menu Menu
Abdulrazak Gurnah: Afterlives
Bloomsbury, Gurnah Abdulrazak, Iso-Britannia, Tansania, Ulkomainen kaunokirjallisuus 15/03/2022 2 kommenttia
Ann Patchett: These Precious Days Edellinen Colson Whitehead: Harlem Shuffle Seuraava

As they told their swaggering stories and marched across the rain-shadow plains of the great mountain, they did not know that they were to spend years fighting across swamps and mountains and forests and grasslands, in heavy rain and drought, slaughtering and being slaughtered by armies of people they knew nothing about: Punjabis and Sikhs, Fantis and Akans and Hausas and Yorubas, Kongo and Luba, all mercenaries who fought the Europeans’ wars for them, the Germans with their schutztruppe, the British with their King’s African Rifles and the Royal West African Frontier Force and their Indian troops, the Belgians with their Force Publique. In addition, there were South Africans, Belgians and a crowd of other European volunteers who thought killing was an adventure and were happy to be at the service of the great machinery of conquest and empire. It was astonishing to the askari to see the great variety of people whose existence they had not even known about. The magnitude of what was to come was not clear this early in the war as they marched to the border, they German officers riding ahead of them on their mules, their wives and children straggling cheerfully behind, and somehow or other they were all able to find ways to sing and laugh and join in convivial displays.

Abdulrazak Gurnah: Afterlives

Kun Abdulrazak Gurnah voitti viime lokakuussa vuoden 2021 Nobelin kirjallisuuspalkinnon, laitoin hänen uusimman kirjansa Afterlives heti kirjastovaraukseen. Niin teki tietysti moni muukin ja varauksen tehdessäni olin jonossa sijalla 95. Sillä hetkellä Helmet-kirjastoilla oli kirjaa vain yksi kappale, joten ihan heti sitä oli turha odottaa lukuun. Kun Tammi ilmoitti tiedon romaanin käännösoikeuksien hankkimisesta, alkoi kisa, kumpi ehtii ensin luettavakseni: kirjastosta varattu Afterlives vai käännösromaani Loppuelämät. Viisi kuukautta siinä meni, mutta kirjasto ehti lopulta ensin. Loppuelämät ilmestyy huhtikuussa Tammen Keltaisessa kirjastossa, joten kauaa ei olisi Einari Aaltosen suomennostakaan tarvinnut odottaa.

Afterlives on siis ensimmäinen Gurnahin romaani, jonka olen lukenut, mutta ei varmasti jää viimeiseksi. Traagisen kaunis romaani sijoittuu 1900-luvun alun Itä-Afrikkaan, jota sillä hetkellä Saksa pitää siirtomaanaan. Khalifa, Ilyas, Afiya ja Hamza ovat romaanin keskushenkilöitä, joiden elämät limittyvät toisiinsa siirtomaavallan ja sotien kuohunnan keskellä. Ilyas karkasi lapsena kotoa ja päätyi saksalaisten sotilaiden kaappaamaksi. Saksalaisten kristittyjen kasvattama Ilyas palaa aikuisena kotikyläänsä etsimään vanhempiaan. Heitä ei enää ole, mutta Ilyas kuulee siskostaan Afiyasta, joka on annettu toisen perheen kasvattamaksi. Ilyas pelastaa kasvattiperheessä kaltoinkohdellun siskon ja vie tämän mukanaan kaupunkiin. Veljensä luona Afiya oppii lukemaan ja kirjoittamaan, mutta onnellinen aika veljen kanssa päättyy pian, kun Ilyas päättää liittyä vapaaehtoisena saksalaisiin sotajoukkoihin. Kasvattiperheeseen palaava Afiya saa huomata, ettei kaikkialla kunnioiteta luku- ja kirjoitustaitoa. Kun kasvatti-isä huomaa Afiyan uuden taidon, hän pahoinpitelee tytön henkihieveriin. Kirjoitustaito kuitenkin pelastaa Afiyan, sillä hän saa kirjoitettua viestin kaupunkiin veljensä ystävälle. Afiya tulee siis toistamiseen pelastetuksi ja muuttaa kaupunkiin kirjanpitäjänä työskentelevän Khalifan ja tämän vaimon Ashan luo.

Kirjassa nimettömäksi jäävä kaupunki sijaitsee nykyisen Tansanian alueella. Saksan Itä-Afrikka oli Saksan keisarikunnan siirtomaa, joka käsitti nykyisten Burundin ja Ruandan alueet sekä osan nykyisestä Tansaniasta. Saksa valloitti alueen 1880-luvulla ja menetti sen Britannialle ja Belgialle ensimmäisessä maailmansodassa. Kapinoita syttyi tuon tuosta ja siirtomaajoukot tukahduttivat ne verisesti. Saksan schutztruppeen värvättiin paljon paikallisia taistelijoita, joista käytettiin nimitystä askari. Askarijoukot siis saatiin taistelemaan omaa kansaansa vastaan. Romaanissa seurataan yhtä askaria, Hamzaa, joka liittyy joukkoihin puolipakolla ja huomaa pian virheensä. Hänestä ei kuitenkaan tule hurjaa askarisotilasta vaan saksalaisen yliluutnantin henkilökohtainen palvelija. Asema tuo hänelle häpeää omien joukossa, mutta yliluutnantin suojeluksessa olemisessa on myös etunsa. Sinisilmäisessä yliluutnantissa on jotain arvaamatonta eikä Hamza ymmärrä miksi mies osoittaa häntä kohtaan niin paljon kiinnostusta. Saksalainen haluaa opettaa Hamzalle saksaa, jotta tämä voisi lukea Schilleria. Toisaalta Hamza saa kuulla olevansa yksi takaperoisista villi-ihmisistä, joita saksalaiset ovat tulleet johtamaan istuttamalla heihin kauhun. Gurnah kuvaa ravisuttavasti Hamzan ja saksalaisen, alistetun ja alistajan, välistä kompleksista suhdetta.

Saksan hävittyä ja alueen hallinnan siirryttyä brittien hallintaan, Hamza palaa kaupunkiin, jossa hänellä joskus oli jonkinlainen elämä. Siitä elämästä ei kuitenkaan ole enää mitään jäljellä, joten hänen on aloitettava kaikki alusta. Hän saa vaatimattoman työn ja tutustuu Khalifaan, joka alun epäluuloisuuden jälkeen näkee Hamzan rehdin sisimmän ja tarjoaa tälle asuinpaikkaa pihapiiristään. Siellä Hamzalle aukeaa toivo paremmasta huomisesta, jolla on Afiyan kauniit kasvot. Rankan sotaosion jälkeen romaani siirtyykin leppeämpiin tunnelmiin, kun seurataan Hamzan ja Afiyan rakkaustarinan kehkeytymistä ja Hamzan asteittaista nousua yhteisön arvostetuksi jäseneksi. Maailma kuitenkin jatkaa kuohuntaansa ja toinen maailmansota levittää varjojaan rakastavaisten ylle. Loppua kohden romaanin aikajanaa pikakelataan ja henkilöiden myöhempiä vaiheita avataan pääpiirteissään. Aivan lopussa hypätään 1960-luvun Saksaan, jossa saadaan tietää Ilyasin kohtalosta. Muuten viipyilevässä ja tarkkaan henkilöidensä sielunelämään porautuvassa romaanissa lopetus tuntui liian hätäiseltä ja äkkinäiseltä.

Afterlives muistuttaa, että elämä jatkuu, oli maailmantilanne mikä tahansa. Asia on konkreettisesti koskettanut nyt meitä kaikkia, kun huomiomme on Ukrainan tapahtumissa. Vaikka maailma tuntuu olevan kaaoksessa, arkisen elämän on jatkuttava. Itse huomaan hokeneeni tätä viime aikoina loputtomasti. Kirjoitan asiakkaille sähköposteja, jotka alkavat: Maailma on mennyt sekaisin, mutta elämä ja työt jatkuvat. Se auttaa siirtymään asioihin, jotka tässä hetkessä tuntuvat välillä merkityksettömiltä. Normaalin elämän jatkaminen ei kuitenkaan ole merkityksetöntä – päinvastoin – ja sen Gurnah oivallisesti ja kauniisti osoittaa kirjallaan. Miten kiitollinen Hamza on saamastaan työstä sodan jaloista selvittyään, miten tärkeitä ovat tavalliset juttutuokiot terassilla iltateen ääressä, miten kaunis on rakkaus, joka puhkeaa Hamzan ja Afiyan välille. Tämän romaanin äärellä kannattaa pysähtyä.

Helmet-lukuhaaste 2022:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 33 – Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan.

Abdulrazak Gurnah:
Afterlives
Bloomsbury Publishing 2020
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Jokken kirjanurkka

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Abdulrazak Gurnah Afterlives helmet2022 helmethaaste Itä-Afrikka kolonialismi Loppuelämät Nobel siirtomaavalta sota


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Afrikkalainen kirjallisuus on alkanut kiinnostaa minua. Tai tarkemmin sanottuja mustien ihmisten historia ja tarinat. Tämän voisi lukea, kunhan tulee suomeksi.

    1. Olen lukenut paljon sekä afrikkalaista kirjallisuutta että mustien tarinoita muualta maailmasta. Voin vinkkailla hyvää luettavaa, jos teema alkaa enemmän kiinnostaa. Tämä romaani kannattaa ehdottomasti lukea, tulee onneksi suomeksi jo ensi kuussa.

keyboard_arrow_up