menu Menu
Kimmo Ohtonen: Ikimaa - Kuiskaajien kilta
Kotimainen kaunokirjallisuus, Lastenkirjat, Ohtonen Kimmo, Otava, Suomi 03/01/2020 0 kommenttia
Antti Rönkä & Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen Edellinen Kate Atkinson: Liian kirkas taivas Seuraava

Jätti juoksi turkki hulmuten niin että Kallan korvissa suhisi. Hukkatyttö piti karhusta kiinni kaksin käsin, muuten hän olisi pudonnut sen kyydistä.
He matkasivat metsän pimeyden halki, eteläisten ylänköjen yli, ohi suonsilmien, jotka tuijottivat heitä kadotukseen kutsuvin silmin.
Aamuyöllä he saapuivat usvan reunustaman, suuren joen rannalle. Taivas heidän yllään hehkui purppuraisena. Oli hiljaista, vain joki heidän edessään puski eteenpäin voimiaan säästelemättä kuin vaahtopäinen käärme. Se iski rantakiviä vasten, kuljetti paksuja puunrunkoja kuin ne olisivat olleet hauraita oksia.
Vaikka Kalla ei ollut koskaan käynyt näillä main, hän tiesi, missä he olivat. Kalla muisti lukuisat tarinat, joita hänen vanhempansa olivat kertoneet Suonijoesta. Että Suonijoen merkitys piili juuri sen kyvyssä pitää idän ja lännen kansat erillään toisistaan. Ikimaan eri kansat tarvitsivat tällaisia ylittämättömiä esteitä, luonnonvoimia, jotka hillitsivät kaksijalkaisten kyltymätöntä vallanjanoa ja sotaisaa luonnetta.

Kimmo Ohtonen: Ikimaa – Kuiskaajien kilta

Viime vuonna puhuttiin niin paljon lasten ja nuorten – erityisesti poikien – lukemisen hiipumisesta, että kirjavuosi 2020 onkin hyvä aloittaa vinkkaamalla kotimaisesta nuorten fantasiatrilogiasta. En usko, että nuoret varsinaisesti seuraavat blogiani, mutta fakta on, että mitä paremmin vanhemmat ovat kartalla tarjolla olevista lasten- ja nuortenkirjoista, sitä helpommin ne päätyvät myös lasten luettavaksi. Sivuvaikutuksena vanhemmat saattavat itse innostua lukemaan näitä laatukirjoja. Näin kävi myös minulle. Luin Kimmo Ohtosen Ikimaa-sarjan ensimmäistä osaa Soturin tie aluksi pojalleni, joka oli tuolloin 9-vuotias. Hän kuitenkin halusi lopettaa kirjan lukemisen, koska ahdistui päähenkilön äidin katoamisesta. Olimme lukeneet silloin liian monta kirjaa, jossa päähenkilö oli orpo tai etsi vanhempiaan. Ehkä Ikimaa onkin suunnattu vähän vanhemmalle lukijakunnalle. Minä ehdin jäädä Oliverin ja Kallan tarinaan koukkuun ja luin tämän toisenkin osan aivan omaksi ilokseni.

Kuiskaajien kilta jatkaa kontiokuiskaaja Oliverin ja hukkakuiskaaja Kallan hurjaa pakoa yhdessä Jätti-karhun kanssa. Mukaan liittyy myös Kallan susilauma. Joukkio yrittää löytää Oliverin äidin, Aarniolan kuningattaren, samalla kun pakenevat kuningas Viktorin joukkoja. Viktorin tavoitteena on katkaista ihmisten ja eläinten välinen yhteys, lopettaa kuiskaajien klaanit ja saada ihmiset unohtamaan, että he joskus pystyivät kommunikoimaan villieläinten kanssa. Viktorin lisäksi omia pahoja juoniaan punovat tietäjänainen Minerva ja Rautavuorten hallitsija Sakor Baltatsar. Asetelma lapset ja eläimet vastaan vallanhimoiset aikuiset tuntuu epäreilulta, mutta näissä lapsissa ja eläimissä on erityistä voimaa. Erimielisyydet uhkaavat kuitenkin ajaa ystävykset erilleen. Jännittäviä käänteitä riittää ja lopun taistelu peikkoja ja pahaa tietäjänaista vastaan on lähes yhtä hurja kuin Tolkienin taruissa. Lopussa Oliverin ja kontioiden ja Kallan ja hukkien taistoon liittyy myös kotkakuiskaaja Johan siivekkäine joukkoineen. Kuiskaajien kilta on löytänyt voimansa, mutta riittääkö se kukistamaan Ikimaassa myllertävän pahuuden ja onko Oliverin äiti vielä pelastettavissa. Se jää nähtäväksi sarjan viimeisessä osassa.

Luontotoimittajana ja -valokuvaajana tunnettu Kimmo Ohtonen ammentaa tuntemastaan maailmasta ja kirjasarjan luontokuvaus onkin kerrassaan lumoavaa. Tutut pohjoisen erämaan elementit saavat seurakseen sopivasti myyttisiä erityispiirteitä. Ikimaa – Kuiskaajien kilta on vuoden 2020 Topelius-palkintoehdokkaana. Nuorisokirjailijat ry:n vuosittain jakama palkinto myönnetään ansiokkaalle nuortenkirjalle ja ehdokkaat on valittu kaikista vuonna 2019 julkaistuista kotimaisista nuortenkirjoista. Voittaja julkistetaan nyt tammikuussa eli ihan pian. Onnea myös tähän matkaan Kimmolle ja kuiskaajille!

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 30 – Kirjassa pelastetaan ihminen.

Kimmo Ohtonen:
Ikimaa – Kuiskaajien kilta
Otava 2019
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Kirjasähkökäyrä

fantasia Ikimaa Kimmo Ohtonen Kuiskaajien kilta nuortenkirja Otava Topelius-palkinto


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up