Sairastiko Lily jo Saanantautia, tautia, johon ei löytynyt lääkettä? Tauti uhkasi jokaista Saanatunturin rakastajaa. Se ei antanut periksi, vaan pakotti Lapin lumosta sairastuneen tulemaan mahdollisimman pian takaisin. Tartunta sai pienen ihmisen intoutumaan Isosta kivestä niin, että vuorimöhkäle alkoi näyttää tulitikkurasiaan sopivalta onnenmaskotilta.
Muut sekavuusoireet olivat yksilöllisiä.
Joka tapauksessa oli aika aistia sinihämy, hahtuvalapasenpehmeä tai lasinterävä lumi, taivaanrannan pinkit sivellykset, sininen ja sipaistu kulta, pian huokuva kevät ja vuodenajat sen jälkeen.
Mutta tunturiruusujen putkahtamisvaiheeseen oli aikaa, vielä oli kylmä, ja Lily tunsi vilustuneensa. Pikun jähmettynyt katse siirtyi hitaasti päästä varpaisiin ja pysähtyi navan alapuolelle kuin arvaten.
Kerron sinulle asioita, joita sinun ei tarvitse kertoa eteenpäin, Lily mutisi koiralle, sillä ei ollut ketään muuta, jolle puhua. Seuraavaan etäpalaveriin oli aikaa, eivätkä tutkijakollegat yleensä kiinnostuneet keskustelemaan yksityisasioista.
Vain Marry Josens kyseli kuulumisia, varsinkin sääkuulumisia.
Sinikka Labba: Saanantauti
Sinikka Labba on inarilais-enontekiöläinen biologi ja opettaja, joka on palkittu runoistaan mm. Inarin kunnan kulttuuripalkinnolla. Hänen esikoisromaaninsa Saanantauti vie lukijan Kilpisjärven tunturimaisemiin, jonne romaanin päähenkilö Lily Lompolo tuntee vastustamatonta vetovoimaa. Lily jättää tylsän työnsä perintätoimistossa ja ottaa vastaan etätyön konferenssisuunnittelijana. Kansainvälinen Subarctic History -konferenssi on tarkoitus järjestää parin vuoden päästä Kilpisjärvellä ja Lily tarttuu innokkaana tilaisuuteen. Hän sukeltaa syvälle subarktisen alueen historiaan ja seuraa muiden käsivarren kulkijoiden askeleita: Kaarina Karin retkikunta, Munsterhjelm, Liro, Biard, Roivainen, Paulaharju ja Ludvig Filip. Potivatko hekin saanantautia? Ainakin Lilyssa Saanan läheisyys saa aikaan sekavuutta. Pitäisi varata kokoustilat, majoitustilat, ruokailut ja oheisohjelmat, mutta jokin haraa vastaan.
Lily on juureton ja yksinäinen sielu, jonka parhaat ystävät ovat enimmäkseen mielikuvituksen tuotetta. Hän on kuitenkin tarvittaessa sisukas ja haluaa osoittaa, ettei ole vain tavallinen turisti, joka rankan talven jälkeen luovuttaa ja palaa häntä koipien välissä takaisin. Vähitellen löytyy myös ihan oikeita ystäviä, kuten naapurin poromies-Mara, tämän sisko Sari ja alkoholiliikkeen Tomppa. Naapurissa asuu myös salaperäinen Riekonpyytäjä, jonka Lily tuntee edelliseltä Saanan-reissultaan kymmenen vuoden takaa. Siihen liittyy asioita, joita on hankala kohdata, ja siksi Lily päätyy välttelemään Riekonpyytäjää. Pohjoisen ulottuvuuden lisäksi Lilyn huomiota vie Savon sydämessä oleva perintömökki ja sen hiirenrapinat, jotka muistuttavat toisenlaisista menneistä ikävyyksistä. Kesäkodin kohtalostakin pitäisi saada päätös aikaan.
Labban biologitausta näkyy kirjassa hienosti vivahteikkaana luontokuvauksena. Hän selvästi tuntee tunturikasvinsa. Lapin luonnon lisäksi myös moni muu asia pohjoisessa luo outoa taikaansa. Sen Lily huomaa esimerkiksi vieraillessaan Kittilän Särestöniemessä, jossa hänen juttukumppanikseen ilmestyy itse Reitari, vuonna 1981 kuollut taiteilija. Lapin kulttuurihistoria herää kirjassa eloon monella muullakin tavalla, kun Lily tekee taustatyötä konferenssiaan varten. Taustatutkimusta on selvästi tehnyt myös kirjailija Labba ja romaanin lopusta löytyykin kiinnostava lähdeluettelo. Romaanin kerronta on sujuvaa, mutta Lilyn persoonallinen aikamatkailu tekee lukemisesta paikoin sekavaa. Saanantaudin yltyessä kyläläisetkin alkavat epäillä, että koko konferenssi on Lilyn mielikuvituksen tuotetta. Itsekin jäin asiaa arvuuttelemaan. Saanantauti on arvoituksellinen ja tunnelmallinen romaani ripauksella pohjoista taikaa.
esikoisromaani Kilpisjärvi kulttuurihistoria Lappi luonto maaginen realismi Saanantauti Sinikka Labba
Kiehtova kansikuva, joka herätti uteliaisuuteni. Kiitos esittelystä.
Kannen hieno maalaus on tosiaan Johannes Vähäsarjan. Unohtuikin mainita jutussa.
Tästä kirjasta en ole kuullutkaan. Kuulostaa kiehtovalta, Lapista on aina kiva lukea. Toki mahdollinen sekavuus jää hiukan mietityttämään. Tulisiko kirjaan tartuttua? Kiinnostaisi kyllä toisaalta kokeilla!
Kokeile ihmeessä, etenkin Lapin luonto on minusta kuvattu tässä hienosti. Ei ole mikään tiiliskivi kyseessä, vaan sivuja on 175. Eli se ei ainakaan ole kynnyskysymys. Välillä on kiva tukea ja nostaa näitä pienkustantamojen teoksia.
Sukunimestä voisi päätellä kirjailijalla olevan saamelaistaustaa?
Kun on kerran noin lyhytkin niin voisi lukea, jos sattuu vastaan.
On tosiaan saamelainen sukunimi ja Sinikka taitaa myös opettaa koulussa saamea Kilpisjärvellä.
Hei, kiitos kiintoisasta Saanantauti-kirjan esittelystä ja arviosta.
Olen kustantaja ja mielelläni seuraan.
Tuomo Korteniemi
Tuomo, kiva kun kävit kommentoimassa ja hyvää jatkoa kustantamolle!