menu Menu
Erika Vik: Nefrin tytär
Gummerus, Kotimainen kaunokirjallisuus, Suomi, Vik Erika 2 kommenttia
Rafael Donner: Ihminen on herkkä eläin Edellinen Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin Seuraava

Aleia tunsi, kuinka vakaa käsi tarttui häneen ja piti pystyssä siihen saakka kunnes hän sai tuolin alleen ja huojahti raskaasti polviaan kohti. Katse alkoi sumentua, kasvot tuntuivat turrilta. Kutina ja kihelmöinti hänen vartalossaan voimistui kohisevaksi virtaukseksi. Aleialla ei ollut enää voimia taistella tuntemusta vastaan, hänen puolustuksensa oli romahtamaisillaan. Se sai lumouksen kuvittelemaan, että se pääsisi vapauteen. Mutta hän ei voinut sallia sen vapautta täällä, ei näiden ihmisten edessä.

Pysy liikkeellä, pysy kätkettynä.

Aleiasta tuntui, ettei lumous hänen sisällään enää halunnut samaa. Aivan kuin se olisi kääntänyt takkinsa hänen saavuttuaan tänne, mennyt jollakin lailla rikki. Sen voima tuntui kasvaneen jokaisena päivänä jonka hän oli viettänyt palatsissa.

Nuorempana luin paljon fantasiaa. Vaikka sen osuus lukemastani on vähentynyt, edelleen on ihanaa tuon tuosta uppoutua kunnolla toisiin maailmoihin. Arvostan suuresti fantasiakirjailijoiden mielikuvitusta, heidän taitoaan luoda kiehtovia maailmoja ja koukuttavia juonia. Erika Vikin Kaksosauringot-trilogian tullessa nyt päätökseen on viimeistään selvää, että kotimainen fantasiagenre on saanut uuden tähden. Kunnianhimoisen trilogian steampunk-henkinen maailma ja nuoren naissankarin salattujen voimien ympärille punoutuva mysteeri tuo mieleen Philip Pullmanin Universumien tomu -trilogian, mutta on silti täysin omanlaisensa. Nefrin tytär on onnistunut päätös trilogialle, jota Vik on työstänyt 14-vuotiaasta saakka ja viimeistellyt lopulliseen muotoonsa viimeisen puolentoista vuoden aikana. Kirjat kannattaakin lukea melko tiheään tahtiin, että pysyy mukana monipolvisessa juonessa.

Toisen osan lopussa kartaagit ja tulilinnut hyökkäsivät Seleesiaan ja sodan tuoksinassa Aleia joutui siepatuksi. Corildonin sisaren Tigranin lemmikkikatraakin avustuksella Aleia sai lähetettyä viestin olinpaikastaan Corildonille. Nefrin tytär jatkaa tilanteesta, jossa Aleiaa ollaan kuljettamassa kohti Thelluriaa. Corildon ja Seleesien Seuran Varjot lähtevät etsimään Aleiaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Mukaan värvätään myös thellurialaisia lukkoja tiirikoiva Mateo sekä Corildonin luottomies Arata Erren. Thelluriassa Aleian lumous tuntuu rakoilevan ja hän alkaa vähitellen ymmärtää millaista voimaa kantaa sisällään. Mutta voiko hän enää hallita lumousta, joka on loihdittu sekä hänen että koko tunnetun maailman suojelemiseksi? Entä miten käy vainottujen seleesien, jotka ovat keskellä sotaa ja joiden luontaista voimaa alati tihenevät huonot tuulet vahingoittavat? Saatuaan muistinsa takaisin, Aleia ymmärtää olevansa avain kahtia jakautuneen maailman yhdistämiseksi. Ensin Aleian on kuitenkin valittava puolensa.

Vik peilaa tarinallaan myös oman maailmamme kehityskulkuja ja haasteita. Kahtiajakautunut maailma, ennakkoluulot kaikkea vierasta kohtaan, pelkojen lietsonta, informaatiosota, muurien rakentaminen ja aseelliset konfliktit tuntuvat pelottavan tutuilta. Vainottujen seleesien ahdinko kasvaa ja lajistinen propaganda kukoistaa. Corildonin apuna Thelluriassa toimivat Marjun ja Laureln löytävät thellurialaisesta kirjakaupasta lastenkirjan, jossa seleesit esitetään luolissa asuvina demoneina, jotka hiipivät öisin viattomien lasten kimppuun varastaakseen heidät vanhemmiltaan. Ennakkoluulojen ja pelon siemenet istutetaan siis jo varhain. Toisaalta seleesiystävykset oivaltavat, että samanlaisia pelkoja heillä on ollut tulilintuja kohtaan.

Nefrin tytär on täyteläinen päätös trilogialle, joka on täynnä seikkailua, romantiikkaa, mysteeriä ja kiehtovia hahmoja ja yksityiskohtia. Myös maaginen sinisenä hohtava fennekki saa arvoisensa osan loppuratkaisussa. Seleesien, ihmisten ja tulilintujen maailmasta on haikea luopua, mutta ehkä täysin ei tarvitsekaan. Turun Kirjamessuilla Erika Vik kertoi jatkavansa luomansa maailman parissa. Seuraavaksi on tulossa itsenäinen jatko-osa, joka sijoittuu kauemmas Seleesian historiaan, aikaan jolloin Corildonin vanhemmat olivat nuoria. Sitä odotellessa.

Juttuni trilogian edellisistä osista:
Hän sanoi nimekseen Aleia
Seleesian näkijä

Erika Vik: Nefrin tytär

Erika Vik: Nefrin tytär – Kaksosauringot III
Gummerus 2018

Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kirjavinkit
Lukujonossa
Minun mielessä

Erika Vik fantasia Gummerus Kaksosauringot Nefrin tytär trilogia


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Silmäilin juttusi vain pikaisesti, sillä olen säästellyt tätä kirjaa joululomalukemistoon. Kiva kuulla, että tykkäsit kirjasta ja taso on säilynyt! Minulla on itse asiassa sarjan toinenkin osa vielä lukematta, ja olen miettinyt, jos lukisin koko sarjan yhtä kyytiä… ensimmäinen osa oli niin hyvä, että se tuli aikoinaan hotkaistua melkoisella pikavauhdilla. 🙂

    1. Hyvä idea lukea koko trilogia putkeen. Vaikka kirjat onkin julkaistu melko pienen ajan sisällä, tuntui etten aivan riittävästi muistanut edellisten osien kaikkia käänteitä. Kirjojen maailma on niin rikas ja yksityiskohtia ja henkilöitä täynnä, että saattaa olla vaikea pysyä kärryillä, jos osien välillä vierähtää liian kauan aikaa. Joululoma onkin hyvä aika uppoutua vähän pidempään rupeamaan tämän hienon trilogian parissa. Ihanaa joulunodotusta!

keyboard_arrow_up