Jo vuosia sitten pariisilaisella rautatieasemalla belgialaisen professorin katse tähysi kiinteästi pohjoiseen. Oli ymmärrettävää, että myös Marry koki yhä enemmän Lapin lumikenttien kutsua. Hän perehtyi kaiken aikaa syvällisemmin alueeseen ja olosuhteisiin, sen Lily oli huomannut heidän yhteydenpitonsa aikana.

Halusiko Josens kirjoittaa tieteellisen artikkelin, jonka aihe on salainen? Vai oliko Josensilla jo Saanantauti, joka muistuttaa Stendahlin syndroomaa, outoa lumoutumista? Syndrooma ei liity vain kuuluisien taidemaalarien maalausten yksityiskohtiin tai musiikin mestareiden sävellyksiin, se voi ilmetä kaukaisten sinertävien tuntureiden tuijotteluna tai rullakivirannan rakastamisena.

Sinikka Labba: Marryn salaisuus. Saanantauti 2.

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Enontekiöläisen Sinikka Labban esikoisromaani Saanantauti ilmestyi vuosi sitten ja nyt tarina on saanut jatko-osan. Marryn salaisuus on kannen mukaan itsenäinen jatko-osa, mutta itse suosittelen lukemaan ensin Saanantaudin, jotta päähenkilö Lily Lompolon maailmaan olisi helpompi solahtaa. Ensimmäisessä osassa Lily saapui Kilpisjärvelle suunnittelemaan tulevaa Subarctic History -konferenssia, mutta tunturi sai hänet niin pauloihinsa, että koko konferenssi alkoi tuntua Lilyn mielikuvituksen tuotteelta. Nyt historiakonferenssin aika on viimein koittanut ja vieraita alkaa saapua Kilpisjärven hotellille. Lily odottaa eniten Marry Josensia, belgialaista Churchill-tutkijaa, jota pitää hyvänä ystävänään. Mutta miksi Marry tuntuu välttelevän häntä? Ja kuka on tunturissa hiippaileva mies, joka muistuttaa entisaikojen tutkimusmatkailijaa?

Joulun lähestyessä alkaa vahvasti vaikuttaa siltä, että konferenssivieraisiin on leviämässä saanantauti. Paikkakunnalle saapuu myös poliisi, Lilyn lapsuudenystävä Caro, joka sanoo jäljittävänsä rikollista, joka tunnetaan nimellä Viimeistely a ja o. Tämä saa tietenkin Lilyn mielikuvituksen laukkaamaan. Laukalle lähtevät myös tunteet, kun Lilyn vanha ihastus Riekonpyytäjä ilmaantuu pikkujoulujuhlaan pahasti loukkaantuneena. Sitten on vielä Poromies-Mara, jonka kanssa Lilyn on ollut ihan hyvä olla viime ajat. Marry Josensia taas painaa salaisuus, jonka paljastuminen saa Lilyn entistä enemmän hämilleen.

Ihastelin jo esikoisen kohdalla eläväistä kieltä ja erityisesti luontokuvausta, ja samaan kiinnitin huomiota myös Marryn salaisuudessa. Labban tausta biologina näkyy ja tunturiluonto herää eloon talvisessa asussaankin niin elävästi, että jo pelkkä lukeminen saa aikaan kaipuuta tunturiin. Kieli on omaleimaista ja paikalliskulttuurin sävyttämää, mutta murretta käytetään vain mausteena osassa dialogia. Mukana on myös muutama runo. Lyhyet luvut saavat ahmimaan kirjaa vauhdikkaasti, mutta välillä täytyy pysähtyä aistimaan tunturin tunnelmaa.

Kuu pongahti esiin pilven takaa.
Se valaisi Sánáduottarin ja koko sitä ympäröivän lumisen luonnon. Jokainen tunturikoivu esittäytyi persoonallisessa asussaan kuin valmistautuen illan satumaiseen näytökseen, jossa luonnon elementit esittäytyivät. Vain vaivaiskoivut halusivat torkahtaa yön valossa hohtavat lumikiteet oksillaan ja pienillä pennimäisillä lehdillään. Luonnon oma gregoriaaninen kirkkolaulu nukutti uneen, voimakas kevätaurinko herättää viimein kaiken. Se kirjoittaa uuden esityksen yötöntä yötä varten.

Pohjoisen kulttuurihistoria herää eloon samoin kuin esikoisteoksessa. Ilmeisesti saanantauti on niin sitkeä tauti, ettei se päästä irti edes tuonpuoleisessa. Aika-avaruus taipuu tunturin läheisyydessä niin, että siellä voi törmätä vaikka taiteilija Reidar Särestöniemeen (1925-1981), Pohjois-Suomea kirjassaan tunnetuksi tehneeseen tutkimusmatkailija Giuseppe Acerbiin (1773-1846) tai vaellusmatkailun pioneeriin Kaarina Kariin (1888-1982). Labba ujuttaa historian henkilöt kirjaan niin salakavalasti, ettei lukiessa välttämättä hoksaa kuka henkilöistä on menneestä maailmasta putkahtanut. Onneksi kirjan lopussa on lähdeluettelo, joka viimeistään antaa vihjeitä siitä, keitä tunturissa liikkui. Heistä olisi mieluusti lukenut lisääkin.

Marryn salaisuus on enemmän tunnelma- ja henkilövetoinen kuin juonivetoinen. Tai pitäisikö sanoa, että tämä on tunturivetoinen maagisrealistinen romaani, sillä tunturiympäristö vaikuttaa arvaamattomin tavoin kaikkien kirjan henkilöiden elämään. Henkilöitä – sekä historiallisia että fiktiivisiä – onkin paljon, osa jo esikoisromaanista tuttuja ja osa uusia. Henkilöiden perässä pysymistä helpottaa se, että heihin viitataan usein selittävällä lisänimellä, kuten Mökki-Matias, Terveydenhoitaja-Linda, Pastori-Helga, Asiakaspalvelija-Tomppa, Virkailija-Mårten ja Tarjoilija-Barbi. On myös Hiljainen-Marianne ja se puheliaampi Marianne, joka on koulussa töissä. Ja Australialainen Keittiömestari. Kaikki ihan kiinnostavasti rakennettuja henkilöitä, mutta monen kohdalla tuttavuus jäi kovin lyhyeksi. Kokonaisuuden kannalta sivuhenkilöiden runsas määrä teki lukukokemuksen pirstaleiseksi. Kirjan on kustantanut Väyläkirjat, joka on pohjoisen kirjallisuuteen keskittyvä erikoiskustantamo. Johannes Vähäsarjan maalaus kannessa on hieno. Harmi, että sen yläreuna on lopullisessa painotuotteessa leikattu niin, että taustalla oleva Saanatunturin muoto jää huomaamatta. Kokonainen kansikuva näkyy tuossa alla. Siellä se taustalla häämöttää, ihmeellistä haltioitumistautia tartuttava tunturi.

Sinikka Labba:
Marryn salaisuus. Saanantauti 2.
Väyläkirjat 2023

Sinua voisi myös kiinnostaa

Outi Hytönen: Kairojen kosmopoliitti. Annikki Kariniemen elämä ja teot

Sinikka Labba: Saanantauti

Rosa Liksom: Väylä

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys

Terhi Kokkonen: Rajamaa

Sinikka Larsen: Jumalan ja synnyttäjän välissä

Seuraa Kirjaluotsia

Kilpisjärvi kulttuurihistoria Lappi luonto maaginen realismi Marryn salaisuus Saanantauti Sinikka Labba tunturi