Mutta tältä retkeltänsä ei Aaloa enää takaisin kuulunut, senperästä kun hänen miehensä Priidik hänet vihapäissään korpiin ajoi, vaan hän oli ja jäi susien seuraan, niinkuin olisi Saatana tässä väkipainissa viimeisen voiton saanut, jota yhden nuoren vaimonpuolen sielun autuudesta painiskeltiin. Näin sai siis myös kaikille tiettäväksi sekä Pühalepan pitäjässä kuin myös koko Hiidenmaalla, että Suuremõisan metsävahdin vaimosta Aalosta oli tullut noita ynnä ihmissusi, ja rahvas alkoi siitä lähtien kutsua häntä Sudenmorsiameksi.

Tämä kirjoitus on osa Kirjablogit ja 101 kirjaa -sarjaa. Ylen Kirjojen Suomi ja 101 kirjaa on projekti, johon kirjallisuustoimittajat Seppo Puttonen ja Nadja Nowak ovat valinneet jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta yhden kirjan. Myös yli 80 kirjabloggaajaa lukee valitut teokset ja julkaisee niistä omat kirjoituksensa juhlavuoden aikana. Kirjojen käsittely alkoi tammikuussa käänteisessä aikajärjestyksessä vuodesta 2016 taaksepäin. Vuosi on lähenemässä loppuaan ja nyt ollaan menossa jo 20-luvulla julkaistuissa teoksissa. Minä sain sekä ilokseni että kauhukseni arvonnassa vuoden 1928, jota edustaa Aino Kallaksen Sudenmorsian. Ilokseni siksi, että Sudenmorsian on yksi suosituimpia ja pidetyimpiä kotimaisia klassikkoja, ja kauhukseni siksi, että Sudenmorsian on yksi suosituimpia ja pidetyimpiä kotimaisia klassikkoja. Mitä uutta osaan sanoa kirjasta, josta on jo kirjoitettu niin paljon! Oli syöksyttävä riivatun rakkauden syövereihin ja otettava selvää.

Metsänvartija Priidik rakastuu nuoreen ja kauniiseen Aaloon 1600-luvun Virossa. Nuoripari elää sovussa ja hiljaisesti toisiaan rakastaen, yksimielisyydessä kylänmiesten kanssa. Heitä siunataan myös suloisella tyttärellä Piretillä. Sitten Aalo tulee Diabolus sylvarumin eli Metsändaimonin viettelemäksi eikä voi vastustaa korpien kutsua ja suon kuiskintaa. Eräänä valkeana juhannusyönä hän antaa periksi haluilleen ja liittyy suolla susien laumaan. Ihmissuden hahmossa hän vaeltelee yöt palatakseen päivisin miehensä ja tyttärensä luo. Kaksoiselämää kestää aikansa, mutta sitten Aalo jää kiinni öillisistä juoksuistaan ja raivostunut Priidik ajaa vaimonsa metsään.

Näin oli koko Hiidenmaa täynnänsä tarinoita Sudenmorsiamesta, eikä kukaan niistä sen selvempää tolkkua saanut, vaikka ihmisten kiihko ja kärsimättömyys oli suuri.

Yhden näynkaltaisen yön Aalo viettää vielä Priidikin sylissä ja nukkuvaa lastaan tuuditellen, mutta ihmisten kiihko ja kärsimättömyys ovat leppymättömiä kun hän yhdeksän kuukauden jälkeen saapuu kylään tuon yön siemeniä kantaen. Riivattu rakkaus saa riivatun päätöksensä ja lukija herää hypnoosistaan. Mihin toiseen maailmaan ja aikojen taakse kirjan kieli onkaan minut kantanut ja silti tunnen lukeneeni jotain ikiaikaista totuutta meistä ihmisistä – tässä ja nyt. Kallaksen tekstissä herkkyys ja vimmaisuus vuorottelevat ja luonto leiskuaa vahvana. Luin kirjan syyslomalla Lapissa lähellä villiä erämaaluontoa, mikä oli täydellinen ympäristö heittäytyä suden jäljille. Aino Kallaksen lapsuusaikana susia vielä pelättiin erityisen paljon. Tuore HS:n artikkeli kertoo, että 1800-luvun lopussa sudet tappoivat 22 lasta ja siksi ne metsästettiin sukupuuttoon. Olisivatko lapsuuden susitarinat olleet myös innoituksena Kallaksen kirjalle.

Suositusta klassikosta on tehty useita uusintapainoksia. Minulla oli luvussa Otavan Seven-pokkariversio vuodelta 2014, joka löytyi helposti kirjakaupan pokkarihyllystä. Takakannessa sanotaan, että villin arkaaisen mestariteoksen taustaelämyksenä oli Aino Kallaksen palava rakkaus Eino Leinoon. Tämä lause sai minut etsimään omaa taustaelämystä kirjoitukselleni, niinpä Helsingin Kirjamessuilla suuntasin kuuntelemaan Eino Leinon elämäkerran kirjoittaneen Panu Rajalan (Virvatuli, WSOY 2017) ja Aino Kallaksen elämäkerran kirjoittaneen Silja Vuorikurun (Maailman sydämessä, SKS 2017) välistä keskustelua, jonka aiheena oli Eino Leinon ja Aino Kallaksen salainen rakkaus. Haastattelijana toimi Helena Ruuska. Panu Rajala nauratti yleisöä toteamalla, että vaikka Leino ja Kallas eivät juurikaan peitelleet suhdettaan, he tuskin osasivat edes unelmoida, että heidän salarakkauttaan puidaan kirjamessuilla vuonna 2017. Kirjallisuuden tutkija, tohtori Silja Vuorikurun kirjoittama Maailman sydämessä on ensimmäinen elämäkerta Aino Kallaksesta. Vuorikuru kertoi, että kielletty rakkaus runoilija Leinoon on vaikuttanut kyllä Kallaksen kirjoittamiseen, mutta Sudenmorsiamen sijaan näkyy eniten romaanissa Reigin pappi (1926), joka käy vuoropuhelua Leinon Tuonelan joutsenen kanssa. Myös Kallaksen 1940-luvulla julkaistuissa novelleissa on kuulemma nähtävissä viittauksia teemaan. Tästä keskustelusta en siis saanut vastausta siihen, kumpi suhteessa oli se ihmissusi. Toki Sudenmorsian kertoo myös kielletystä rakkaudesta, mutta pääpaino taitaa olla jossain ihan muualla.

Kirjojen valitseminen jokaista vuotta edustamaan on varmasti ollut melkoinen tehtävä. Ensin ihmettelin, miksi vuoden 1928 kirjaksi on valittu juuri Sudenmorsian. Kirjahan tapahtuu 1600-luvun Virossa, mitä se kertoo 1920-luvun Suomesta? Toki Aino Kallas on ollut merkittävä kirjailija ja kulttuuripersoona sen ajan Suomessa ja Virossa. Kirjan luettuani kuitenkin ymmärsin, että Sudenmorsian sopii täydellisesti edustamaan vuotta 1928, mutta myös vuotta 2017. Sen tarina on ajaton ja sen käsittelemät teemat universaaleja. Ihmissusisadun ja kielletyn rakkauden kuvauksen takaa voi löytää syvempiä ihmisyyttä luotaavia teemoja: ennakkoluulot ja tietämättömyys sekä niistä kumpuava pelko, ihmisen suhde luontoon, joukkohysterian syntymekanismit, naisen asema yhteiskunnassa. Voisiko ajankohtaisempia teemoja ollakaan? Vaikka susi, Metsändaimon, vietteleekin Aalon ja merkitsee omakseen, loppujen lopuksi Aalon kohtaloksi koituu toisten ihmisten pelko ja viha. Homo homini lupus, ihminen on ihmiselle susi, siitä Sudenmorsiamessa loppujen lopuksi on kai kyse.

Ja heidän jälkeensä lähtivät vasituiset sudenajajat elikkä loomarahvas kiertämään tätä Hiidensaarta isossa kaaressa, kirkuen kurkkunsa täydeltä ja paukutellen heidän tuliluikuillansa, näin peloittaen sudet piilopaikoistansa, jos he mitämaks älyisivät lymytä tiheikköön elikkä suosaareen.

Toivottavasti Sudenmorsianta luetaan myös kouluissa. Se on kuin tehty nykyajan nuorisoa varten. Ohuessa pehmeäkantisessa kirjassa on 96 sivua. Lyhyen kirjan jaksaa lukea kuka tahansa ja jännittävä tarina tempaa mukaansa. Vampyyribuumin siivittämänä uskoisin myös ihmissusitarinan uppoavan nuoreen lukijaan. Kirjan arkaainen kieli voi myös tuntua nuorista luontevammalta kuin uskoisikaan. Itse ainakin tunsin välillä lukevani nykynuorten puhekieltä kaikkine elikkä (tai, vai)– ja mitämaks (ehkä) -partikkeleineen. Sudenmorsiamen nuorisopotentiaalin on huomannut myös Juhani Karila, jonka novelli Sudenmorsian – Halfbreed muuntaa tarinan videopeliksi. Jatkuu! Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista -kokoelmassa (Gummerus 2017) julkaistussa novellissa kaksi oululaista teiniä pelaavat videopeliä nimeltä Sudenmorsian – Halfbreed ja keskustelevat pelien ja kirjojen eroista. Vinkkinä yläasteen ja lukion äidinkielenopettajille: Aino Kallaksen Sudenmorsiamen ja Juhani Karilan novellin lukeminen peräjälkeen on ihan killeri yhdistelmä, josta riittää varmasti keskusteltavaa ja analysoitavaa.

”Huomasikko, että Sutteen tullee jatko-osa?”

-Juhani Karila: Sudenmorsian – Halfbreed. Novellikokoelmassa Jatkuu!

Minua alkoi myös kiinnostaa miten arkaainen suomi taipuu muille kielille. Luen kirjallisuutta myös englanniksi ja espanjaksi, ja ilokseni huomasin, että uusin käännös Sudenmorsiamesta on espanjaksi viime vuodelta. La Novia del lobo: Una historia ocurrida en Hiiumaa (Nórdica Libros 2016) on kaiken lisäksi kauniisti kuvitettu. Sen on kääntänyt Luisa Gutiérrez Ruiz ja kuvitus on Sara Morenten. Kuvitukseen voi tutustua tässä kirjan esittelyvideossa, jonka taustalla soi kauniisti Jean Sibeliuksen Andante Festivo. Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän suden jäjissä kulkeneen tutkimusmatkani.

Kirjojen Suomi -hankkeen isä, Ylen kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen, vastaanotti Helsingin kirjamessujen avajaisissa Rakkaudesta kirjaan -palkinnon, joka myönnetään kunnianosoituksena lukemisharrastuksen hyväksi tehdystä työstä. Lämpimät onnittelut Sepolle ja kiitos hienosta projektista!

Aino Kallas: Sudenmorsian – Hiidenmaalainen tarina
Otava 2014Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1928.
Omasta hyllystä

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 3 – Suomalainen klassikkokirja.

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

4 Kommenttia

  1. Omppu Martin/Readerwhydidimarryhim says:

    08/11/17 @ 17:54 

    Tyylikäs kirjoitus Sudenmorsiamesta ja kiinnostava tuo tieto Reigin papin ja Leinon Tuonelan joutsenen yhteyksistä. Monenlaisia yhteyksiä tosiaan voi Sudenmorsiamesta vetää nykypäivään esim. liittyen naisen rooleihin ja seksuaalisuuteen

    Luin kesällä Kallaksen novelleja ja niissäkin vanha kieli toimi hyvin.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      08/11/17 @ 18:27 

      Kiitos Omppu! Sudenmorsian on kyllä teemojen aarrearkku. Vuorikurun Kallas-elämäkerta vaikutti kiinnostavalta, kun selailin sitä messuilla tuon keskustelun jälkeen. Sen nimi, Maailman sydämessä, viittaa myös Sudenmorsiameen.

      Vastaa
  2. Margit/Tarukirja says:

    11/11/17 @ 16:54 

    Luin Sudenmorsiamen alkuvuodesta ja yllätyin. Tällainen klassikko meillä! Minut lumosi varsinkin kieli.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      11/11/17 @ 20:47 

      Sudenmorsian on kyllä kieleltään erityinen. Kesti hetken, että pääsi kieleen sisälle, sitten se tempaisi mukaansa. Kiehtovaa!

      Vastaa

Jätä vastaus.