stay tuned..

Jessica Mitford:
Hons and Rebels
Orion Publishing 2017
(alun perin julkaistu 1960)
Äänikirjan lukija: Jenny Agutter
Kuunneltu Audiblesta

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja Englanti Hons and Rebels Jessica Mitford Mitfordin sisarukset muistelmat Nancy Mitford toinen maailmansota


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Kivaa, kun pääsee sisälle näihin uusiin maailmoihin kirjoitustesi kautta! Mitfordin sisarukset ovat todella olleet eksentristä joukkoa. Alkoi vähän itseäkin kiinnostaa lukea jotain heistä.

keyboard_arrow_up