Sekä rakastamisen pelko filofobia että lumella ja jäällä kulkemisen pelko kionofobia rajoittavat tehokkaasti sitä inhimillistä kukoistamista, joka on jokaisen perustehtävä.

Myönnän, että kylmän luonnon eli kryosfäärin pelko on joissain olosuhteissa perusteltua, kuten vaikkapa jäisellä merellä jättilaivan kyydissä. Hallitsemattomana se kuitenkin mutatoituu fobiaksi ja ottaa ihmisen valtaansa hyvin pienistä ärsykkeistä ja käytännössä ilman syytä. Kionofoobikolla pelkkä sääennuste seuraavan päivän lumimyräkästä voi häiritä normaalia hengitystä, hakata kipuna ohimoilla, nostattaa kylmän hien tai jopa tietynlaisen tuomion tunteen.

Empatiani on kionofoobikoiden puolella, ja koen suurta surua ja myötätuntoa nähdessäni, miten pelko estää talviriemun. Olennaista on tiedostaa, että yksin ei tarvitse jäädä. Apua on saatavilla, fobiasta voi parantua.

Aloituspiste on ymmärtämättömien puheiden ohittaminen. Ei hän mikään kionofoobikko ole, hän vain inhoaa lunta ja jäätä. Korvat lukkoon, jos tällaista kuuluu.

Seuraava askel tässäkin yliherkkyydessä on siedätyshoito. Malttia silloin mukaan: ensimmäiseksi ei kannata syöksyä mahakelkalla ja pää edellä jääränniin tai edes luistella lähimpään saareen. Foobikko tarvitsee lempeämpää johdattelua.

Annika Suvivuo: Matka jään reunalle

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Annika Suvivuon viime keväänä julkaistu esikoisteos Matka jään reunalle on odottanut lukupinossani jäiden tuloa, mutta syysloman hyytävä keli sai jo kurkistelemaan talviseen maailmaan ennen aikojaan. Suvivuo on vapaa luonto-ohjaaja ja toimittaja ja kirjassa kertoo myös ympäristönhoitajan opintoihin liittyvästä harjoittelustaan Helsingin yliopistoon kuuluvalla Lammin biologisella asemalla. Jään olemusta ja merkitystä monelta kantilta esittelevää teosta lukee yhtä sujuvasti kuin liukuisi jään pinnalla. Mahtavaa, että on olemassa tällainen tarinallisten luontotietokirjojen genre!

Esseemäisistä luvuista koostuva teos rönsyilee viehättävästi asiasta toiseen, usein hyvin yllättäviinkin suuntiin. Jään ympärille kiteytyvät teemat ovat vaihtelevia ja käsittelevät esimerkiksi inuiitteja, naparetkeilijöitä, keisaripingviinejä, jäämiinoja, talvikalastajia ja jääteitä. Historiassa mennään aina Veiksel-jääkaudelle saakka ja ihmetellään okakatkan sitkeyttä. Moni jäisten seutujen tutkija ja tutkimusmatkailija tulee myös tutuksi. Suvivuo nostaa esiin erityisesti kiinnostavia historian naisia, jotka ovat jääneet napamiesten varjoihin. Välillä upotaan avantoon ja mennään kohti jääpelkoa. Mukana on paljon myös kirjoittajan omakohtaisia kokemuksia ja ajatuksia.

Vaikka kirjassa huolestutaankin lämpenevästä ilmastosta ja sulavista jäätiköistä, kirjan yleistunnelma ei ole jäinen, vaan suorastaan lämpöä ja toverillisuutta henkivä. Ilahduin ja yllätyin, miten usein Suvivuo nostaa esiin kumppanuuden ja yhteisöllisyyden merkityksen jäähän liittyvissä yhteyksissä. Yhdessä nuottaavat hoitokalastajat, koirakavereitaan ja toisiaan jäistä pelastavat pilkkijät ja jäiden tuloa malttamattomina odottavat tutkijat löytävät tukea ja turvaa toisistaan ja jakavat yhteisen rakkauden ihmeelliseen jäähän. Suomalaiseen mielenmaisemaan kuuluvat myös ikävämmät muistot kinasteluista ja lumipesuista jäisillä koulun pihoilla. Jäähän liittyy tunteita ja muistoja laidasta laitaan ja kirja saa muistelemaan myös omia jääkokemuksia.

Suvivuo kirjoittaa kauniisti ja persoonallisia ilmaisuja käyttäen, teoksen voisi lukea myös romaanina. Matka jään reunalle on rönsyilevästä tyylistään huolimatta napakka teos ja alle 200-sivuisen kirjan lukee sutjakasti. Lisääkin näitä sydämellisiä jäätarinoita olisi voinut lukea. Kirjasta tulee mieleen Patrik Svenssonin kirja Meren kutsu: tarinoita ihmisen uteliaisuudesta, jossa tarinallisesti ja osin omakohtaisesti tutkaillaan meren ääriä ja niiden ihmeitä tutkineita ihmisiä. Molemmat kirjoittajat ovat selvästi rakastuneet vesielementtiin, Suvivuo erityisesti sen jäätyneeseen muotoon. Matka jään reunalle on lämpöä täynnä oleva teos jäisestä maailmasta.

Helmet-lukuhaaste 2023:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 37 – Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole.

Annika Suvivuo: 
Matka jään reunalle
Otava 2023

Muissa blogeissa:
Kirjavinkit

Sinua voisi myös kiinnostaa

Iida Turpeinen: Elolliset

Patrik Svensson: Meren kutsu: tarinoita ihmisen uteliaisuudesta

Jane Goodall & Douglas Abrams: The Book of Hope

Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti – Pojasta, isästä ja maailman arvoituksellisimmasta kalasta

Helen Macdonald: H is for Hawk

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

Morten A. Strøksnes: Merikirja

Juha Hurme: Niemi

Seuraa Kirjaluotsia

Annika Suvivuo esikoisteos helmet2023 helmethaaste jää Matka jään reunalle talvi tarinallinen tietokirja tutkimusretket