menu Menu
Anna Englund: Lautapalttoo
Englund Anna, Kotimainen kaunokirjallisuus, Siltala, Suomi 20/02/2023 0 kommenttia
Donal Ryan: Strange Flowers Edellinen Michelle Gallen: Factory Girls Seuraava

Ommellessaan Elena kertoi kaikki palttooseen liittyvät työvaiheet ja sen jälkeen kaiken mikä liittyi arkun pehmusteisiin. Lydia istui vastapäätä ja kuunteli sanomatta sanaakaan. Viimeisen napin kohdalla huoneen täytti hiljaisuus, ja hengityksen äänet palasivat, vaimea tuuli puhalsi ulkoa, lattia narisi painon siirtyessä kankulta toiselle.

Lydia kokeili takkiaan uusilla napeilla. – Sopivatpa nämä hienosti, en olisi heti uskonut. Hän kääntyili korkean peilin edessä.

Elena hymyili onnistumistaan ja keräsi puretut napit pöydälle.

– Huomenna voit sovittaa raakiletta. Tule kuuden jälkeen, jos sinulle sopii?

Lydia nyökkäsi, ja molempien silmissä välähti samanlaine pilkahdus. Tämä muutama metri vihreää kangasta toisi heidät yhteen useamman kerran, niin Elena laski.

Anna Englund: Lautapalttoo

Anna Englundin esikoisromaani Lautapalttoo sai viime vuonna oikein hyvän vastaanoton ja oli esimerkiksi Hesarin esikoiskirjapalkinnon ehdokkaana. Romaani sijoittuu 1930-luvun Pohjanmaalle ja Helsinkiin ja kertoo arkkuverstaan ompelijan erilaisen rakkaustarinan. Elenan elämä kulkee omia uomiaan pohjanmaalaisen arkkuveistämön emäntänä ja miniänä. Aviomies Ilmari veistelee arkut, Elena ompelee pehmusteet ja rimpsureunat Manta-anoppinsa oppien mukaan. Lapsia pariskunnalle ei ole siunaantunut ja anoppi on sitä mieltä, ettei sen eteen ole tehty tarpeeksi “töitä”. Kovin suurta intohimoa avioparin välillä ei ole, kunnioitusta kyllä. Kun eräänä päivänä arkkuostoksille saapuu helsinkiläinen maailmannainen Lydia huomiota herättävissä housuissaan, Elena oppii mitä intohimo tarkoittaa.

Lydia on ammatiltaan valokuvaaja, mikä on jo itsessään Elenalle ihmeellistä. Tämä itsevarma ja paljon lukenut ja kokenut nainen on Elenan silmissä sekä kiehtova että hivenen pelottava. Elena pelkää paljastavansa oman sivistymättömyytensä, mutta Lydia ei tunnu piittaavan hänen epävarmuudestaan. He hakeutuvat toistensa seuraan aina kun mahdollista. Yhdessäoloa pitkitetään vielä palttoon ompelulla, mutta sitten Lydian on palattava Helsinkiin ja yhteydenpito jatkuu kirjeiden välityksellä. Elena yrittää keksiä keinon päästä käymään pääkaupungissa Lydian luona ja kutomakonekurssin varjolla se lopulta onnistuu. Helsingissä Elenalle avautuu uusi ja jännittävä maailma. Lydian ystäväpiiriin kuuluu paljon mies- ja naispareja, jotka kokoontuvat erilaisiin juhliin ja kulttuuritapahtumiin. Vaikka suhteet ovat laissa kiellettyjä, kaupungissa on helpompi hävitä massaan. Kotona maalaispitäjässä kaikki normista poikkeaminen pistää eri tavalla silmään. Huhumylly onkin jo lähtenyt liikkeelle ja poliisi haluaa puhutella Elenaa epäillystä haureudesta.

Henkilökuvauksessa kiinnostavimmaksi nousee Manta, jonka minä-muotoinen tarina vuorottelee kirjassa muun kerronnan lomassa. Hän on keskipohjanmaan murretta vääntävä tomera täti, jolla on vahvoja mielipiteitä ja eksentrisiä tapoja. Hän uskoo henkimaailman asioihin ja keittelee puurot myös edesmenneelle miehelleen. Usein hän lähettää Elenan vintille tarkastamaan, kummitteleeko isäntä siellä. Mantan tietynlaisesta vaatimattomuudesta tulee mieleen Siskonpeti-sarjan sketsien uhrautuva äiti, joka asettuu valmiiksi arkkuunkin, ettei vaan lapsilla ole hänestä mitään vaivaa. Mantan versio: Sitten ku minä kualen ni teiän ei tarvi tehä ku laijat, majot saa syöjä. Mistä ne majot sinne kirstuun muuten pääsee? Manta kantaa omaa salaisuuttaan, joka tekee hänestä myös salaisen liittolaisen Elenalle.

Elina Warstan suunnittelema kullankimaltava kansi on upea. Tummanpuhuvasta kannesta ja kirjan nimestä päätellen odotin paljon synkempää tarinaa. Lautapalttoo osoittautuikin yllättävän säyseäksi. Elenan läheiset tyytyvät varsin sopuisasti kohtaloonsa, odotin heiltä enemmän jyrkkyyttä. Olenko siis paatunut lukija, kun pidin loppuratkaisua liian siistinä ja siirappisena? Eihän onnellisissa lopuissa mitään vikaa ole ja jos olet niiden ystävä, tämä kirja on sinulle. Viime vuonna julkaistiin myös toinen esikoisromaani, joka kuvaa naisten välistä rakkautta 30- ja 40-luvulla. Sari Aron romaani Nukkuvan jättiläisen laakso kertoo Kuopiosta Brasilian suomalaissiirtokuntaan muuttaneen Alinan elämänvaiheista. Naiset rakastavat toisiaan myös 30-luvun boheemissa Pariisissa Leena Parkkisen romaanissa Neiti Steinin keittäjätär.

Helmet-lukuhaaste 2023:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 6 – Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate.

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

1930-luku Anna Englund esikoisromaani helmet2023 helmethaaste Helsinki kolmiodraama kuolema Lautapalttoo Pohjanmaa rakkaus sateenkaarikirjallisuus


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up