From the terrace he had an open view of the place where he and Udayan had been raised. Lower rooftops of tin or tile, with squash vines trailing over them. The tops of walls, dotted white, splattered with excrement from crows. Two oblong ponds on the other side of the lane. The lowland, looking to him like a mudflat after the tide.

Jhumpa Lahirin The Lowland on syvästi inhimillinen ja suuria tunteita ravisteleva romaani, joka onnistuu myös avartamaan lukijan maailmankuvaa. Kirja on suomennettu nimellä Tulvaniitty (suom. Sari Karhulahti, Tammi 2014) ja on ehdottomasti ansainnut paikkansa Tammen Keltaisen kirjaston laatukirjojen joukossa. Ehdin hankkia kirjan englanniksi ennen suomennoksen ilmestymistä, ja jostain käsittämättömästä syystä se on maannut hyllyssäni lukemattomana ja pari vuotta. Käsittämätöntä siksi, että kirja on juurikin sitä tyylilajia, josta niin kovasti pidän. Onneksi tulin viimein tarttuneeksi tähän helmeen.

Subhash ja Udayan ovat kalkuttalaisia veljeksiä ja parhaita ystäviä. Subhash on veljeään vain vähän yli vuoden vanhempi, mutta veli tuntuu aina vetävän pitemmän korren: oli kyse sitten rohkeudesta tai vanhempien rakkaudesta. Rauhallinen ja varovainen Subhash ja levoton ja kuriton Udayan ovat lapsena erottamattomia, mutta vähitellen 60- ja 70-lukujen poliittinen epävakaus alkaa horjuttaa myös veljesten välistä tasapainoa. Udayan kiinnostuu politiikasta ja liittyy naksaliitteihin, kommunistiseen ääriliikkeeseen, joka vaatii parempia oloja vähäosaisille, väkivaltaakaan kaihtamatta. Subhash taas ei malta odottaa pääsevänsä pois kotoa ja lähtee Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Vaikka ei millään haluaisi sitä myöntää, Subhash tuntee voitonriemua, että saa tehdä jotain mitä veli ei koskaan tulisi tekemään.

Oli kiinnostavaa lukea Intian historiasta ja perinteistä, mutta yhtä kiinnostavaa oli seurata siirtolaisen sopeutumista toiseen maahan. Vaikka alun Intia-osuuden jälkeenkin palataan pariin otteeseen Kalkutan maisemiin, suurin osa tarinasta tapahtuu Yhdysvalloissa. Subhashille muutto yksin uuteen maahan ja kulttuuriin merkitsee ennenkokematonta vapautta ja vastuuta. Hänen on opeteltava uusi tapa elää, aivan kuten hän lapsena opetteli puhumaan ja kävelemään. Elämä Rhode Islandilla on kuin hetken lainaa, vastuuntuntoisen Subhashin ajatuksena kun on ollut palata opintojen jälkeen takaisin kotiin Intiaan ja mennä naimisiin perinteiseen tapaan vanhempien valitseman puolison kanssa. Rhode Islandilla kodin säännöt ja kulttuurin rajoitukset eivät kosketa, mutta kotona ei edes voisi käydä tyttöystävän kanssa yhdessä viattomalla kauppareissulla. Kotona Kalkutassa Udayan-velikään ei suostu elämään perinteiden vaatimalla tavalla, vaan menee salaa naimisiin itse valitsemansa puolison kanssa. Veljeltä saamiensa kirjeiden perusteella Subhash uskoo, että rakkaus on saanut Udayanin rauhoittumaan ja luopumaan poliittisesta aktivismistaan. Järkyttävä uutinen kotoa todistaa luulon vääräksi.

Vaikka kirjailijankin mukaan The Lowland kertoo ennen kaikkea veljesten tarinan, minulle suurempaan rooliin nousi kirjan naisten, Gaurin ja Belan, tarinat. Gauri on tiedonjanoinen ja sivistynyt intialaisnainen, joka rakkaudenhuumassa sitoo itsensä perheeseen ja perinteisiin, jotka tuntuvat modernista nuoresta naisesta tukahduttavilta. Udayanin dramaattinen kuolema ajaa Gaurin tarttumaan  ojennettuun oljenkorteen ja muuttamaan Subhashin kanssa Yhdysvaltoihin. Gauri ei vaan millään tahdo mahtua hänelle varattuun rooliin ja tekee ratkaisuja, jotka tuntuvat suorastaan käsittämättömän itsekkäiltä ja kylmiltä. Toisaalta Lahiri onnistuu kuvaamaan henkilöitään niin inhimillisesti, että jopa Gaurin valintoja pystyy jollain tavalla ymmärtämään.

Bela taas on syntynyt rakkaudesta, mutta kasvatettu rakkaudettomassa avioliitossa. Hänen juurensa ovat maassa ja kulttuurissa, joka on hänelle vieras. Hän on elänyt keskellä suurta salaisuutta ja kamppaillut ansaitakseen äitinsä rakkauden, tullen yhä uudestaan tämän hylkäämäksi. Kaikesta epävarmuudesta ja horjunnasta huolimatta Bela onnistuu kasvamaan itsenäiseksi, pärjääväksi, omilla jaloillaan tukevasti seisovaksi. Kaiken kokemansa jälkeen hänestä löytyy sinnikkyyttä ja kykyä antaa anteeksi.

Tarinan henkilöitä seurataan useamman vuosikymmenen ajan ja kokemuksia puretaan eri henkilöiden näkökulmasta, kerros kerrokselta. Lahirin kirja on syvästi inhimillinen ja sykähdyttävän monikerroksinen. Kukaan henkilöistä ei ole yksiselitteisesti hyvä tai paha, mitkään valinnat eivät ole yksiselitteisesti hyviä tai huonoja. Jokainen yrittää elää elämäänsä kuten parhaaksi näkee, erilaisten kulttuurien, odotusten ja tunteiden ristipaineessa. Vaikuttava teos, joka ei päästä helpolla.

Jhumpa Lahiri: The LowlandJhumpa Lahiri: The Lowland
Bloomsbury 2013.

 

 

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

Jätä vastaus.