menu Menu
Harri Hertell: Tiedän sen olevan rakkautta
Enostone Kustannus, Hertell Harri, Runot, Suomi 31/05/2022 2 kommenttia
Miriam Toews: Fight Night Edellinen Akseli Heikkilä: Hiljainen vieras Seuraava

Päivät toistensa kaltaisia
kuin samaa loputonta lumisadetta
katselen sitä mutta
en enää näe maisemaa tai itseäni

[…]

naurun täyttäminä ja levottomina iltoina
luottaa että tulee vielä aika
jolloin kaikki on mahdollista
jos vain muistamme silloinkin
toinen toisiamme rohkaista.

Harri Hertell: Tiedän sen olevan rakkautta

Enostone kustannus muisti minua Harri Hertellin uudella runoteoksella Tiedän sen olevan rakkautta, juuri kun etsin runokirjaa Helmet-haastetta varten. Kiitos siitä! Runoutta tulee luettua aivan liian vähän. Olen monesti todennut, etten ”osaa” lukea runoja saati kirjoittaa niistä järkeviä arvioita. Luen runoteoksen yhteen pötköön kuin romaanin ja kaksikymmentä minuuttia myöhemmin suljen kannen ja totean: se oli sitten sellainen. Niin toimin myös tämän teoksen kanssa, sillä erotuksella, että aloitin sen heti uudestaan alusta ja yritin pysähtyä runojen äärelle. Monesti sanotaan, ettei runoutta tarvitsekaan ymmärtää ja tässäkin runoteoksessa annetaan ymmärtämättömyyteen suorastaan lupa:

[..] ei runoutta
pidä ymmärtää
anna sen ärsyttää
helpottaa
paijata [..]

Ironista kyllä, nämä Hertellin runot eivät lainkaan ärsyttäneet ja niitä oli helppo myös ymmärtää. Arkiset, samaistuttavat tuokiokuvat ja pohdinnat lapsiperhearjesta pandemian keskellä koskettivat.

Tiedän sen olevan rakkautta on helposti lähestyttävää runoutta. Hertell sanoittaa osuvasti ja koskettavasti vanhemman tuntoja elämästä poikkeusoloissa. Lapsille on luotava turvallinen ympäristö ja illuusio normaalista, vaikka itsellä olisi huolia, pelkoja ja epävarmuuksia tulevasta. Kauppareissusta Lidliin tulee seikkailu ja ulkomaanmatka Italiaan toteutetaan kokkaamalla yhdessä pizzaa kotikeittiössä. Elämänpiiri pienenee ja kodista tulee kaiken keskipiste. Lapsi osaa siitä nauttia, aikuisella seinät tuntuvat välillä kaatuvan niskaan. Hertell kuvaa runoissaan hersyvästi niitä hetkiä, kun aikuinen ottaa oppia lapsiltaan ja antaa itselleen luvan nauttia, oli se sitten hassuttelua yhdessä perheen kanssa tai tunnelmointia yksin kynttilän valossa jazzia kuunnellen. Hän käy runoissaan pohdintaa myös siitä, mistä on lupa iloita globaalin kriisin keskellä ja pitäisikö omasta onnesta kokea huonoa omaatuntoa.

Teos on jaettu kahteen osaan, jotka on nimetty Niille joilla on kyky haaveilla ja Ulkona enemmän rakkautta kuin pystymme näkemään. Jälkimmäisessä osassa tunnelma on kantaaottavampi ja huolisävyisempi ja runot pidempiä tajunnanvirtaisia tykityksiä. Toisen osan aloitus ja lopetus ovat erityisen väkeviä ja puhuttelevat tässä ajassa, jossa koronapandemian rinnalle on tullut muitakin globaaleja kriisejä huolitaakkaa lisäämään. Kaikkia koskettavat kriisit nostavat esiin monenlaisia tunteita ja mielipiteitä, ja sitä myötä myös keskustelua sananvapaudesta. Erityisesti tämä alla oleva katkelma terveen yhteiskunnan rakennuspalikoista osuu siihen keskusteluun ytimekkäästi.

[…]

terveessä yhteiskunnassa
on aina tilaa huudolle
avuttomuudelle
muttei vihasta kumpuaville teoille
vaan niiden syiden ymmärtämiselle
sille että uskallamme seistä arvojemme takana
vaikkei se olisikaan helppoa
yritämme ymmärtää historian painolastia
tahtoen kantaa vastuuta
ketään hiljentämättä.

Pandemia alkaa nyt näkyä kirjallisuudessa. Tätä ennen luin Anna-Maria Eilittän romaanin Tämäkin hämärä katoaa, jossa käsitellään pandemian vaikutusta ikäihmisiin sosiaalisen eristämisen kautta ja toisaalta korona-ajan vaikutuksia ruuhkavuosia eläviin, jotka järjestelivät arkensa ja prioriteettinsa uusiksi. Ulkomaisista kirjailijoista pandemiaa ovat käsitelleet mm. Ann Patchett esseekokoelmassaan These Precious Days ja Louise Erdrich romaanissaan The Sentence. Tiedän sen olevan rakkautta ei lainkaan kalpene näiden rinnalla teeman käsittelyssä. Hertellin runot tavoittavat hienosti henkilökohtaisen kokemuksen globaalin tuntemattoman uhan edessä. Hämmennys, huoli ja epävarmuus saavat vastapainoa kiitollisuudesta, hoivasta ja solidaarisuudesta. Ja ulkona enemmän rakkautta kuin pystymme näkemään.

Helmet-lukuhaaste 2022:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 12 – Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana.

Harri Hertell:
Tiedän sen olevan rakkautta
Enostone kustannus 2022

Muissa blogeissa:
Kirja vieköön!

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

arki Harri Hertell helmet2022 helmethaaste pandemia runot Tiedän sen olevan rakkautta vanhemmuus


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Hertellin tunnot perheenpäänä ja esiintyvänä taiteilijana tulivat todella iholle. Taloudellinen epävarmuus, kaiken epävarmuus. Kuitenkin lapset spontaanisuudellaan pitivät järjissä ja kiinni realismissa. Runoista on äärimmäisen vaikea kirjoittaa. Mutta jokaisella lukijalla on lupa ymmärtää ja kokea omalla tavallaan.

    1. Lapsilla on kyllä todellisuuteen ja hetkeen ankkuroiva voima ja näissä runoissa se tuli hienosti esiin. En tiedä miksi vierastan niin paljon runoutta ja runoista kirjoittamista. Tykkään uppoutua romaanin maailmaan pidemmäksi aikaa ja runoudessa sellainen on hankalampaa. Tähän teokseen oli yhtenäisen teeman vuoksi vähän helpompi uppoutua, mutta kovin hätäinen runojen lukija olen edelleen. Sama kyllä novelleissa. En osaa lukea vain yhtä ja makustella, vaan luen monta putkeen. 😅

keyboard_arrow_up