menu Menu
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja. NYT. Ajankohtainen yhteiskuntaoppi
Kotimainen kaunokirjallisuus, Kyrö Tuomas, Suomi, WSOY 14/04/2019 0 kommenttia
André Aciman: Kutsu minua nimelläsi Edellinen Kim Thúy: Ru Seuraava

Kyllä kannattaa tutkia sanakirjasta mitä eroa on näillä sanoilla: luovuttaminen, luoviminen, luominen. Pitää valita luotavat asiat tarkasti. Tarinoiden, kuvien ja pelien luojista on nykyisin ylitarjontaa, lannan- ja lumenluojista pula.

Entisinä aikoina uusi sukupolvi jatkoi edellisen hommia oli kyseessä sitten kuningas, seppä, maanviljelijä tai narri. Työt opittiin matkimalla.

Minäkin seurasin kuinka kokeneemmat käyttivät sahaa ja betonimyllyä taikka valjastivat hevosen. Pari kertaa kun teki väärin ja sai pilkkanaurut osakseen, niin kolmannella kerralla oli pakko osata.

Häpeä on paras opettaja.

Sitten tuli uusi keksintö. Vapaus. Nyt saa tehdä mitä haluaa, mikä olisi hyvä asia jos haluttaisiin oikeita asioita, mutta enemmän tykätään vääristä. Rahahommista ja taideaineista. Kaikki haluavat olla mediapersoonia.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja. NYT. Ajankohtainen yhteiskuntaoppi

Tänään järjestetään Suomen 38. eduskuntavaalit. Hyvää vaalipäivää kaikille! Itse kävin äänestämässä jo ennakkoon, mutta voisihan sitä vaalikahvet silti keitellä. Kyllä en aina ymmärrä miten joku jaksaa asettua ehdolle, jaella lappusia ja kuunnella äänestäjien marmatuksia turuilla ja toreilla. Respektiä! Tässä eräänä maanantaiaamuna raahauduin aamupalalle Pörssiklubille (!!) seuraamaan Mielensäpahoittajan tavallista vaalitenttiä. Siellä oli rivi reippaita ehdokkaita Joonas Nordmanin tentattavana ja Mielensäpahoittajan yhteiskuntaoppia kommentoimassa. Eniten reippauspisteitä taisi saada Paavo Arhinmäki, joka saapui paikalle posket aamupakkasesta punaisena suoraan Hakaniemen torilta. Mielensäpahoittaja muuten määrittelee Paavot omaksi poliitikkotyypiksi ja luonnehtii heitä näin: Taipuu muttei katkea, kuin nuori leppä.

Mielensäpahoittajan tavallinen vaalitentti
Mielensäpahoittajan tavalliseen vaalitenttiin 1.4.2019 osallistuivat Paavo Arhinmäki (vas.), Teuvo Hakkarainen (ps.), Antti Kaikkonen (kesk.), Veli Liikanen (vihr.), Pilvi Torsti (sd.) ja Juhana Vartiainen (kok.). Tuomas Kyrö alusti keskustelua lukemalla Mielensäpahoittajan mietteitä, Joonas Nordman moderoi keskustelua.

Vaalitentissä oli siis kyse Tuomas Kyrön uuden Mielensäpahoittaja. NYT. Ajankohtainen yhteiskuntaoppi -kirjan julkkareista. Kyrö luki kirjastaan alustuksia, joiden teemoihin kansanedustajaehdokkaat ottivat kantaa. Aprillipäivänä järjestetty tilaisuus ei onneksi ollut pelkkä vitsi, vaan teemoista syntyi ihan kiinnostavaa keskustelua, joka auttoi myös oman äänestyspäätöksen vahvistamisessa. Kooste vaalitentistä löytyy täältä: Mielensäpahoittajan tavallinen vaalitentti. Teema: Kansalaisen hiilijalanjälki. Kirjankin luin heti samana iltana, joten Mielensäpahoittajan yhteiskuntaoppi on nyt hyvin hallussa. Mielensäpahoittajan omaa poliittista kantaa kirjasta ei ainakaan helpolla löydy. Vaalikoneiden “väärien” tulosten äärellä turhautunut Mielensäpahoittaja latelee syyt miksi ei aio äänestää tiettyjä puolueita ja lista taitaa kattaa ne kaikki. Hän päätyy rakentamaan oman vaalikoneen ja kertoo mikä tässä yhteiskunnassa on hänen mukaansa vialla ja miten ne viat saataisiin korjattua. Kyllä ei kansa tiedä. Eikä herrat. Mielensäpahoittaja tietää.

Kirjassa Mielensäpahoittaja ruotii tutulla äkkiväärällä tyylillään yhteiskuntamme polttavia kysymyksiä: vanhustenhoitoa, työtä, taloutta, ilmastonmuutosta, tasa-arvoa, maahanmuuttoa ja turvallisuutta. Tämä on vasta toinen Mielensäpahoittaja-kirja, jonka olen lukenut (ja leffat ja näytelmät edelleen katsomatta), mutta eihän tässä maassa voi elää muodostamatta jotain mielipidettä tästä koko kansan rakastamasta karvalakkijäärästä. Mielensäpahoittajan Suomi -kirjassa minua yllätti erityisesti sen koskettava puoli. Myös tässä uudessa kirjassa Mielensäpahoittaja näyttää herkän puolensa huolehtimalla muistisairaasta vaimostaan. Vaimo siirretään väkisin terveyskeskuksen vuodeosastolta uuteen Jesperi Keer -hoivakotiin, ja henkihän siinä meinaa mennä, alimitoitetussa hoidossa. Mielensäpahoittaja käärii hihat ja kutsuu Kolehmaisen rouvan ja koululla majoittuvat kaksoisvirtainmaan pojatkin apuun. Hoivakodin potilaat tulee ruokittua siivoojaraukkaa myöten ja tempaus päätyy puoli yhdeksän uutisiin. Mainiota!

Mielensäpahoittajasta kuoriutuu melkoinen maailmanparantaja, vaikka hän tuntuukin olevan usein sitä mieltä, että ratkaisu kaikkiin ongelmiin on palata menneeseen ja elää niin kuin ennen on osattu. Olla koskematta niihin hipaisupuhelimiin ja syödä vaan sitä perunaa. Ja pysyä kotinurkilla ja mielellään jossain missä naapuriin on tarpeeksi pitkä matka. Kun ei näe naapuriin saakka, ei hinkua sitä mitä naapurilla on. Vaikka Mielensäpahoittaja viihtyykin parhaiten omissa oloissaan, lähimmäisenrakkaus elää hänessä vahvana. Tässä Mielensäpahoittajan ratkaisu kaikkiin ongelmiin: Meillä olisi ongelmaton maailma, jos kaikki pitäisivät huolen seitsemästä lähimmästä ihmisestä. Se jolla on, järjestäisi vaatetta ja hommia sille, jolla ei ole. Seitsemän miljardin ihmisen ylläpitoon riittäisi miljardi ihmistä.

Mielensäpahoittaja. NYT. on mainiota luettavaa vaalikevääseen. Jos olet jo käynyt äänestämässä, ei muuta kuin kotihousut jalkaan ja television ääreen odottamaan Yleisradion lopullisen ennusteen valmistumista. Velvollisuus suoritettu!

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja. NYT. Ajankohtainen yhteiskuntaoppi
WSOY 2019
Saatu kirjan julkistustilaisuudessa

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja. NYT.

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Mielensäpahoittaja politiikka Tuomas Kyrö vaalit2019 vanhustenhoito WSOY yhteiskuntaoppi


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up