Talot olivat vaatimattomia, eikä niissä välttämättä ollut edes hellaa. Rautuskylässä olin synnytystä hoitamassa neljänkymmenen asteen pakkasella talossa, jossa oli yksinkertaiset ikkunat. Ne olivat jäätyneet melkein ylös asti, jolloin jäästä oli tullut tavallaan toinen ikkuna. Sisällä oli niin kylmä, että minulla oli sisävuoriturkki koko ajan päällä.

Uuniin oli pantu tuli ja synnyttäjän sänky vedetty uunin eteen tulen loisteeseen. Hoidin synnytystä sängyn ja tulen välissä; selkää poltti ja naamaa paleli. Ajattelin, että voi hyvä Jumala, kun tähän märkä lapsi syntyy, niin miten siitä selvitään. Ihan hyvä lapsi siitä kumminkin tuli. Synnytyksen jälkeen menin penkille pitkäkseni ja vähän nukahdin. Sinä aikana minulla jäätyi tukka seinään kiinni.

Vietämme parhaillaan syyslomaa Levillä. Tämä on ensimmäinen kerta kun olemme Levillä tähän aikaan vuodesta, normaalisti olemme täällä talvilomalla nauttimassa hiihdosta ja laskettelusta. Pari vuotta sitten äitini osti yhdessä Levillä ollessamme Sinikka Larsenin kirjoittaman Jumalan ja synnyttäjän välissä, joka kertoo Kittilässä 34 vuotta kätilönä toimineen Iris Palosaaren elämästä. Sain sen äidiltäni silloin lainaan ja se on jäänyt lämmittämään hyllyä. Hyllynlämmittäjähaaste ja syksyinen Levin reissu saivat viimein tarttumaan tähän kiinnostavaan elämäntarinaan. Levi on vahvasti Palosaarten valtakuntaa, onhan Iriksen poika Jouni Levin hiihtokeskuksen toimitusjohtaja ja tytär Päivikki omistaa Hullu Poro -hotellin ja lukuisia ravintoloita Levillä. Toinen tytär Maija-Leena on kittiläläinen peruskoulun opettaja.

Iris Palosaari syntyi Turussa vuonna 1932. Hänen lapsuuden perheensä oli köyhä, mutta silti Iris tunsi että heillä oli kaikki mitä tarvittiin. Iris ei kuitenkaan viihtynyt kotonaan, jossa vallitsi puhumattomuuden ilmapiiri. Vuonna 1951 Iris pääsi opiskelemaan Helsingin Kätilöopistolle ja kaksivuotisen koulutuksen jälkeen haki töihin Saloon ja Kittilään ja pääsi molempiin. Hän valitsi Kittilän, jonne etelän tyttö muutti 1953. Aluksi Iris työskenteli Kittilän terveyskeskuksen synnytysosastolla, mutta pian hänet valittiin pohjoisen piirin kunnankätilöksi ja hän alkoi hoitaa kotisynnytyksiä. Kyliä oli viisitoista ja neljään ei ollut edes kunnollista tietä. Lapsia syntyi paljon ja synnytyksiin suhtauduttiin yhtä luonnollisesti kuin lehmän poikimiseen. Kunhan lapsi ei vain päättäisi syntyä hillastus- tai heinäntekoaikaan.

Etelän tytölle sopeutuminen tuon ajan Lapin oloihin ja mentaliteettiin ei ole ollut helppoa, mutta Iris vaikuttaa poikkeuksellisen sitkeältä ja vahvatahtoiselta naiselta. Häntä on ohjannut vahva usko siihen, että elämä pitää hänestä huolen, kunhan itse tekee parhaansa. Vaativat työolosuhteet eivät häntä nujertaneet, vaan yllättäen haastavinta oli elämä Lapin vaimona. Iris meni naimisiin Arvo Palosaaren kanssa, mutta ei oikein koskaan tuntunut tulevan sinuiksi niiden odotusten kanssa, joita Lapin vaimolle asetettiin. Kulttuuritausta, arvopohja ja tavat puhua ja tehdä töitä olivat kovin erilaiset. Iris ja Arvo päätyivät lopulta avioeroon oltuaan naimisissa päivälleen 39 vuotta, mutta asuivat Arvon kuolemaan saakka ystävinä samassa pihapiirissä.

Iris on vaikeissa olosuhteissa ja kunnon välineiden puuttuessa joutunut soveltamaan saamiaan oppeja. Häntä on kuitenkin ohjannut ajatus siitä, että ihmistä tulee auttaa ja mitään muuta apua ei noihin erämaihin ollut saatavilla. Hänen oli siis tehtävä parhaansa ja luotettava siihen, että se mitä tapahtuu on oikein. Siksi hän tunsi olevansa Jumalan ja synnyttäjän välissä. Iris on kokenut henkimaailman läheisyyden jo nuorena, mutta vasta eläkepäivillään alkanut puhua asiasta avoimemmin. Hänet tunnetaan Lapissa näkijänä ja parantajana ja hänen elämänfilosofiastaan on julkaistu useampiakin kirjoja.

Iriksen elämäntarinaa oli todella kiinnostava lukea täällä tapahtumapaikoilla ja kuvitella millaista elämä täällä oli tuolloin. Erityisen vaikutuksen tekivät hurjat tarinat syrjäkylien naisten elämästä. Samalla sain kurkistusikkunan siihen millaista oman mummoni ja äitini elämä on voinut olla lappilaisessa kylässä.

Kuvassa syyslomalla kohtaamani ystävä, onnea tuova kuukkeli, joka uskaltautui syömään kädestäni.

#hyllynlämmittäjä

Sinikka Larsen: Jumalan ja synnyttäjän välissä
Pilot-kustannus 2006

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

2 Kommenttia

  1. Mai Laakso says:

    17/10/17 @ 21:10 

    Ihana kuukkeli <3
    Voi miten kaunis tarina lappilaisesta kätilöstä, parantajasta ja näkijästä.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      18/10/17 @ 14:35 

      Eikö olekin, tämä oli kyllä reissun kohokohta kun pääsi lähikosketuksiin näiden upeiden lintujen kanssa.
      Palosaaren tarina oli myös todella kiehtova näin paikan päällä luettuna ja muutenkin 🙂

      Vastaa