menu Menu
Yaa Gyasi: Maa ja taivas
Ghana, Gyasi Yaa, Käännöskirjallisuus, Otava, Yhdysvallat 07/11/2020 0 kommenttia
Sarah Moss: Summerwater Edellinen Margaret Atwood: Viimeisenä pettää sydän Seuraava

Nyt haluan kirjoittaa Nanan riippuvuudesta sisältäpäin. Niin minä haluan sen tuntea, ikään kuin se olisi oma riippuvuuteni. Tein päiväkirjaani yksityiskohtaisia muistiinpanoja hänen viimeisistä vuosistaan. Kirjoitin kuin antropologi, jolla on vain yksi tutkimuskohde, Nana. Voin kertoa, miltä hänen ihonsa näytti (kelmeältä), miltä hänen tukkansa näytti (kampaamattomalta, leikkaamattomalta). Voin kertoa, että hän, joka oli muutenkin aina ollut liian laiha, oli laihtunut niin paljon, että hänen silmämunansa näyttivät pullistuvan silmäkuoppien syvetessä. Mutta kaikki tämä on hyödytöntä tietoa. Päiväkirjani etnografia on tuskallista luettavaa, eikä se sitä paitsi edes auta, minä kun en voi tietää, millaista oli veljeni mielessä, miltä hänestä tuntui liikkua maailmassa omassa kehossaan niiden viimeisten päivien aikana. Päiväkirjallani yritin löytää tietä paikkaan, jossa ei ole sisäänkäyntejä, ei uloskäyntejä.

Yaa Gyasi: Maa ja taivas

Yaa Gyasin esikoisromaani Matkalla kotiin teki vaikutuksen muutama vuosi sitten. Orjuuden historiaa Afrikan ja Amerikan mantereella useiden sukupolvien kautta käsittelevä romaani on tehnyt vaikutuksen myös moneen muuhun suomalaiseen. Ainakin vuonna 2017 kirjoittamani juttu kirjasta on yhä edelleen blogini haetuimpien ja luetuimpien joukossa. Nyt Gyasi on julkaissut toisen romaaninsa, joka saatiin onneksi tuoreeltaan myös suomeksi Arto Schroderuksen suomentamana. Maa ja taivas on hyvin erilainen kuin edeltäjänsä, sillä nyt pysytään nykyajassa ja yhden perheen näkökulmassa. Upeaan romaaniin mahtuu monia kiinnostavia teemoja: maahanmuuttajien haasteet, rasismi, uskonnon ja tieteen vastakkainasettelu, masennus sekä Yhdysvalloissa suureksi ongelmaksi viime vuosina noussut opioidiriippuvuus.

Gifty on syntynyt Alabaman Huntsvillessa ghanalaisten vanhempien kuopuksena. Romaanin nykyajassa hän on lupaava neurotieteiden väitöskirjatutkija Stanfordissa, ja tutkii laboratoriohiirtensä avulla riippuvuuteen liittyviä aivojen palkitsemismekanismeja. Hän on hyvin vaitonainen omasta menneisyydestään eikä mielellään kerro mikä on toiminut motivaattorina tutkimusasetelman valinnassa. Hänen isoveljensä Nana on nimittäin kuollut opioidiriippuvuuden seurauksena ja äiti on siitä lähtien potenut vakavaa masennusta. Kun äidin tila pahenee, Gifty ottaa hänet luokseen asumaan. Sänkyyn käpertyneen äidin selkää tuijottaessaan Gifty palaa lapsuutensa päiväkirjamerkintöihin ja yrittää etsiä uudelleen lohtua uskosta, joka ennen oli hänelle ja äidille tärkeä voimanlähde. Lapsuuden päiväkirjamerkinnät on osoitettu Jumalalle, mutta kuuliko Hänkään ahdingossa olevan tytön avunpyyntöjä.

Isoveli Nana syntyi perheen asuessa vielä Ghanassa ja muutti äidin kanssa Alabamaan, josta äiti uskoi löytävänsä paremman elämän. Isä tuli myöhemmin perässä ja sitten syntyi Gifty. Mustien maahanmuuttajien elämä Alabamassa ei kuitenkaan ole sen helpompaa tai rikkaampaa kuin elämä Ghanassa. Vanhempien on vaikea saada töitä, varsinkin isän. Isä lopulta luovuttaa, jättää perheensä ja palaa Ghanaan. Vanhusten kodinhoitajana työskentelevä äiti jää kahden lastensa kanssa. Hänelle voimaa tuo herätyskristillinen kirkko, jonka toimintaan hän aktiivisesti osallistuu ja odottaa lastensakin osallistuvan. Ainoina mustina ei ole helppoa olla, mutta heidän arvonsa nousee Nanan urheilumenestyksen myötä. Nana menestyy ensin jalkapallossa ja sitten löytää todellisen talenttinsa koripallosta. Äiti ja Gifty seuraavat ylpeinä mukana peleissä. Kaikki menee kuitenkin pahasti pieleen kun Nana loukkaantuu pelissä ja lääkäri määrää hänelle opioidikipulääkkeitä. Nana jää kerrasta koukkuun. Alkaa tuskallinen taisto huumeriippuvuuden kanssa. Vaikka äiti ja Gifty tekevät kaikkensa, he eivät pysty pelastamaan Nanaa. Jokainen katkaisuhoito ja selvä kausi päättyy pian uuteen retkahdukseen, ja lopulta yliannostukseen. Äiti masentuu ja tulee hulluksi, Gifty vajoaa hiljaisuuteen.

Gyasi kirjoittaa kiinnostavasti Giftya repivistä vastakkaisista voimista ja yrityksestä saada niitä tasapainoon. Voiko esimerkiksi samaan aikaan vannoa luonnontieteen nimiin ja etsiä lohtua herätyskristillisestä uskosta? Tähän dilemmaan Gifty on törmännyt opiskellessaan ja tuntenut itsensä myös siksi ulkopuoliseksi. Toisaalta myös kirkon kaksinaismoralismi mietityttää Giftyä paljon. Seurakunnassa Nanaa juhlittiin urheilusankarina, mutta hänen ahdinkoaan ei haluttu nähdä. Myös seurakunnan tapa käsitellä seksuaalisuutta hämmentää Giftya etenkin herkässä kasvuiässä. Kun teiniraskaudet yhtäkkiä lisääntyivät yhteisössä Giftyn ollessa esiteini, kirkko järjesti erikoisen intervention kuskaamalla seurakunnan nuoret tytöt kuuntelemaan luentoa pidättyvyyden tärkeydestä ja siveettömyyden synnistä. Karseilla valokuvilla höystetty abortinvastainen luento pikkutytöille kuulostaa yhtä aikaa koomiselta ja karmivalta.

Kaiken edellä mainitun lisäksi Gyasi käsittelee myös toisen polven maahanmuuttajan identiteettiä. Gifty on syntynyt Yhdysvalloissa ja käynyt vanhempiensa kotimaassa Ghanassa vain kerran, kun äiti lähetti hänet isoveljen kuoleman jälkeen Ghanaan sisarensa luo oman sairastamisensa tieltä. Ghanassa äidin masennusta ei pidetä oikeana mielenterveysongelmana, täti näyttää Giftylle kadulla ”oikean hullun”. Gifty ei tunne kovin vahvaa yhteyttä ghanalaisiin juuriinsa, karismaattisen kirkon äänekäs jumalanpalveluskin lähinnä naurattaa alabamalaiseen evankeliontiin tottunutta. Kesän aikana ghanalainen kulttuuri tulee kyllä tutummaksi, mutta lopulta ainoastaan ruokakulttuuri on se mikä jää osaksi Giftyn elämää Yhdysvalloissa. Silti muiden silmissä hänet määritellään juuri afrikkalaisten juuriensa ja ihonvärinsä kautta.

Henkilökohtaisesti lukemistani häiritsi erikoinen ja sattumanvarainen päällekkäisyys muiden lukemieni kirjojen kanssa. Luin tätä ennen Elena Ferranten uuden romaanin Aikuisten valheellinen elämä, jossa päähenkilö käy hyvin vastaavanlaista sisäistä pohdintaa uskonnon ja tieteen välillä. Samaan aikaan kuuntelin äänikirjana Joyce Carol Oatesin massiivista romaania Night. Sleep. Death. The Stars. Siinä yksi henkilöistä on nuori lääketieteen tutkija, joka leikkelee hiiriä laboratoriossa ja alkaa tuntea siitä suurta syyllisyyttä. Oatesin kirjassa käsitellään myös rasismia ja masennusta. Hämmentävästi nämä kirjat menevät päässäni sekaisin, enkä ole enää aivan varma mitä eri kirjojen henkilöt miettivät mistäkin asiasta. Tätä tapahtuu minulle koko ajan, että näennäisesti hyvin erilaiset romaanit sekoittuvat yllättävillä tavoilla. Usein ne linkittyvät myös hyvin vahvasti päivän polttaviin uutisiin. Tämä on hyvin kiinnostavaa ja yksi parhaita puolia siinä, että lukee paljon. Asioihin saa monenlaisia näkökulmia. Gyasin romaani avasi taas monia uusia ikkunoita, joiden kautta avautuvaa maisemaa voin ehkä jossain tulevassa kirjassa tarkastella jälleen uuden ikkunan kautta.

Yaa Gyasi:
Maa ja taivas
Transcendent Kingdom (2020),
suom. Arto Schroderus
Otava 2020

Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Anun ihmeelliset matkat
Kirjavinkit
Reader, why did I marry him?

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Ghana huumeet Maa ja taivas masennus Otava perheet rasismi siirtolaisuus uskonto Yaa Gyasi


Edellinen Seuraava

Vastaa

keyboard_arrow_up