menu Menu
Fred Björksten: Poika ja Tyttö ja Poika Washingtonissa
Björksten Fred, Kotimainen kaunokirjallisuus, Suomi, Warelia 20/09/2019 0 kommenttia
Colson Whitehead: The Nickel Boys Edellinen Édouard Louis: Ei enää Eddy Seuraava

Niitä oli pakko saada. Pakko! Joutuisin pyytämään niitä Dickiltä. Pystynkö? Saiko niitä myydä lapsille? Ja jos ei, niin mitä sitten? Lapsia Angien kanssa? Ei, sitä minä en tee. En tee.
Ei satanut, mutta metsä oli märkä. Se tuoksui. Myös Rock Creek Park oli ihana vanha metsä. Jopa nyt syksyllä, jopa märkänä, jopa hämärässä. Katuvalot syttyivät, tien vieren pyökkien rungot kiiltelivät, loput metsästä oli pimeyttä. Jänis pomppi tien yli, katosi salaperäisyyteen.
Olin onnellinen, olin aikuinen.
Tulin 34. kadulle. Lehtiä oli lennellyt jalkakäytävän betonille, nekin kiiltelivät, toivat hivenen kellerrystä värittömään hämärään. Auton valot pyyhkäisivät minua ja jalkakäytävää, auto ohitti, katosi. Parin puutarhan maita oli käännetty kadun varressa, multa tuoksui. Koira haukkui.
Minulla oli tyttöystävä, minulla oli seksiä!

Fred Björksten: Poika ja Tyttö ja Poika Washingtonissa

Seksi pyöri päässä, joka päivä, sata kertaa. Niin se taitaa teinipojilla pyöriä, mutta sitä jaksan ihmetellä, että jo kauan sitten teini-iän ohittanut mies jaksaa niistä myllerryksistä vielä kirjoittaa. Upeaa on se, että Fred Björksten on julkaissut esikoisromaaninsa 85-vuotiaana! Koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa haaveitaan kirjan kirjoittamisesta. Björkstenin viime keväänä julkaistu romaani Poika ja Tyttö ja Poika Washingtonissa pohjautuu kirjailijan omaan vaihto-oppilasvuoteen vuonna 1952 St. Albans Schoolissa Washingtonissa. Nimekkään poikakoulun miljööseen Björksten on luonut fiktiivisen kolmiodraaman, jossa suomalainen vaihto-oppilas Seb rakastuu viereisen tyttökoulun Angieen ja tekee toisenlaisia löytöretkiä ruotsalaisen opiskelutoverinsa Henkan kanssa. Ensirakkauden draama ja heräävän seksuaalisuuden äärellä ihmettely ovat tämän viehättävällä tavalla vanhanaikaisen tarinan ydintä.

1950-luvun asenteet ja maailma ovat kirjassa elävinä läsnä. Virallisille treffeille tarvitaan esiliina, mutta siitä huolimatta nuoret löytävät salattuja hetkiä rehuvarastossa ja New Yorkin reissulla jopa boheemin hotellin sängyssä. Itselle vieraasta sisäoppilaitoselämästä on kiinnostavaa lukea. Goottilaisten holvikaarien alla noudatetaan tiukkoja sääntöjä ja tietysti rikotaan niitä aina tarvittaessa. Seb solahtaa suhteellisen sujuvasti uuden opinahjonsa maailmaan, onhan hän tottunut poikakouluelämään jo kotona Lahden Lyseossa. Ruotsalaiselle Helgelle St. Albans taas on järkytys. Asuntolaelämästä kärsivä reppana Henkka löytää tiensä Sebin huoneeseen ja sänkyynkin, kun Sebin huonetoveri Tomppa on viikonloput poissa. Poikia yhdistää sama äidinkieli, mikä luo turvaa vieraassa ympäristössä. Kömpelöä teiniseksiä niin poikien kesken kuin pojan ja tytön välillä kuvataan kirjassa kursailematta. Kovin romanttista tai eroottista se ei ole, mutta ekat kerrat harvemmin ovat. Jatkuvasti seksiä ajattelevan nuoren miehen elämässä määrä ehkä korvaa laadun, mutta lukijalle olisi vähempikin riittänyt.

Angieen Seb törmää ensin sattumalta ja sitten yrittää törmäyttää itsensä tyttöön ihan tarkoituksella. Jäljet johtavat läheiselle tallille ja Sebin kömpelöt lähestymisyritykset tuottavat viimein tulosta. Aika pian päädytään olkikasaan piehtaroimaan. Ensirakkaus on ihanaa ja hämmentävää, mutta hämmentävämmäksi sen tekee suhteen kolmas pyörä Henkka. Seb on ymmällään monimutkaisten tunteiden keskellä. Miksei hän voisi pitää molempia? Ymmärtäisikö Angie, jos kertoisi? Vastauksia kysymyksiinsä Seb etsii esimerkiksi kirjallisuudesta, mutta Hemingwayn tapa käsitellä suhteita tuntuu liian välinpitämättömältä. Omissa pöytälaatikkorunoissaan Seb yrittää tavoittaa sekavat tunteensa. Kirjoittamisen ja kirjallisuuden pariin häntä kannustaa koulun pidetty englannin opettaja Mr Bonde, joka on ottanut suomalaispojan erityisen suojeluksensa alle.

Jälkisanoissaan Björksten omistaa kirjan St. Albansissa häntä opettaneelle Ferdinand E. Rugelle, jonka persoonaan romaanin Mr Bonde perustuu. Tämä laajasti arvostettu opettaja oli tunnettu kirjoittamista ja kirjallisuutta koskevista säännöistään, joista on julkaistu myös kirja Ruge Rules. Björkstenin mukaan Ruge opetti hänet kirjoittamaan selkeää, tiivistä ja ytimekästä tekstiä. Rugen lisäksi Björksten on imenyt vaikutteita romaanissakin usein esiin nostamiltaan klassikkokirjailijoilta: Hemingwaylta, Salingerilta ja Nabokovilta. Päähenkilö Seb ihailee mm. Hemingwayn ekonomista tyyliä kuvata asioita ilman turhia adjektiiveja. Björksten säästelee itsekin adjektiiveja, ytimekkäät aktiivilauseet tikuttavat menemään kaikesta ylimääräisestä riisuttuina. Jopa niin riisuttuina, että lukiessa alkoi janottaa: hengästyin suoraviivaisesta tykityksestä ja suorastaan janosin kielikuvia ja adjektiiveja. Toki kirjan nimi ja selittelemättömät lukujen otsikot (Ensimmäinen viikonloppu, Toinen viikonloppu, Kolmas viikonloppu..) antoivat osviittaa tyylistä.

Vivahteikkaampaa kerrontaa löytyy romaanin runsaasta dialogista. Björksten on ottanut itselleen kunnioitettavan haasteen päätyessään painottamaan kerronnassaan dialogia. Miten kirjoittaa uskottavaa puhekielistä dialogia suomeksi, kun keskustelijat ovat amerikan englantia ja Sebin ja Henkan tapauksessa ruotsia puhuvia teinejä 50-luvun Yhdysvalloissa? Eikö siinä ole jo tarpeeksi, että 85-vuotias esikoiskirjailija on päättänyt aikamatkustaa 17-vuotiaan minänsä pään sisään? Pääosin dialogi on hämmästyttävän sujuvaa, mutta välillä notkahtaa farssin puolelle. Ainakaan anglismeilta ei voi välttyä ja esimerkiksi sanat shamponoida, kissailla ja bubuttaa aiheuttivat tässä lukijassa tahattomia väristyksiä. Ehkä tästä Rugen / Mr Bonden säännöstä olisi voinut pitää paremmin kiinni: Avoid the use of slang unless slang expresses your idea more economically and more effectively than it can be expressed in literal language.

Kuten tuli jo mainittua, kerronta etenee suoraviivaisesti ja kronologisesti, mutta kirjaa voi lukea myös toisella tapaa. Tätä ei kirjassa kerrota, mutta Björksten itse vihjasi minulle, että kirjan maailmaan voi tutustua myös välähdyksinä. Kirjan voi avata mistä kohtaa tahansa ja lukea välimerkin *** kohdalta alkavan jakson ikään kuin erillisenä novellina. Hauska idea, jos haluaa ensin makustella kirjan maailmaa ja tunnustella vetääkö se puoleensa. Kronologisesti luettuna nämä episodit muodostavat juonellisen kokonaisuuden.

Pienelle sastamalalaiselle kustantamo Warelialle pisteet siitä, ettei siellä ole harrastettu ikäsyrjintää, vaan on rohkeasti tartuttu iäkkäämmän kirjoittajan teinivuosimuisteloon. Ilmeisesti kirjan fonttikoko on mietitty myös iäkkäämmän lukijan tarpeisiin, sen verran isoa teksti on. Vähän pienemmällä fontilla olisi saanut kirjasta parisataa sivua pois, jolloin kirjan tiiliskivimäinen olemus ei hirvittäisi sellaisia pelkääviä. Kirjan kuvituksena on Fred Björkstenin ottamia valokuvia Washingtonista ja New Yorkista vuosilta 1952-53. Jos haluaa tutkailla niitä vähän suurempina ja tarkempina, kannattaa suunnata äkkiä Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa sijaitsevaan Café Aaltoon. Siellä on lokakuun ensimmäiseen päivään saakka Fred Björkstenin valokuvanäyttely. Upeita kuvia voi ihastella myös kirjailija/valokuvaajan Pinterest-sivuilla.

Fred Björksten: Poika ja Tyttö ja Poika Washingtonissa
Warelia 2019
Arvostelukappale

50-luku esikoisromaani Fred Björksten kolmiodraama nuoruus Poika ja Tyttö ja Poika Washingtonissa poikakoulu Warelia Yhdysvallat


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up