menu Menu
Jane Goodall & Douglas Abrams: The Book of Hope
Abrams Douglas, Elämäkerta, Goodall Jane, Iso-Britannia, Penguin Audio, Tietokirjallisuus, Yhdysvallat 05/12/2021 0 kommenttia
Elizabeth Strout: Oh William! Edellinen Quynh Tran: Varjo ja viileys Seuraava

Probably the question I am asked more often than any other is: Do you honestly believe there is hope for our world? For the future of our children and grandchildren?

And I am able to answer truthfully, yes. I believe we still have a window of time during which we can start healing the harm we have inflicted on the planet – but that window is closing. If we care about the future of our children and theirs, if we care about the health of the natural world, we must get together and take action. Now – before it is too late.

What is this ”hope” that I still believe in, that keeps me motivated to carry on, fighting the good fight? What do I really mean by ”hope”?

Hope is often misunderstood. People tend to think that it is simply passive wishful thinking: I hope something will happen but I’m not going to do anything about it. This is indeed the opposite of real hope, which requires action and engagement. Many people understand the dire state of the planet – but do nothing about it because they feel helpless and hopeless. That is why this book is important, as it will, I hope (!), help people realize that their actions, however small they may seem, will truly make a difference. The cumulative effect of thousands of ethical actions can help to save and improve our world for future generations. And why would you bother to take action if you did not truly hope that it would make a difference?

Jane Goodall & Douglas Abrams: The Book of Hope: A Survival Guide for an Endangered Planet

Viime aikoina luontokato ja ilmastokriisi on hiipinyt lähes kaikkiin lukemiini romaaneihin. Etenkin linnut alkoivat kadota joka kirjasta ja ilmastoahdistus tarttua dystooppisista tulevaisuudenkuvista. Aloin kaivata myös faktaa fiktion rinnalle. Mikä sen parempi lääke kuin turvautua ihailemani Jane Goodallin sanomaan toivosta. Jane Goodallin ja Douglas Abramsin keskustelukirja The Book of Hope kiteyttää Goodallin ajatuksia siitä, miten ihmiskunta tulee selviämään sitä ravistelevista globaaleista haasteista. Arvokkaseen 87-vuoden ikään päässyt Goodall on jo vuosikymmenten ajan kiertänyt ympäri maailmaa puhumassa luonnon monimuotoisuudesta ja inspiroinut valtavan määrän ihmisiä toimimaan sen säilyttämiseksi. Hän haluaa nimenomaan puhua toivosta, sillä ilman toivoa ihmiset eivät koe teoillaan olevan merkitystä. Kirjassa Jane ja Doug siis keskustelevat maailman tilasta, toivon merkityksestä ja käyvät läpi Janen kiehtovaa elämää simpanssien kanssa ja sitä seurannutta elämäntehtävää globaalin luonnonsuojelun parissa. Kuuntelin kirjan äänikirjaversion, jonka lukevat Jane ja Douglas itse.

Janen sanoma toivosta kiteytyy neljään teemaan, joita hän lähestyy kertomalla inspiroivia tarinoita tapaamistaan ihmisistä, onnistuneista hankkeista ja mittavan uransa varrella todistamistaan kehitysaskelista. Neljä Janen syytä toivoon ovat: 1) hämmästyttävä ihmisäly, 2) luonnon sinnikkyys, 3) nuorten voima ja 4) lannistumaton ihmismieli. Janen puheet eivät ole millään tavalla saarnaavia, vaan hänestä välittyy vilpitön rakkaus ja ymmärrys luontoa kohtaan. Hän tunnustaa karut faktat, mutta ei pelottele uhkakuvilla. Hän toteaa, että meillä on vielä aikaa korjata aiheuttamaamme tuhoa, jos tartumme toimeen. Tarinoidensa avulla hän pyrkii vahvistamaan ajatusta, että kuka tahansa voi tehdä merkityksellisiä tekoja ympäristön hyväksi, olivat ne miten pieniä tahansa. Etenkin työ lasten ja nuorten parissa vakuuttaa. Aktiiviseen toimijuuteen, myötätuntoon ja yhdessä tekemisen voimaan nojaavia Roots & Shoots -ryhmiä toimii jo lähes sadassa maassa ja kaikki sai alkunsa kahdentoista tansanialaisnuoren porukasta. Ryhmien toiminta on osoittanut, että aktivoimalla lapsia ja nuoria toimimaan oman elinympäristönsä hyväksi, koko yhteisö hyötyy. Toiminta vaikuttaa tervehdyttävästi sekä luontoon että ihmisiin.

Simpanssitutkija Jane Goodall on yksi karismaattisimpia ihmisiä, joita tiedän. Lapsena haaveilin työstä Janen tapaan villieläinten parissa jossain eksoottisessa maassa, tietäen samalla etten varmasti kestäisi päivääkään vaativissa olosuhteissa. Haaveisiin vaikutti varmasti myös toisen kädellistutkijan Diane Fosseyn työhön ja elämään pohjautuva elokuva Sumuisten vuorten gorillat. Ajatuksessa syvän yhteyden luomisesta toisiin luontokappaleisiin oli minusta jotain todella puhuttelevaa ja taianomaista. Myös Jane oli lapsena haaveilija, luki paljon ja unelmoi työstä eläinten parissa. Kirjassa Jane kertaa miten hän, pelkän sihteeriopiston käynyt haaveilija, päätyi tekemään käänteentekevää tutkimusta simpanssien parissa Tansaniassa. Oman sinnikkyyden lisäksi asiaan vaikutti tutkija Louis Leakey, joka etsi tutkimukseen henkilöä, johon akateemiset ennakkokäsitykset eivät olleet ehtineet vaikuttaa. Goodall uskoi intuitiivisesti, että simpanssit ovat älykkäämpiä kuin osaamme edes kuvitella ja olikin lopulta ensimmäinen, joka todisti simpanssien kyvyn käyttää työkaluja. Siihen asti ihmisen oli ajateltu olevan ainoa, joka tähän pystyy.

Kirjan toinen kirjoittaja Douglas Abrams on yhdysvaltalainen kirjailija, joka on aiemmin tehnyt vastaavan keskustelukirjan Dalai Laman ja Desmond Tutun kanssa. Abrams on jotenkin liikuttavan innoissaan raportoidessaan kohtaamisistaan Janen kanssa, mutta olisin kyllä itsekin täpinöissäni, jos pääsisin Janen kanssa takkatulen ääreen tarinoimaan. Välillä raportointi menee vähän turhankin yksityiskohtaiseksi ja hullunkuriseksi. Kuten silloin, kun Jane yhtäkkiä sanoo, että ”odotapa vähän, akku loppuu koneesta”, tai kun Abrams höpöttää, että ”Jane ehdottaa puolen tunnin taukoa, jotta voi ulkoiluttaa koiran ja minäkin mielelläni pidän ruokatauon”. Miksi ihmeessä tällaisia on pitänyt jättää kirjaan? Kyllä Janen inhimillisyys ja keskustelujen erityisyys tulee esiin ihan ilman tällaista höpinää. Kirjan keskustelut tapahtuvat kolmessa paikassa. Ensin Abrams vierailee Janen luona Dar es Salaamissa, mutta vierailu keskeytyy, kun Abrams saa tiedon isänsä joutumisesta sairaalaan. Toinen tapaaminen järjestyy Hollannissa. Kolmannen tapaamisen piti olla Janen lapsuudenkodissa Bournemouthissa, mutta sitten iski pandemia ja tuo keskustelu käydäänkin etänä. Ympäri maailmaa luennoimassa kiertävälle Janelle eristäytyminen kotiin on tietysti ollut raskasta, mutta periksiantamaton 87-vuotias opetteli tekniikan ja jatkoi sanomansa levittämistä virtuaalisesti. Kannattaa vaikka tämän kirjan lisäksi tutustua Janen toivoa käsittelevään HopeCastiin.

Äänikirjana teos on ihan mahtava, koska Jane. Ja äänikirjana tämä on myös ärsyttävä, koska Douglas. Kyseessä on siis todellakin keskustelukirja, jossa käydään dialogia. Äänikirjatoteutuksessa on sekä hyvät että huonot puolensa. Molemmat lukevat siis omat osuutensa, mutta lisäksi Abrams lukee Janen sanomisten jälkeen ”Jane sanoi” tai joskus keskenkin repliikin tyyliin ”Jane sanoi selvästi ajatuksiinsa vajonneena, ja jatkoi..”. Jälleen en voi käsittää, miksi tällaisia on jätetty äänikirjaan. Eiköhän Janen äänestä tunnista, milloin hän jotain sanoo. Kuulosti myös, että osuudet on nauhoitettu eri paikoissa, mikä rikkoi aidon dialogin vaikutelmaa. Silti rakastin tätä äänikirjaa, koska Janen ääni ja läsnäolo on vaan niin puhuttelevaa. Olisin voinut kuunnella Janen inspiroivia tarinoita loputtomiin. Istua takkatulen ääressä siemailemassa viskiä tämän myötätuntoa ja tarmoa ympärilleen levittävän naisen seurassa. (Hän siis juo vähän väliä viskiä, kun se kuulemma auttaa rentouttamaan väsyneet äänihuulet). Juuri kun olin ajatellut tämän ajatuksen, Douglas Abrams kommentoi, että olisi voinut kuunnella Janen tarinointia takkatulen loimussa loputtomiin (ole jo hiljaa, Doug). Tosiaan, jo pelkästään Janen äänen kuuleminen saa rauhoittumaan ja uskomaan siihen, että kaikki on hyvin. Jane kertoo miten hän joskus havahtui siihen, että jostain syystä ihmiset ovat erityisen vastaanottavaisia hänen puheelleen ja on siitä lähtien tuntenut velvollisuudekseen käyttää tuota lahjaa.

Voisin jatkaa loputtomiin Janesta. Hänen huumorintajustaan ja vilpittömyydestään. Hänen ajatuksestaan, että jokainen kohtaaminen on mahdollisuus. Hänen tarinoistaan, joissa esimerkiksi sokea mies ja kädetön mies yhdessä istuttavat kymmeniä tuhansia puita Kiinan maaseudulla todistaakseen että invalidikin voi tehdä jotain merkityksellistä. Eniten koskettaa Janen utelias elämänasenne ja merkityksellinen tapa kohdata ihmiset ja eläimet. Hän kertoo miten eräs nainen kirjoitti hänelle ja kertoi huolistaan, joita kukaan ei tuntunut ottavan todesta. Jane ryhtyi naisen kanssa kirjeenvaihtoon ja antoi pian myös puhelinnumeronsa. Naisen soittaessa kävi ilmi, että tällä on persoonallisuushäiriö ja parikymmentä erilaista persoonallisuutta. Aina naisen soittaessa Jane kysyi, kenen kanssa tänään saan kunnian puhua. Janen mutkaton suhtautuminen naisen tilanteeseen ja hyväksyvä kuuntelu auttoivat naista saamaan elämänsä järjestykseen. Jane ei siis keskity vain luonnonsuojeluun, vaan myötätunto ulottuu kaikkeen elolliseen.

Toivottavasti tämä upea kirja saadaan myös suomeksi, sen sanoma on tärkeä ja niin ajankohtainen. Äänikirjasta tietysti uupui kuvamateriaali, jota on ilmeisesti painetussa kirjassa runsaasti. Janen tarinaan ja aikaan simpanssien kanssa kannattaa tutustua myös katsomalla Brett Morganin upea dokumenttielokuva Jane (2017). Tämä kirja sai minut katsomaan sen uudelleen. Elokuva on koostettu arkistomateriaalista, jonka on kuvannut National Geographicin luontokuvaaja Hugo van Lawick, josta tuli myös Janen ensimmäinen aviomies. Philip Glassin säveltämä musiikki kruunaa kauniin ja inspiroivan elokuvan. Montakohan kertaa olen jo kirjoittanut sanan inspiroiva? No, Jane vaan on, inspiroiva. Jos tällaisia ihmisiä on enemmän, maailmalla on toivoa.

Helmet-lukuhaaste 2021:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 25 – Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa.

Jane Goodall & Douglas Abrams: The Book of Hope: A Survival Guide for an Endangered Planet
Penguin Audio 2021
Äänikirjan lukijat: Jane Goodall, Douglas Abrams
Kuunneltu Audiblesta

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja Douglas Abrams ilmastonmuutos Jane Goodall keskustelu luonnonsuojelu The Book of Hope toivo


Edellinen Seuraava

Vastaa

keyboard_arrow_up