menu Menu
Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin
Elämäkerta, Kankimäki Mia, Otava, Suomi, Tietokirjallisuus 19/11/2018 2 kommenttia
Erika Vik: Nefrin tytär Edellinen J. Pekka Mäkelä: Hunan Seuraava

Rakkaat Isabella, Ida ja Mary – olen haltioissani! Mitä uskomatonta rohkeutta! Teitä eivät masennus, päänsäryt, vanhempien kuolemat tai huonot avioliitot lannistaneet – te päätitte alkaa tehdä sitä mitä huvitti, viis siitä mitä teistä ajateltiin! Ja millä tavalla! Te ette voineet tutkia netistä Himalajan vuoriston majoitusvaihtoehtoja tai tutustua Kongon viidakon kanoottiaikatauluihin etukäteen. Te ette voineet varustautua antibiooteilla, energiapatukoilla tai puhelimilla joissa on nettiyhteys. Matkaseuraa te ette halunneet. Te pakkasitte mukaan pitkät, mustat hameenne, ja kirjoituspaperia, pari säilyketölkkiä ja rutkasti asennetta, ja lähditte höyrylaivoilla ja kärrykyydeillä taittamaan viikkojen, kuukausien, joskus vuosien mittaista matkaa. Iltaisin te istuitte väsymyksestä välittämättä kynttilänvalossa kirjoittamassa päivän kokemukset muistikirjaanne, tai kirjeisiin, jotka sitten matkasivat vaivalloisesti yli merien ja mantereiden kohti kotona odottavia, jotta minä ja kaikki muut naiset nyt ja tulevaisuudessa saisimme matkoistanne lukea.

Isabella, Ida ja Mary – te teitte keski-ikäisten, elämäänsä kyllästyneiden naisten irtiottoja sataviisikymmentä vuotta ennen kuin niistä tuli muotia. Teidän tähtenne yritän lähteä täältä vintiltä mahdollisimman pian.

Joitain lukukokemuksia on erityisen vaikea pukea sanoiksi. Usein syynä on se, että kirja on vaikuttanut niin voimakkaalla ja henkilökohtaisella tavalla, että tarpeeksi vahvojen sanojen löytäminen kokemuksen kuvaamiseen on mahdotonta tai sen haluaa pitää vain itsellään. Viimeksi näin kävi Minna Rytisalon esikoisromaanin Lempi kohdalla ja vieläkin harmittaa, etten saanut kirjoitettua siitä mitään. Nyt olen sitten jo kuukauden pyöritellyt ajatuksia tästä Mia Kankimäen kirjasta pystymättä kirjoittamaan siitäkään mitään. Nyt ryhdistäydyn, ettei tämä hieno kirja koe käsissäni Lempin kohtaloa. Älä märehdi, mene. Tätä yönaisten neuvoa seuraten lähden seuraamaan tämän erityisen kirjan minuun jättämiä jälkiä.

Yönaiset ovat Mia Kankimäen lanseeraama termi, jota kuulee jo meidän yönaisfanien kielenkäytössä. Yönaiset ovat inspiroivia historian naisia, jotka ovat seuranneet omia intohimojaan ja tehneet omanlaisia valintojaan aikansa odotuksista piittaamatta. Näitä naisia Mia Kankimäki on ajatellut unettomina öinä hakien voimaa ja inspiraatiota, ja näiden esikuvallisten naisten jalanjäljissä hän on kulkenut tutkimusmatkallaan, jonka antia voimme tämän lumoavan kirjan muodossa nauttia. Itsensä vahvasti peliin laittaen Kankimäki esittelee joukon ällistyttäviä naisia: Afrikkaan kahvifarmariksi ja lopulta kirjailijaksi päätyneen tanskalaisen Karen Blixenin, joukon hullunrohkeita 1800-luvun tutkimusmatkailijanaisia, harvinaislaatuisia renesanssiajan italialaisia naistaitelijoita ja oman aikamme avantgardetaiteilijan Yayoi Kusaman. Löytöretki näiden erikoislaatuisten naisten maailmaan on jatkuvaa ihmetystä ja hengen haukkomista. Historiatieto, omakohtainen tutkimusmatka ja kaunokirjallinen kerronta sulautuvat vastustamattomaksi kokonaisuudeksi.

Unelma Afrikasta lumosi tanskalaisen Karen Blixenin ja Karen Blixenin rohkea elämänmuutos on lumonnut Mia Kankimäen. Hänen houkuttelemana Kankimäki tekee oman rohkeusloikkansa ja lähtee paikan päälle ottamaan paremmin selvää ihailemastaan naisesta, aikeenaan myös osallistua telttasafarille Blixenin tyyliin. KLM:n lautasliinaan hän kirjoittaa Karenille osoitetun kirjeen, jossa tunnustaa pelkäävänsä: Mietin, miten hemmetissä olen taas ajanut itseni tällaiseen tilanteeseen – miksi piti lähteä Afrikkaan, kun kerran pelottaa näin paljon? Enkö olisi vain voinut pysyä kotona ja katsoa Avaraa luontoa? Vaikka löytöretki Blixenin maailmaan sisältää myös epämiellyttäviä yllätyksiä, kokemus savannien keskellä on elämänmakuinen ja inspiroiva. Blixenin esikuvallisuuden Kankimäki lopulta tiivistää näin:

Sen sijaan hänen todellinen esikuvallisuutensa on siinä, että hän nelikymppisenä, perheettömänä, työnsä ja kotinsa jättäneenä naisena kykeni vielä kerran keksimään itsensä uudelleen. Että hän vasta 46-vuotiaana ryhtyi tekemään sitä, mistä me hänet nyt tunnemme. Että hän alkoi kirjoittaa. Että hänestä kaiken sen jälkeen tuli kirjailija, yksi suurista.

Tämä on lohdullinen ajatus ja ehkä myös yksi tämän kirjan viehätyksestä. Koskaan ei ole liian myöhäistä keksiä itseään uudelleen. Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä sitä mistä unelmoi. Ja ennen kaikkea, ei tarvitse olla täydellinen ollakseen esikuvallinen. Kaikissa näissä yönaisissa on omanlaisiaan säröjä, mutta tietynlainen periksiantamattomuus heitä kaikkia yhdistää. Se näkyy myös yönaisten neuvoissa, joita Kankimäki on koonnut näiden naisten elämäntarinoihin perustuen. Ole aivan saamarin reipas, on neuvo, joka löytyy jokaisen tutkimusmatkailijanaisen matkalaukusta. Itsestäni en ihan sellaista reippautta saa irti, mutta silti lumoudun eniten näistä sitkeistä maailmanvalloittajanaisista, jotka lähtivät ennakkoluulottomasti tutkimaan maailman syrjäisimpiä kolkkia matkustaen äärimmäisen vaarallisissa ja vaivalloisissa olosuhteissa.

Brittiläinen Isabella Bird (1831-1904), itävaltalainen Ida Pfeiffer (1797-1858), brittiläinen Mary Kingsley (1862-1900), belgialais-ranskalainen Alexandra David-Néel (1868-1969) ja amerikkalainen Nellie Bly (1864-1922) ovat minulle aivan uusia tuttavuuksia ja uskoisin, että niin myös monelle muulle. Miten maailma on voinut unohtaa tällaiset seikkailijanaiset? Jostain syystä sydämeni sykähti eniten Mary Kingsleylle, joka pitkässä mustassa hameessaan meloo Länsi-Afrikan jokia, ystävystyy ihmissyöjäheimojen kanssa ja kirjoittaa matkoistaan itseironisia kirjoja. Moni esitellyistä tutkimusmatkailijoista on kirjoittanut suosittuja matkakirjoja, mutta näytteiden perusteella Mary Kingsleyn humoristinen tyyli vetää minua eniten puoleensa.

Samanlaista heittäytymistä ja lempeän ironista itsetutkiskelua on myös Kankimäen tavassa kirjoittaa. Hän peilaa omaa elämäänsä näiden naisten kautta ja kommentoi heidän tekemisiään riemastuttavilla huomioilla. Kankimäki tunnustaa olevansa surkea pakkaaja. Amerikkalainen Nellie Bly taas matkusti maailman ympäri 72 päivässä varustuksenaan ainoastaan yksi matkustusasu ja yksi käsilaukullinen tavaraa. Siinä tavoitetta lomapakkaajille! Kankimäki listaa myös surkeimpien pakkaajien top kolmosen, joista kaikista surkeimmalle matkatavaran määrä koitui koko seurueen kuolemaksi. Matkatavaroihin liittyvä yönaisten neuvo kuuluukin: Älä pakkaa mitään, minkä kuljettamiseksi on palkattava kymmenestä viiteensataan kantajaa. 

Haluatko yhdistää perheen ja uran? No problem. Voit saada kaiken. Tämä yönaisten neuvo liittyy Lavinia Fontanaan (1552-1614), bolognalaisen taiteilijan tyttäreen, joka elätti suurperheensä maalaamalla, brändäsi itsensä aatelisnaisten suosikkitaiteilijaksi ja tienasi kuin mies. Ja kaikki tämä aikana jolloin naisia ei juurikaan nähty kodin seinien ulkopuolella. Parinsadan arvostetun maalauksen ohella hänen luomistyönään oli synnyttää yksitoista lasta seitsemäntoista vuoden aikana. Huh! Tee haavoistasi vahvuuksiasi. Maalaa ne helvetin isolle kankaalle kaikkien nähtäväksi. Näin teki toinen vaikuttava taiteilijayönainen, Artemisia Gentileschi (1593-n. 1654), jonka raiskausta puitiin nöyryyttävässä oikeudenkäynnissä ja joka myöhemmin kanavoi nöyryytyksensä loisteliaaseen maalaukseen Judit surmaa Holoferneen, joka roikkuu nykyään Uffizin salissa Caravaggioiden vieressä. Siitäs saitte! Miten kiehtovaa on uppoutua näiden Uffizin naisten elämään Kankimäen johdattaessa lukijaa Firenzen historiaa huokuvilla kujilla. Tässä kohtaa viimeistään iskee valtava matkakuume!

Kuuntelin kirjan äänikirjana syyslomareissulla. Kotimaan syksyiset maisemat vilisivät auton ikkunan takana samaan aikaan kun minä matkustin yönaisten perässä moneen kertaan maailman ympäri. Eipä ole aikoihin ollut yhtä hauskaa autoreissua eikä ennen ole harmittanut niin paljon olla perillä. Paluumatkalla emme meinanneet löytää tien varresta kelvollista ruokapaikkaa ja kiemurtelin tuskissani kuunnellessani kuvauksia toinen toistaan herkullisimmista aterioista, joita Kankimäki nautti reissuillaan. Olin lopulta niin nälkäinen, että olisin voinut syödä melkein mitä vaan – paitsi sarvikuonokuoriaisen kotiloita, joita Mary Kingsley naposteli matkoillaan. Äänikirjakokemuksena Naiset joita ajattelen öisin on yksi parhaita, mutta toisaalta se on myös kirja, jonka mielellään haluaa omaan hyllyynsä, jotta siihen voi palata uudelleen ja uudelleen. Kirjassa on mukana kuvaliite, jossa yönaiset katsovat lukijaa aikojen takaa. Vaikuttavimpia ovat tutkimusmatkailijoiden kuvat: Isabella, Ida ja Mary vakavailmeisinä raskaissa mustissa mekoissaan ja hörhelöhatuissaan ja näpsäkkä Nellie maijapoppas-laukkuineen. Kansipaperin alla piilossa on yönaisten nimistä muodostettu tähtikartasto. Tässä muutama hyvä syy hankkia kirja perinteisessä muodossa. Minäkin tein niin heti äänikirjan kuunneltuani.

Naiset joita ajattelen öisin on kirja, jonka haluaisin antaa lahjaksi ihan jokaiselle – sukupuoleen katsomatta. (Saisikohan näistä tukkualennusta? Kerrankin joululahjojen valinta olisi helppoa!) Helsingin Kirjamessujen pitkässä signeerausjonossa takanani oli jonon ainoa mies, joka selvästi vaivautuneena mutisi puoliääneen että “vaimolle lahjaksi tässä”.. Sanoin hänelle, että ihanan lahjan olet antamassa mutta lue toki itsekin. Mietin keitä miehet ajattelevat unettomina öinä. Onko heillä tarvetta ajatella yömiehiä ja millaisia yömiehet olisivat? En edes lähde arvailemaan. Yömieskirjaa odotellessa miehetkin kyllä löytävät tästä kirjasta paljon sellaista, jota ajatella öisin.

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin
Otava 2018
Äänikirjan lukija Kati Tamminen
Kuunneltu Storytelista / Kirja ostettu omaan hyllyyn

Muissa blogeissa:
Keskeneräisten kirjojen klubi
Kirjakko ruispellossa
Kirja vieköön!
Sateenkaarenmaalari
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

edelläkävijänaiset matkustaminen Mia Kankimäki Naiset joita ajattelen öisin Otava yönaiset


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Tämä on i-ha-na. En pääsääntöisesti siedä mitään self help -höpötystä, mutta tätä kirjaa lukiessani tajusin tämän olevan juuri sitä minulle. Todellista oman elämän asioiden funtsailua. Huh. Valaisevaa.

    1. I-ha-na tosiaan! Minulla sama ongelma tuon self helpin kanssa, vaikka elämäntaidon valmentaja olenkin. Yleensä suosittelen lukemaan mitä tahansa, mikä itsessä herättää jotain tunteita tai ajatuksia ja saa peilaamaan luettua omaan elämään. Tätä kirjaa voisin suositella monelle asiakkaalleni <3

keyboard_arrow_up