Alan puhella mitä mieleeni juolahtaa, vajaiksi jääneistä yöunistani ja kirjasta jota parhaillaan luen, siitä miten kannattamatonta ja kaikkia osapuolia vahingoittavaa on että serbihallinto on savustanut albaaniopettajat ja -opiskelijat ulos yliopistolta, osa-aikatyöstäni serbin omistamassa ravintolassa, ei kovin kaukana täältä, asiakkaista jotka tilaavat pelkän kahvin ja täyttävät pöydät tuntikausiksi, siitä miten pettynyt olen presidentti Rugovaan ja siihen miten hän toistelee samoja asioita päivästä toiseen, pyytää albaaneja kestämään, kestämään vain, kursseista joita parhaillaan suoritan milloin missäkin, albaanien yksityisasunnoissa, tyhjissä varastoissa ja liiketiloissa ja kellareissa, ja siitä miten nöyryyttävältä se tuntuu, ja hän hymähtelee minulle myötämielisesti, kuin olisimme tunteneet aina, ja kertoessaan minulle tarkemmin opinnoistaan lääketieteellisessä tiedekunnassa, pienestä yksiöstään muutaman korttelin päässä kampukselta, omista kesätöistään, ravintoloissa nekin, hän antaa silmiensä vaeltaa estoitta vartalollani – hän katsoo käsiäni ja hartioitani, kaulaani ja rintakehääni, kylkiäni, hän katsoo huuliani ja otsaani, samalla tavalla kuin minä katson kaikkea hänessä, niin että jokainen hetki, jonka olemme toisiamme koskematta, tuntuu varastetulta.
“Haluatko lähteä täältä?” hän keskeyttää jossakin vaiheessa.
“Kyllä”, vastaan välittömästi, kuin nälkiintynyt eläin.
“Minun luokseni, tarkoitan”, hän kuiskaa.
“Kyllä”, sanon ja nousen.
Kävelemme kahvilan terassilta kadulle, ja yhtäkkiä olen peloissani, sillä minusta tuntuu kuin koko kaupunki kuulisi ajatukseni, tietäisi minne olemme menossa ja miksi.

Pajtim Statovci: Bolla

Pajtim Statovcin Bolla on varmasti yksi tämän syksyn odotetuimpia kotimaisia romaaneja. Siitä kertoo ainakin aikaistettu julkaisuajankohta ja valtava bloggausten määrä jo alkumetreillä. Olen listannut loppuun osan niistä. Hesarin kuukausiliitteen laaja juttu Statovcista on saanut kirjaston varauslistan tappiinsa. Pari viikkoa sitten Statovcin kaikki kolme julkaistua romaania keikkuivat Helmet-kirjastojen varauslistan kärjessä, Bolla tietysti ykkösenä. Minä olin onneksi tehnyt varauksen jo heti kun se ilmestyi järjestelmään, joten pääsin melko tuoreeltaan kirjan ääreen. Aiemmista romaaneista olen lukenut kakkosen eli Tiranan sydän, esikoiskirja Kissani Jugoslavia odottaa vielä sopivaa hetkeä. Miksiköhän tuntuu lähes häpeälliseltä etten ole sitä vielä lukenut?

Edellisten romaanien tapaan Bollan sydän sykkii Balkanin alueen ihmisten kokemuksista. Arsim on Kosovon albaani, kirjallisuuden opiskelija, joka unelmoi kirjailijan urasta yhä levottomammaksi käyvässä Pristinassa vuonna 1995. Järjestetty avioliitto myöntyväisen Ajshen kanssa on rakkaudeton, mutta miehellä on oltava nainen vierellään, se on maan tapa. Kun Arsim tapaa lääketiedettä opiskelevan Milošin, se on menoa. Miesten välille leimahtaa intiimi suhde, jota on vaalittava salassa. Draamaa lisää se, että Miloš on serbi. Intohimoisen kesän jälkeen rakastavaisten teiden on erottava. Kosovon sodan syttyessä Arsimin on vaimonsa ja lapsensa kanssa paettava maasta. He päätyvät pakolaisina nimeämättä jäävään länsimaahan, jossa ulkopuolisuuden tunteiden ja seksuaalisuutensa kanssa kamppaileva Arsim purkaa turhautumistaan vaimoonsa. Lopulta hän tekee virheen, joka nostaa seinän pystyyn uudessa kotimaassa. Paluu Pristinaan vuosia myöhemmin tuo kipinän rakkaan Milošin löytämisestä, mutta Arsim ei ole valmistautunut siihen mitä hän kohtaa. Sota on tehnyt kaupungista raunion ja sotakokemukset ovat vaurioittaneet Milošia peruuttamattomasti.

Bolla on moniselitteinen sana, joka voi tarkoittaa esimerkiksi haamua, petoa, pirua, käärmeenkaltaista eläintä tai ulkopuolisuutta. Kaikki nämä merkitykset risteilevät kiehtovasti läpi romaanin, mystisimmillään Arsimin kirjoittamassa kansantarua mukailevassa novellissa, jossa käärmemäinen paholainen ja sokea tyttö solmivat liiton. Arsimia ja Milošia vainoavat niin menneisyyden haamut kuin sodan taustalla myhäilevä piru, joka saa ihmiset toimimaan pedon lailla toisiaan kohtaan. Statovci on rohkeasti luonut romaaniinsa sankarit, jotka eivät ole sankarillisia tai edes miellyttäviä. Ihmisessä on monta puolta ja näissä ihmisissä olosuhteet saavat ne vähemmän miellyttävät piirteet esiin. Erityisesti Arsimin väkivaltaisuus ja ylenkatse vaimoaan kohtaan on puistattavaa, puhumattakaan välähdyksistä sotatantereelta Milošin kokemuksissa.

Romaanin rakenne on kiinnostava. Arsim toimii minäkertojana ja johdattaa lukijaa melko kronologisesti läpi tapahtumien. Arsimin näkökulman kanssa vuorottelee Milošin tarina, joka avautuu pala palalta päiväkirjamerkintöinä. Herkän ja groteskin välillä liikkuvat katkelmat tavoittavat koskettavasti särkyneen mielen liikkeet. Statovci kirjoittaa runsain runollisin ja omaperäisin kielikuvin, mutta tekstin sisälle pääseminen ei ole vaikeaa. Lukukokemus on intensiivinen ja kirjaa on vaikea laskea käsistään, vaikka sen maailma on niin lohduton ja rumakin. Rankkuuden keskeltä löytyy myös kauneutta ja samaistuttavia ajatuksia lukemisesta ja kirjoittamisesta. Bolla on upea kolmas romaani kotimaamme kirkkaalta kirjailijatähdeltä, joka ponnistaa vielä pitkälle!

Pajtim Statovci: Bolla
Otava 2019
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Kirjasähkökäyrä
Kirja vieköön!
Kirsin Book Club
Kirsin kirjanurkka
Lukuisa
Lumiomena
Marjatan kirjat ja mietteet
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo

Mikko Rimminen: Jos se näyttää siltä

Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin?

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

JP Koskinen: Tulisiipi

Seuraa Kirjaluotsia

Bolla Kosovo Otava Pajtim Statovci sota