menu Menu
Anni Kytömäki: Margarita
Gummerus, Kotimainen kaunokirjallisuus, Kytömäki Anni, Suomi 07/10/2020 0 kommenttia
Terhi Kokkonen: Rajamaa Edellinen Diane Cook: The New Wilderness Seuraava

Vaikka aamun aavistaa jo taivaan itäisellä syrjällä, vielä on yö ja se on minun. Minä saavuin ja lähdin ensimmäisenä. Aaro nukkuu kuusimajassa vielä hetken ja hankkiutuu sitten kärrytietä maantielle. Hän ei tunne Vehkasalosta muita reittejä, hänelle tämä on mikä tahansa metsä, mutta minä voin valita miten kuljen.

Vähän ennen suolampea lintujen lauluun ja tuuleen punoutuu ohut, toisenlainen säie. Vehkajoen solina houkuttelee minut kärrytieltä metsään. Ääni mutkittelee ja katkeilee kun kierrän kiviä ja runkoja, vahvistuu sitten jänteeksi joka kiskoo yli kumpareiden ja märkien painanteiden. Taivutan edestäni saniaisten verhon ja pääsen tutulle polulle. Se myötäilee laaksonpohjaa ja hypähtää sammaleiselle töyräälle, jolla keltavahveroiden lamput opastivat meitä pilvisinä syyspäivinä, kun metsä nieli silmät jo varhain. Töyräältä ei ole joelle enää pitkä matka.

Anni Kytömäki: Margarita

Anni Kytömäki on onnistunut ihastuttamaan minua jo edellisillä romaaneillaan Kultarinta ja Kivitasku, joissa luonto elää vahvana, historialliset miljööt ja tapahtumat välittyvät eläväisinä ja henkilökuvaus vakuuttaa. Uudessa romaanissaan Margarita Kytömäki on jälleen onnistunut punomaan monta kiinnostavaa teemaa eheäksi ja vangitsevaksi kertomukseksi. Kytömäen kerronnassa on jotain viehättävän vanhanaikaista. Vivahteikasta ja vaivatonta tekstiä lukee levollisin mielin, tietäen olevansa hyvissä käsissä. Juoni haarautuu moneen suuntaan, mutta kaikki haarat soljuvat lopulta taidokkaasti samaan virtaan. Viimeisen sivun kääntyessä rantaan huuhtoutuu tarinavirrassa virkistynyt lukija.

Margaritan luontosymboli on uhanalainen jokihelmisimpukka Margaritifera margaritifera eli kotoisasti raakku. Laji rauhoitettiin Suomessa vuonna 1955 ja niihin aikoihin ulottuu myös tämä romaani. Aluksi ollaan kuitenkin sodassa, jossa kaksi miestä ystävystyy hetkeksi kenttäsairaalan vierekkäisillä vuoteilla. Vanhempi heistä menehtyy tapaturmaisesti ambulanssimatkalla, nuorempi palaa etulinjaan muuttuneena miehenä. Sodan jälkeen kirjan päähenkilö Senni Margarita jatkaa tuon vanhemman miehen, isänsä, työtä Kankariston kylpylässä hieromalla kesävieraita. Hän on taitava työssään, mutta haaveilee toisenlaisesta elämästä. Ennen sotaa perheen haave oli muuttaa pohjoiseen ja tunturit vetävät Senniä jälleen puoleensa. Yksi kesävieraista on lähdössä Lappiin tutkimaan helmisimpukoita, ehkä Senni voisi lähteä mukaan? Sateinen juhannusyö muuttaa kuitenkin suunnitelmat.

Kerronta vaihtelee kolmen minäkertojan välillä. Tai oikeastaan neljän, sillä välillä ääneen pääsee myös itse jokihelmisimpukka, joka runollisissa katkelmissa kamppailee selviytymisestään. Ihmiskertojista Sennin lisäksi äänessä ovat Mikko ja Antti. Mikko on tuo kenttäsairaalasta etulinjaan palautettu sotilas ja Antti metsäntutkija, jonka tehtävänä on sodan jälkeisen jälleenrakentamisen tuoksinassa päättää metsien kohtalosta, mitä kaadetaan ja mitä säästetään. Kaikkien kertojien elämät risteävät lopulta yllättävillä tavoilla, joista en sen enempää halua paljastaa. Kaikkia heitä, niin simpukoita, metsiä kuin ihmisiäkin, yhdistää myös yhteiskunnan suunnalta tulevat vaatimukset. Velvollisuudet on täytettävä, vaikka oman elämän kustannuksella.

Margarita käsittelee monia teemoja, jotka ovat toisaalta aikakauteen sidottuja ja toisaalta hyvin ajattomia. Esimerkiksi ihmisen luontoyhteyteen, luonnonsuojeluun, lapsettomuuteen ja kehon itsemääräämisoikeuteen liittyvät pohdinnat ovat aivan yhtä ajankohtaisia nyt kuin silloinkin. Ajankuvaan liittyen kiinnostavaa on 50-luvulla voimaan tullut aborttilaki. Vaikka siihen on tullut niistä ajoista parannusta, Suomen aborttilaki on edelleen Euroopan tiukimpia. Yhtenä tärkeänä sivujuonteena romaanissa käsitellään 50-luvun polioepidemiaa, mikä tietysti tässä ajassa vertautuu suoraan koronaepidemiaan. Uskomatonta, että tämä romaani on kirjoitettu ennen kuin siitä oli tietoakaan. Tätä huikean monitasoista romaania on vaikea summata, se on itse koettava!

Anni Kytömäki:
Margarita
Gummerus 2020
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kirjarouvan elämää
Kulttuuri kukoistaa
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

50-luku Anni Kytömäki Gummerus historiallinen romaani luonto Margarita polio sota


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up