menu Menu
Elina Hirvonen: Punainen myrsky
Hirvonen Elina, Kotimainen kaunokirjallisuus, Suomi, WSOY 09/09/2019 0 kommenttia
Clare Mackintosh: Lopun jälkeen Edellinen Claire Fuller: Bitter Orange Seuraava

Kun punainen myrsky nousee, äiti on taas raskaana, isä on taas poissa.
Teltta repeää, äidin kankaat ja korut lentävät tuuleen.
”Ei hätää”, äiti huutaa, tuuli vie hänen sanansa. Minä ja Badr puristamme Nargesia, Aladinia ja Maedaa, äiti sitoo meidät teltan tolppaan ja kietoo kätensä ympärillemme kuin siivet.
”Ei hätää”, hän huutaa, tai sitten se on vain tuuli.
Tuuli painaa kuin jättiläisen käsi, puristan silmät kiinni hiekalta, jos lähdemme lentoon, lennämme yhdessä.
”Äiti”, sanon, kun myrsky on ohi.
”Mitä kulta?”
”Tietääkö kukaan, että me olemme täällä?”
”Missä?”
”Täällä aavikolla. Tällä leirillä.”
”Miksi sinä sitä mietit?”
”Jos myrsky vie meidät, tietääkö kukaan, että me olimme olemassa?”

Elina Hirvonen: Punainen myrsky

Elina Hirvonen on kirjailija, joka käsittelee romaaneissaan ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita. Uusimmassa romaanissaan Punainen myrsky hän kertoo yhden irakilaisperheen kautta universaalia tarinaa sodasta ja pakolaisuudesta, pelon ja väkivallan keskellä kasvamisesta ja siitä miten raskaat salaisuudet muovaavat lapsen mieltä ja maailmankuvaa. Se on myös tarina äidinrakkaudesta, siitä miten luoda lapsille turvaa ja pysyvyyttä vaarojen ja epävarmuuden keskellä. Punainen myrsky on ajatuksia herättävä romaani, jonka lukemista suosittelen, jos haluat ymmärtää paremmin konfliktimaista tulevien maailmankuvaa.

Hirvonen on viisaasti rajannut näkökulmansa lapsen katseeseen. Lapsen rajallisen käsityskyvyn kautta tapahtumat suodattuvat toisaalta entistäkin pelottavampina ja toisaalta äidin luoman turvaverkon pehmentäminä. Perheessä on paljon rakkautta, mutta myös salaisuuksia, joiden säilyttämisestä kasvaa valtava taakka lapsille, etenkin vanhimmalle pojalle. Perheen isä toimii Saddam Husseinin hallintoa vastustavassa vastarintaliikkeessä, mikä asettaa koko perheen suureen vaaraan. Isän tekemisistä ei saa hiiskuakaan ja poika kasvaa talossa, jossa lattian alla on miehen mentävä piilo ja valeasu riisutaan vain illallispöydässä. Poika joutuu myös kohtaamaan isänsä vankilassa, eikä kuva lintumaiseksi laihtuneesta likaisesta isästä ja kammottavasta vankilasta häivy koskaan mielestä. Isä on paljon poissa ja äiti synnyttää yhä uusia lapsia. Vanhimman pojan on varjeltava perheen salaisuutta ja näytettävä olevansa isän kunnioituksen arvoinen. Pienen pojan ymmärryksen varassa hän pyrkii hyvään, mutta onnistuu vain suututtamaan isän teoillaan. Nöyryytykset ja häpeä patoavat pojan sisälle tukahdutettua vihaa ja raivoa.

Persianlahden sodan syttyessä perhe pakenee Saudi-Arabiaan, jossa he elävät kolme vuotta pakolaisleirillä. Punaisen hiekkamyrskyn keskellä äiti onnistuu loihtimaan teltasta kodin ja turvan, ja antaa lapsille mahdollisuuden keskittyä marmorikuulilla pelaamiseen jatkuvan huolehtimisen sijaan. Pojan sydän kevenee, kun hän huomaa muidenkin leirin lasten kantavan samanlaisia salaisuuksia. Hän ei ole enää niin yksin, mutta leirillä vaanivat toisenlaiset pedot. Sitten perhe saa mahdollisuuden muuttaa Suomeen. Lentokoneen ikkunasta näkyy ihmeellistä vihreää. Poika päättää tehdä kovasti töitä oppiakseen kielen ja kulttuurin, ollakseen samanlainen kuin uuden kotimaansa ihmiset. Hän huomaa kuitenkin yhä uudelleen olevansa erilainen. Oman uskon, kulttuurin ja tapojen yhdistäminen uuden maan tapoihin osoittautuu varsinkin murrosiän hormonimyrskyssä mahdottomaksi tehtäväksi. Poika joutuu myös kohtaamaan vanhempiensa avuttomuuden ja tulkkina toimiminen äidin lääkärikäynneillä tuntuu häpeälliseltä. Myös Alice Zeniter kuvaa vastaavia kokemuksia romaanissaan Unohtamisen taito.

Vuonna 2015 Isis terrorisoi maailmaa ja pakolaisten virta Irakista ja Syyriasta herättelee Eurooppaa toimimaan. Kolme suomalaista konfliktinratkaisujärjestön konsulttia matkustaa Irakiin etsimään tapoja saada kaikki osapuolet saman neuvottelupöydän ääreen. Yksi heistä on tarinamme päähenkilö, jolle on tarjottu mahdollisuutta käyttää hyväkseen kielitaitoaan, taustaansa ja yhteyksiään hyvän asian puolesta. Kotiin Suomeen jää viimeisillään raskaana oleva vaimo ja sairastunut, leikkausta odottava äiti. Paluu synnyinmaahan laukaisee monta uinuvaa painajaista, mutta se tuntuu myös mahdollisuudelta, uudelta alulta. Mahdollisuudelta olla sillä puolella, missä hyvän tekeminen on mahdollista.

Ennen kirjan lukemista satuin näkemään Hesarin artikkelin, jossa kerrottiin romaanin perustuvan Hussein Al-Taeen lapsuusperheen tarinoihin. Siis sen saman kansanedustajan ja CMI:n entisen työntekijän, joka jäi keväällä kiinni rasistisesta kirjoittelusta ja siitä valehtelemisesta. Yritin lukiessa unohtaa yhteyden todellisiin henkilöihin, mutta artikkeli pyöri tuoreena mielessä. Tahtomattanikin huomasin etsiväni vastauksia tästä fiktiivisestä tarinasta, juuri niin kuin kirjailija pelkäsi käyvän. Harmittaa, että luin jutun ennen kirjaan tarttumista. Tosin kirjailijan jälkisanoista yhteys olisi lopulta käynyt ilmi. Uskon, että eniten harmittaa kirjailijaa itseään. Hän kertoo hämmentyneensä Hussein Al-Taeen ympärille kehkeytyneestä kohusta, joka leimahti juuri kun Hirvonen oli viimeistelemässä käsikirjoitustaan. Hirvonen kertoo, ettei muuttanut käsikirjoituksessa mitään ja korostaa ettei tarinan päähenkilö ole Hussein Al-Taee. Silti ja siksi tuntuu ihmeelliseltä, kuinka Hirvonen on onnistunut kuvaamaan päähenkilöä tavoilla, jotka voisivat antaa selityksiä sekä valehtelulle että rasistiselle kirjoittelulle. Romaanin päähenkilö mainitsee usein sisällään kytevän pimeyden ja kertoo jatkuvasta kamppailusta olla kaikkien keskenään ristiriitaistenkin odotusten arvoinen. Se on selvää, ettei tämä romaani selitä oikeasti todellisen henkilön motiiveja, mutta ainakin se auttaa ymmärtämään sitä maailmaa, joka yhdistää konfliktimaista Eurooppaan paenneita. Kun on kasvanut jatkuvan väkivallan ja pelon keskellä ja yrittänyt rakentaa uutta elämää ulkopuolisena vieraassa kulttuurissa, tekee varmasti lähes mitä vaan saadakseen hyväksyntää. Oli sitten lapsi tai aikuinen. Sen kuvaamisessa Punainen myrsky onnistuu loistavasti.

Elina Hirvonen: Punainen myrsky
WSOY 2019
Ennakkokappale

Muissa blogeissa:
Helmi Kekkonen
Kirsin kirjanurkka
Leena Lumi

Elina Hirvonen Hussein Al-Taee Irak pakolaisuus Punainen myrsky sota WSOY


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up