Tänä syksynä on julkaistu kaksi hienoa novellikokoelmaa, jotka nostavat kotimaisia klassikoita uusiin ulottuvuuksiin ja samalla näyttävät miten vahvoilla olkapäillä kotimainen nykyproosa lepää. Toinen on Väinö Linnan henkilöhahmogalleriaa laajentava Toinen tuntematon ja toinen tämä erilaisten klassikoiden pohjalta uusia tulkintoja rakentava Jatkuu!. Erkka Mykkäsen toimittamaan kokoelmaan ovat oman lempiklassikkonsa pohjalta fanifiktiota kirjoittaneet Antti Heikkinen, Iida Sofia Hirvonen, Juha Hurme, Anu Kaaja, Juhani Karila, Joonas Konstig, Laura Lindstedt, Erkka Mykkänen, Petri Tamminen ja Saara Turunen. Heikkinen ja Tamminen ovat tehneet novellit myös Toinen tuntematon -kokoelmaan, joten kutsuttakoon heitä klassikoiden tosifaneiksi.

Jokaisen novellin alussa on lyhyt esittely kirjailijasta ja hänen omat kootut selityksensä, miksi juuri tämä klassikko ja miksi juuri tämä lähestymistapa. Lähestymistapoja onkin monenlaisia. Osa tavoittelee esikuvansa tyyliä ja jatkaa alkuperäistä tarinaa, kuten Tammisen Seitsemän veljestä – viidestoista luku tai Mykkäsen jatko Sinuhelle Hän joka sai mittansa täytenä. Kahdessa novellissa rikotaan päähenkilön ja kirjailijan välinen kalvo. Näin tapahtuu Laura Lindstedtin novellissa Tarinoita kaapista eli kuinka kuollutta rakastetaan, joka hakee innoituksensa Joel Lehtosen romaanista Rakastunut rampa, sekä Saara Turusen novellissa Hanna, joka kulkee Minna Canthin jalanjäljissä. Alkuperäisympäristössä liikkuvat Joonas Konstigin Kalevala-versiointi Kerro miulle, ristiturpa sekä Juha Hurmeen hämmästyttävästi Volter Kilven uuvutustyyliä tavoitteleva hupaelma Ylistalon huussissa.

Kymmenen novellin joukossa on neljä, joissa klassikko siirtyy oivaltavasti nykyaikaan. Päivityksen ovat saaneet sellaiset klassikot kuin Aino Kallaksen Sudenmorsian, Tove Janssonin Taikatalvi, L. Onervan Mirdja ja Juhani Ahon Rautatie. Juhani Karilan riemastuttavaa novellia Suenmorsian – Halfbreed hehkutin jo kirjoittaessani Kallaksen alkuperäisteoksesta. Toivottavasti yhdistelmä Sudenmorsian & Suenmorsian pääsee äidinkielen opetuksen must read -listoille. Antti Heikkisen novellissa Puolue pariskunta lähtee torille ihmettelemään uutta ihmeellistä puoluetta ja tulee pahasti höynäytetyksi, vaikka luvattuja ilmaisia makkaroita onkin jaossa. Heikkinen taustoittaa valintaansa ja toteaa, että nyky-Suomesta olisi löytynyt monta sopivaa hämmästelyn aihetta, kuten Länsimetro. Houkutus onkin varmasti ollut kova tarttua tuohon aikamme Iisakinkirkkoon. Ehkä kuitenkin liian ilmeinen yhteys, kun kiskoilla liikkuvasta on kysymys.

Iida Sofia Hirvosen Mirdja tavoittaa osuvasti nuoren naisen paineet egosentrisessä ja ulkonäkökeskeisessä nykykulttuurissa. Mirdja kaipaa merkityksellisyyttä elämäänsä ja selailee samalla Tinderiä. Sen sijaan että kasvaisi taiteilijaksi, hän tyytyy deittailemaan taiteilijamiehiä siinä toivossa että heistä tarttuisi jotain luovuuden rippeitä. Ennen kiinnostanut feminismikin on muuttunut pelkäksi bärndäyssanaksi. Hirvonen tuntuu tavoittavan nykypäivän Mirdjan herkkävaistoisen vaivattomasti.

Astiakaappeihin päädyttyään kuvat leviävät kaikkialle: pyyhkeiden reunat, pussilakanat, kellot, tohvelit, sukkien resorit, tarrat, tahrat, muotoiset heijastimet, jokahahmot, mikähahmot, tuikkumuikkulyhdyt ja nurkissa seisovat designlamput, valettu muottiin, värisevät, kun Sohvi vielä ostaa lasit, veitset, teepussilaatikon, muupussilaatikon, ja pikkuinen myyjä myy.

Novellihaasteessa peukutan Anu Kaajan novellia Toinen talvi ja valitsen peukutuksen aiheeksi sävyn. Kaajan omintakeisessa novellissa muumimaisen pulleaan valkoiseen toppatakkiin suojautuva Ruska elää kaksoiselämää. Lämpimän kesäisessä puutalossa asuu muumimukeja keräilevä puoliso Sohvi ja lapset, ulkopuolella talven kylmyydessä ja pimeydessä odottaa Raitapaita. Sohvi käskee valitsemaan yön tai päivän, Ruska haluaisi pitää koko vuorokauden. Ruskan identiteettikriisi saa loppua kohden yhä synkempiä sävyjä. Novellin tunnelma on yhtä aikaa leikkisä ja vahvan melankolinen. Leikkisyys syntyy oivaltavasta kielenkäytöstä, jossa sanojen monimerkityksellisyys ja muumimainen poljento vie lukijan riemastuttavalle löytöretkelle. Kaaja onnistuu novellillaan nivomaan yhteen Taikatalven sanoman ja tunnelman, Tove Janssonin roolit satutätinä ja queerikonina sekä käsistä lähteneet muumituotemarkkinat, ja kaiken lisäksi luomaan itsenäisenä toimivan koskettavan tarinan. Luin novellin peräti kolme kertaa ja löysin siitä aina vaan uusia tasoja. Tosi iso peukku tälle!

Jatkuu! Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista
Toimittanut Erkka Mykkänen
Gummerus 2017
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Ja kaikkea muuta
Kannesta kanteen, sivuista sivuille
Kirjanurkkaus
Kirja vieköön!
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

#novellihaaste2 fanifiktio Jatkuu novellit