menu Menu
Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä
Ahava Selja, Gummerus, Kotimainen kaunokirjallisuus, Suomi 11/09/2020 0 kommenttia
Edna O'Brien: Girl Edellinen Penelope Lively: Moon Tiger Seuraava

Naisia kammotti, kun koskin toukan karvaista selkää nähdäkseni, miten se kiertyy kerälle. Kuuntelin neitsytkerhon naisia ja mieleni teki kysyä: Ketä teistä on koskaan koskettu niin? Onko kukaan koskaan halunnut ymmärtää teitä, tutkinut teitä, kääntänyt kaiken huomionsa teidän puoleenne, uskonut teidän omaavan salaisen elämän? Halusin sanoa: Näillä toukilla on enemmän merkitystä, heidän elämänsä on tarjonnut enemmän ymmärrystä, kauneutta ja tietoa kuin yhdenkään teidän hahmoton rakenne.

Kun katsoin toukkaa, kun seurasin sen salaista elämää, en odottanut siltä mitään. En väittänyt tuntevani sitä, en lausunut sen toiveista ja tarpeista sanaakaan, sen salaperäisyys pysyi vaikka se kuori kerroksiaan, ja kaikki mitä voin, sain, halusin, oli todistaa tätä elämistä ja muuttumista.

Ehkä miehiä on erilaisia. Ehkä Herra Tucher kuunteli vaimoaan. Ehkä heidän välillään hengitti yhteinen jaettu elämä, aito uteliaisuus toinen toistaan kohtaan, ehkä he rikastuttivat toisiaan ajatusten vaihdolla ja löysivät toisensa myös kosketuksessa. Ehkä sellaista oli. Minulle se kaikki oli kuitenkin tuntematonta.

Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä

Selja Ahavan uusi romaani Nainen joka rakasti hyönteisiä on yhtä aikaa vahvasti kiinni ajassa ja ajasta täysin irrallaan. Tässä ajassa se on kiinni siinä mielessä, että tällaiset historian unohdettujen naisten tarinat ovat erityisesti muodissa. Mia Kankimäen parin vuoden takainen Naiset joita ajattelen öisin on kiehtova tietokirjan ja autofiktion yhdistelmä ja juuri ilmestynyt Maria Petterssonin tietokirja Historian jännät naiset valottaa lisää historian pimeisiin nurkkiin pyyhittyjä naisia. Ahava lähestyy historian jänniä naisia fiktion keinoin ja hyvin luovalla tavalla. Päähenkilö kulkee aivan selittelemättä läpi vuosisatojen, 1600-luvulta nykypäivään. Kerrontaratkaisu on nerokas, kunhan lukijan rationaalinen mieli vain antaa periksi eikä jää jankkaamaan miten on mahdollista, että 1600-luvulla syntynyt yhtäkkiä lukee Darwinia. Kirjaa lukiessa on vaihdettava perspektiiviä luonnon maailmaan, sen lainalaisuuksiin ja muodonmuutoksiin.

Päähenkilö Maria syntyy Saksassa 1600-luvulla. Hän on lapsesta asti enemmän kiinnostunut hyönteisten elämästä kuin kanssaihmisten tavoista. Hän tutkii tarkkaan erityisesti perhosten metamorfoosia ja kuvaa sitä tarkoissa piirroksissa: muna, toukka, kotelo ja perhonen sekä ravintokasvi ja viholliset samassa kuvassa. Hän ei niinkään vaikutu värikkäistä perhosista, vaan ihailee mönkiviä karvaisia toukkia ja kotelon kätkemää mysteeriä. Hänelle ei kuitenkaan sukupuolensa vuoksi suoda elämää luonnontieteilijänä, vaan hänet naitetaan nuorena onnettomaan liittoon. Aviomies ei kannusta Mariaa jatkamaan tutkimuksiaan, vaan katsoo inhoten toukkia lasipurkeissaan. Marian on vaikea sopeutua kuuliaisen vaimon rooliin ja etenkin ajatukseen äitiydestä, jota häneltä odotetaan. Hän on lähes kuolla ensimmäiseen synnytykseen. Kuolleena syntynyt lapsi repii railoa avioparin väliin eikä vuosien yrittämisen jälkeen syntyvä tytär pysty sitä paikkaamaan. Lopulta Maria repäisee itsensä ja tyttärensä irti itselleen epätyydyttävästä elämästä, mutta tytär ei anna sitä koskaan anteeksi.

Romaanin historiallisena esikuvana on ollut Maria Sibylla Merian (1647–1717), jonka uraauurtavat hyönteispiirrokset ovat saaneet tunnustusta vasta tekijän kuoleman jälkeen. Merian ei kuitenkaan ole ainoa romaanin historiallinen henkilölaina, vaan mukana seikkailee useampia enemmän tai vähemmän tuttuja historian henkilöitä. Romaanin lopussa on listattu henkilöt, joiden työstä ja elämäntarinoista kirjassa ammennetaan. Mukana on esimerkiksi Naiset joita ajattelen öisin kirjastakin tuttu tutkimusmatkailija ja luonnontutkija Isabella Bird. Birdin jalanjäljissä romaanin Maria matkustaa Japaniin pyyhkiäkseen Euroopan pölyt jaloistaan ja ymmärtääkseen paremmin luontoa ja maailmaa Euroopan ulkopuolella. Tässä kohtaa lukija alkaa tajuta, että jossain kohtaa on mystisesti liu’uttu 1800-luvulle. Maagista realismia tuleekin sitten vastaan japanilaisessa metsässä, jossa tavataan jäkälää kasvavia lapsia.

Nainen joka rakasti hyönteisiä on arvoituksellinen ja taiten kirjoitettu romaani. Sen erilaisissa muodonmuutoksissa ja liukuvissa aikakäsityksissä liikkuu pakottomasti, ihmetellen ja oivaltaen. Paljon jää myös verhon taa ja mietityttämään, mikä on yksi hyvän kirjallisuuden merkki. Tämä romaani ei tyhjene yhdellä lukukerralla, siitä löytäisi varmasti loputtomasti uusia kerroksia, jos malttaisi palata siihen uudelleen. Maria päätyy lopulta nykypäivän Berliiniin, kaupunkimaastureiden ja räikeiden valomainosten maailmaan. Hän pohtii, onko maapallolla vielä toivoa. Uusia lajeja kuitenkin löydetään vielä. Mutta selviääkö ihminen?

Selja Ahava:
Nainen joka rakasti hyönteisiä
Gummerus 2020
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Kirjakko ruispellossa
Kirjasähkökäyrä
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Gummerus historia hyönteiset luonto maaginen realismi Maria Sibylla Merian Nainen joka rakasti hyönteisiä Selja Ahava


Edellinen Seuraava

Vastaa

keyboard_arrow_up