menu Menu
Marianna Kurtto: Seitsemäs piste
Kotimainen kaunokirjallisuus, Kurtto Marianna, Suomi, WSOY 16/04/2021 6 kommenttia
Claire Fuller: Unsettled Ground Edellinen Muriel Spark: A Far Cry from Kensington Seuraava

Kun leppäkertut saapuvat, kävelen puistossa jossa kävelen monina muinakin päivinä, nurmikko on hyvin hoidettu ja pariskunnat kaupunginosan arvoisesti vaatetettuja; he aavistavat että tulen muualta.
Mutta kävelen.
Ja se alkaa.
Tunnen salaista riemua siitä ettei kukaan mahda sille mitään, ei pariskunnat, ei palolaitos, ei leikkipuiston tädit joita leimaa monenlainen mahtaminen. Tuuli yltyy ensin vain hieman. Se tuntuu tavalliselta, meri on lähellä ja puuskat vaanivat alati näitä seutuja, mutta punainen, se yllättää kaikki, miten jokin yksittäisenä viaton on parvena vitsaus. Kuin Jumala olisi kerännyt niitä suuriin sankoihin ja päättänyt juuri tänään tönäistä sangot kumoon.

Marianna Kurtto: Seitsemäs piste

Rakastin Marianna Kurton esikoisromaania Tristania ja olen nauttinut hänen kääntämistään teoksista. Kurton runojakin olen kokeillut, mutta ne menivät enimmäkseen yli hilseen. Mielenkiinnolla tartuin siis Kurton uuteen romaaniin Seitsemäs piste. Miten kävi? Nautin valtavasti kirjan kielestä ja viehätyin perhekuvauksesta ja arvoituksellisuudestakin, mutta pistepirkkojen armeija sumensi sisäisen näkökenttäni sen verran tehokkaasti, etten aivan saanut kiinni romaanin kaikista merkityksistä. Toisin sanoen Seitsemäs piste taisi osua omaan sokeaan pisteeseeni lukijana. Nyt kun romaanin lukemisesta on jo kulunut muutama hetki ja olen ehtinyt lukea muuta välissä, minun on todella vaikea palauttaa muistiin mistä tässä kirjassa oli kysymys. Se on kuin uni, josta muistaa kirkkaasti hetkiä, mutta jonka kokonaisuutta on mahdoton tavoittaa. Toisaalta se saattaa olla yksi tämän romaanin tavoitekin, onhan siinä kai pitkälti kysymys kohtaamattomuudesta.

Valtaisa leppäkerttupilvi värjää taivaan verenpunaisella ja tuhoaa kaiken tieltään. Lastenlorujen onnentuojat kylvävätkin kauhua ja tuhoa, romahduttavat siltoja ja rakennuksia, tukehduttavat tielleen osuvat ihmiset. Yllättävä luonnonilmiö sekoittaa myös toisistaan vieraantuneiden siskosten elämän. Samaan aikaan kaukaisessa tehtaassa taigan keskellä salaperäinen työntekijä maalaa loputtomasti pisteitä leppäkerttuarmeijan panssareihin, kunnes päättää karata. Erikoisen asetelman ytimessä on tarina perheestä ja vaikeudesta tulla nähdyksi ja ymmärretyksi läheisten silmissä. On kateutta, syyllisyyttä ja vääriä valintoja. Maalla kasvaneet sisarukset jättävät lapsuudenkodin, kangaspuita lonksuttavan äidin ja mäkihyppyä alati vahtaavan isän, ja muuttavat kaupunkiin. Siellä tiet erkanevat. Nuorempi, se valovoimainen, etenee määrätietoisesti kohti unelmiaan: menestystä, rikasta miestä ja täydellistä kotia. Se on tietysti vain pintaa. Todellisuus on täynnä riitoja ja tyhjiä tunteita, lapsikin on vastuullisempi kuin vanhempansa. Vanhempi sisko, se näkymätön, asustelee täytetyn linnun kanssa ja maleksii hämyisissä baareissa. Tarvitaan leppäkerttujen hyökkäys, jotta siskot saadaan kääntymään toistensa puoleen.

Miten huonosti kohtelemme maailmaa ja toisiamme, mihin tuhlaamme aikaamme ja energiaamme, miksi emme näe mitä hyvää meillä on tässä ja nyt, toisissamme. Sellaisia isompia teemoja kirjasta poimin, ja ovathan ne, isoja ja tärkeitä. Voisi ajatella, että kirja kertoo myös tästä ajasta. Leppäkerttuparvi on tämä pandemia, joka pakottaa meidät ajattelemaan miten elämää haluamme tulevaisuudessa elää. Kerronnan symbolisuus ja toisteisuus sävähdyttävät, pienet yksityiskohdat palaavat eteen yhä uudelleen ja uudelleen, vahvistaen niiden merkitystä. Silti tunnen itseni tyhmäksi, kun en kaikkia merkityksiä ja yhteyksiä ymmärrä. On annettava itselle lupa olla ymmärtämättä ja vain kulkea tarinan virrassa upeasta kielestä ja kielikuvista nauttien. Äidilleni en taida tätä romaania antaa luettavaksi. Hän aloittaa nykyään kirjan alusta, jos ei ole ensilukemalla käsittänyt jotain. Voi olla, että tämän kanssa hän jäisi loputtomaan luuppiin.

Helmet-lukuhaaste 2021:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 8 – Kirja, jossa maailma on muutoksessa.

Marianna Kurtto:
Seitsemäs piste
WSOY 2021
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kirja vieköön!
Kirjavinkit
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

ekokatastrofi helmet2021 helmethaaste Marianna Kurtto perheet Seitsemäs piste siskot


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Pani naurattamaan tuo loputon luuppi. Jotkut kirjat ovat mystisiä ja vaikeita.

    1. Itse välillä nautin näistä eksyttävistä kirjoista, mutta ymmärrän että vanhemmiten saattaa turhauttaa, jos ei pysy täysin kärryillä. Siksi taidan jättää tämän nyt antamatta äidille, vaikka hän paljon lukeekin. Tiedän jo, että hän kyselisi mitä ihmettä tässä tapahtui enkä osaisi tarpeeksi tyhjentävästi vastata 😂

  2. Tämä oli hankalasti ymmärrettävä, mutta luotto Kurttoon säilyy. Häneltä taitaa toukokuussa ilmestyä jo uusi teos, Hellä leijona. Toivon saavani siitä kiinni paremmin.

    1. Minullakin Kurtto pysyy seurattavissa, mutta tuo Hellä leijona vähän arveluttaa sekin. Romanttinen viihdekirjallisuus ei ole ihan minun heiniäni, mutta ehkä Kurtto onnistuu yllättämään siinäkin.

keyboard_arrow_up