menu Menu
Naistenviikkohaaste | Sally Salminen: Katrina
Käännöskirjallisuus, Kotimainen kaunokirjallisuus, Salminen Sally, Suomi, Teos 2 kommenttia
Naistenviikkohaaste | Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina Edellinen Naistenviikkohaaste | Sarah Perry: The Essex Serpent Seuraava

Osallistun Tuijatan lanseeraamaan Naistenviikkohaasteeseen. Valitsin tälle päivälle klassikkoromaanin, jonka kirjoittaja kuuluu tämän päivän nimipäiväsankareihin. Naistenviikkoa juhlitaan sekä Suomessa että Ruotsissa. Suomessa se on seitsemän päivän jakso, jolloin kalenterissa on pelkästään naisten nimiä. Ruotsissa ja suomenruotsalaisten keskuudessa naistenviikko on kuusipäiväinen. Tänään suomenkielisen kalenterin mukaan juhlivat Sari, Saara, Sara, Sarita, Salli ja Salla ja suomenruotsalaisen kalenterin mukaan Sally ja Sara. Tänään on siis vuorossa Sally Salmisen Kristina.


“Joo, perillä ollaan!” huusi hän naama messingillä ja ylpeänä ja levitti kätensä.

Katrina vain tuijotti tuijottamistaan. Hänen edessään oli matala koju, maalaamaton ja vuoraamaton, vino ja vääränurkkainen, kattopäreet tuulen repimät. Se oli laakealla kalliolla, eikä siellä ollut hitustakaan vihreää paitsi joitakuita nokkosia, jotka olivat juurtuneet matalien rappujen ympärillä oleviin roskiin ja joita tunki näkyviin jopa portaiden lahojen lautojen välistä. Navettaa tai liiteriä ei näkynyt, mutta käymälä, yhtä harmaa ja vino kuin isompi kojukin, oli pihalla, ja sen ovi roikkui vinksallaan yhden saranan varassa.

Katrinan katse kääntyi takaisin taloon. Siinä oli kaksi pientä ikkunaa, joissa oli vanhat, vihertävät lasit. Yksi ruutu oli rikki, ja reikään oli topattu räsyjä. Rotat olivat nakertaneet oven alalaitaan ison reiän. Nuori nainen seisoi mykistyneenä, kuin salaman lyömänä, mutta lopulta hän palasi tolalleen ja kääntyi mieheen päin. Mittaillen Johania kylmin silmin ja osoittaen taloa hän sanoi ivallisesti: “Jassoo, tämä on sinun iso valkoinen talosi parvekkeineen” – ja vilkaisten kallioita ja nokkosia lisäsi: “Ja sinun maatilasi – ja sinun omenapuusi.”

Mutta mies ei ollut moksiskaan. Hän kohotti kulmakarvojaan hyvin hämmästyneenä. “Iso valkoinen taloni?” Sitten hänen kasvonsa kirkastuivat. “Ohoo, jahaa, ha, ha, ha, et kai sinä oikeasti uskonut, mitä minä juttusin?”

Osallistuin viime vuonna YLE:n 101 kirjaa -projektiin, jossa kirjallisuustoimittajat Seppo Puttonen ja Nadja Nowak olivat valinneet jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta yhden kirjan. Itselleni arpoutui blogissa käsiteltäväksi vuosi 1928 ja Aino Kallaksen Sudenmorsian. Silloin käydessäni läpi 101 kirjan listaa ja seuratessani sen ympärillä käytävää keskustelua, kiinnostavimpana nousi esiin Sally Salmisen Katrina. Tätä ahvenanmaalaiseen saaristoon sijoittuvaa romaania muisteli lämmöllä myös appiukkoni, joka on syntynyt ja kasvanut saaristossa. Päätinkin, että tämä romaani on luettava kesällä saaressa ollessa. Mikä tuuri, että se ilmestyi sopivasti kesän korvalla Juha Hurmeen uudelleen suomentamana! Toivottavasti Finlandia-voittajan suomennos houkuttelee tämän hienon klassikon pariin lisää lukijoita.

Tässä on romaani, joka ei tukeudu koukuttavaan juoneen tai kerronallisiin kikkailuihin. On vain yksi perhe, jonka elämää seurataan vuosien saatossa. On Katrina, varakkaan pohjalaistalon tytär, joka ihastuu Johaniin, ahvenanmaalaiseen merimieheen, joka maalailee Katrinalle kuvan paratiisista omenapuineen. Vastavihityn unelmat karisevat pienen saaristolaiskylän karuilla kallioilla ja mieskin paljastuu suurisuiseksi tyhjänpuhujaksi. Kaiken lisäksi mies häipyy merille samalla sekuntilla kun Katrina astuu karuun hökkeliin, joka nyt on hänen kotinsa. Pian hänelle selviää, että hän ei ole tilallinen, vaan alinta mahdollista sakkia. Paikkakunnan kapteenit ja tilalliset kilvan varaavat uutta tulokasta omien tilojensa töihin. Katrina huomaa olevansa lähes orjan asemassa – mutta ei auta – on vaan jaksettava. Kotiinkaan ei voi palata häntä koipien välissä.

Köyhän naisen elämä saaristossa on kovaa. Katrina huomaa kaipaavansa jopa petollista miestään palaavaksi kotiin – parempi sekin kuin olla yksin ja pelätä himokkaita kylänmiehiä. Kun mies sitten palaa meriseikkailujen välissä kotiin, alkaa ilmaantua myös lapsia. Se on toisaalta siunaus, toisaalta tarkoittaa lisää suita ruokittavaksi. Murteella puhuvaa Katrinaa karsastetaan kylässä ja hänelle naureskellaan – onhan hän tullut kylän pahimman suurisuun huijaamaksi. Mutta Katrina on niin sisukas ja topakka nainen, ettei hän vähästä hätkähdä. Ylpeäksi ja jääräpäiseksikin häntä voisi kuvata. Hän ei ota vastaan kyläläisten almuja tai käy kerjäämässä sääliä. Hän pyytää ja ottaa sen mikä hänelle kuuluu ja sitä myöten lunastaa myös kapteeni Nordkvistin  – seudun arvostetuimman miehen – kunnioituksen ja suojeluksen. Harmit ja vastoinkäymiset eivät vaan ota loppuakseen.

Kirjassa seurataan Katrinan elämää aina Ahvenanmaalle tulosta elämän ehtooseen saakka. Neljä lasta ovat Katrinalle ilon ja surun, ylpeyden ja huolen lähteitä. Pojat tietysti kaipaavat merille niin kuin isänsä, mutta isä-Johan huonoine maineineen ja köyhyyden antama leima ovat pojille myös raskaita riippakiviä. Katrinalla riittää kuitenkin ymmärrystä ja rakkautta myös Johania kohtaan, vaikka hän niin petollisesti houkutteli ansaan. Johan on aikamoinen nahjus mieheksi, ei saa edes arkkua rakennettua pienen tyttärensä hautaamiseen – sekin on Katrinan tehtävä. Vanhuuttaan Johan muuttuu aina vaan heikommaksi ja tyytyy imeskelemään iänikuisia karamellejaan. Katrinan kärsivällisyys ja hellyys miestään kohtaan onkin yllättävyydessään hyvin koskettavaa.

Ihastuin todella Salmisen elämänmakuiseen kerrontaan. Hurmeen käännös on vivahteikas, tosin paikoin sanavalinnat muistuttivat liikaakiin kääntäjästään. Katrina on kotimainen bestseller, joka käännettiin jo ilmestyessään 20 kielelle. Sally Salminen on elänyt köyhän lapsuuden Ahvenanmaalla ja varmasti ammentanut kokemuksistaan romaaniinsa. Hänen reittinsä kulki kuitenkin kaukaisemmille vesille, kun hän muutti vuonna 1930 siirtolaisena New Yorkiin. Toimiessaan siellä kotiapulaisena hän lähetti kirjansa käsikirjoituksen Ruotsiin romaanikilpailuun ja voitti. Katrina voitti myös Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon ja Nobeliakin veikkailtiin. Eikä ihme, sen verran tenhoavaa luettavaa on tämän sitkeän naisen tarina. Armottoman saaristolaisluonnon kuvaus oli myös kiinnostavaa luettavaa, varsinkin täällä helteisessä ja sinilevän ympäröimässä saaressa!

Kirjoja ulapalta -haaste:
Kirja sopii myös loistavasti Nannan kirjakimaran merelliseen lukuhaasteeseen, joka jatkuu lokakuun loppuun saakka.

Sally Salminen: KatrinaSally Salminen: Katrina
Katrina (1936),
suom. Juha Hurme
Teos 2018
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Annelin kirjoissa
Kirja hyllyssä
Kirjakko ruispellossa
Kirjavinkit
Kulttuuri kukoistaa
Orfeuksen kääntöpiiri
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

#kirjojaulapalta #naistenviikkohaaste Ahvenanmaa Juha Hurme Katrina klassikko Sally Salminen Teos


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Ihastuit, niin minäkin! Konstailematon arki- ja yhteiskuntakuvaus vähäosaisen perheenpään Elämänkaarelta kosketti. Hienoa, että kitja saa toisen tulemisen.

    Muuten, naistenviikko päättyy vasta ensi tiistaina.

    1. Tämä kirja on tosiaan hehkutuksen arvoinen! Kiitos kun huomasit sekoiluni. Tähän liittyikin todellista sekoilua, sillä alunperin ajattelin julkaista tämän vasta ensi tiistaina. Tiedän hyvin että naistenviikko päättyy silloin, onhan se myös oma nimipäiväni. Minulla meni vaan hetkeksi Katrinat ja Kristiinat sekaisin ja ajattelin, että sehän on myös Katrinan päivä. No eipä ole! Sitten tajusin tämän Sallyn päivän ja lennosta vaihdoin julkaisun tälle päivälle. Tuo eka lause jäi korjaamatta. No nyt on korjattu! Helle sekoittaa pään ????

keyboard_arrow_up