Metsästäjä laski edellisenä päivänä surmaamansa hylkeen pään varovaisesti, melkein hellästi karsikkopuun juurelle ja käänsi katseensa kohti puun latvaa. Hän pyysi, että puu auttaisi hänen surmaamansa hylkeen henkeä nousemaan yön merelle lintujen suurta öistä tietä pitkin. Hän ylisti hylkeen voimaa, kauneutta ja viisautta ja pyysi siltä vielä kerran anteeksi.

– Anteeksi, pikkuveli, sanoi hän hylkeelle. – En minä sinua turhaan tappanut. Sinun veresi ja lihasi ruokkii minua ja äitiäni ja isääni ja siskoani ja veljiäni. Sinun ansioistasi meillä ei ole kylmä pakkasella, savu ei mene silmiimme emmekä joudu elämään illalla pimeässä. Yritin tappaa sinut niin nopeasti kuin vain osasin, niin ettet olisi tuntenut turhaa kipua, ja enkös minä siinä onnistunutkin. Uskon, että meren henget ymmärtävät, miksi minun piti sinut tappaa, ja antavat minulle anteeksi. Toivon, että sinäkin voit niin tehdä ja että palaat pian takaisin maan päälle uudessa hahmossa.

Metsästäjä kyykistyi hylkeen pään vierelle.

– Toivon, että pystyt antamaan minulle anteeksi, mutta jos et pysty niin tekemään… tiedät, mistä minut löytää.

Metsästäjä kosketti vielä kerran hylkeen päätä. Sitten hän nousi pystyyn, käänsi selkänsä karsikkopuulle ja palasi kylään, suuren kivirakan viertä, Ikuisuuden kivikehän ohi, hiiden läpi.

Suomi 100, Viro 100. Pah. On aika katsoa kauemmas ja sukeltaa maidemme muinaishistoriaan. Risto Isomäki kuljettaa lukijan uudessa kirjassaan Viiden meren kansa 11 000 vuotta taaksepäin, aikaan jolloin ensimmäiset asukkaat saapuivat alueelle, jonka me tunnemme Suomena. Isomäki on valinnut tunnettuja muinaiskertomuksia, joiden ympärille on rakentanut oman fiktiivisen karttansa Suomen ja Viron muinaishistoriaan. Sulavan jäätikön reunamilla hylkeitä pyytävän kansan parista liikutaan ajassa aina 1200-luvun verisiin ristiretkiin. Pidä siis hatusta kiinni ja hyppää mukaan seikkailuun. Lue ainakin tämä teksti loppuun, sillä siellä odottaa ohjeet arvontaan, josta voit voittaa tämän hienon teoksen itsellesi!

Viiden meren kansa on saanut innoituksensa uudesta arkeologisesta, kielitieteellisestä ja geenivirtoja koskevasta tutkimuksesta. Arvostan suuresti ihmistä, jonka mielikuvitus ja taidot riittävät luomaan tällaisesta materiaalista uskottavaa ja eläväistä tarinaa. Stonehenge-tyyliset megaliittikulttuurin monumentit eli jätinkirkot, sukujen tarinaa kertovat pyhät karsikkopuut ja maan kohoamisen seurauksena koko ajan paikkaa vaihtavat kylät tarjoavat maagiset puitteet näille kertomuksille. Yksi tarunhohtoinen paikka löytyy naapurin puolelta, Saarenmaalta, jonne ammoisina aikoina pudonnut meteori on kutkuttanut ihmisten mielikuvitusta laajalti. Isomäki sijoittaa sinne tarun, jossa Lemminkäinen seurueineen rohkeasti kulkee taivaalta pudonneen lohikäärmeen, auringon poikasen, jäljillä. Lohikäärmeen putoamispaikalta he löytävät erikoista kiviainesta, joka sytyttää seppä Ilmarisessa idean kuululle ahjolleen.

En osaa päättää pitäisikö kirjaa nimittää romaaniksi vai novellikokoelmaksi. Mikään jatkuvajuoninen teos ei ole kyseessä, tuhansien vuosien ajanjakso estää jo itsessään henkilökuvauksen jatkuvuuden tarinasta toiseen. Joitain pieniä punaisen langan pätkiä löysin kuljettaessa tarinasta toiseen. Esimerkiksi Kaalin kraateriin ja jätinkirkkoihin palataan eri ajoissa. Alkupuolen kertomukset tempaavat mukaansa eri tavoin kuin loppupuolen puuduttavammat ristiretkikuvaukset. Pidin erityisesti tarinasta Hylkeiden kansa, jossa metsästäjänuorukainen lähtee vaimonhakuun kauas etelään ja palaa lopulta nuorikkonsa kanssa kotikonnuille juuri kun seutu hautautuu jättiaallon alle. Kyseessä on Yli-Iissä sijainnut Kierikki, jonka spekuloidaan jääneen tsunamin alle.

Kun kehiin astuu kristinusko, kertomusten meno alkaa olla asiaankuuluvan raakaa. Kuten Isomäki loppuhuomautuksissaan toteaa, hän on kuvannut ristiretkeläiset pöyristyttävän väkivaltaisina raakalaisina pelkästään siksi, että ristiretkeläiset olivat pöyristyttävän väkivaltaisia raakalaisia. Kolme viimeistä kertomusta, sivumäärältään lähes puolet kirjasta, keskittyy esittelemään näitä brutaaleja tuhoamisretkiä, jotka kohdistuivat takapajuisina pidettyihin pakanakansoihin, joiden paholaismaisista tavoista pääsi eroon vain tappamalla. Paholaisen tyttäret kuvaa tällaista silmitöntä hävitystä, joka kohdistuu pakanallisiin hedelmällisyysjuhliin. Versio tutusta Lallin tarusta taas kuvaa Lallin kostoiskua ristiretkeläisten tuhottua perheen pyhän karsikkopuun. Viimeisessä kertomuksessa kärvistellään sotaretkellä Riianlahdella. Näitä verisiä ja visvaisia tarinoita lukiessa tuli ikävä Hylkeiden kansan metsästäjäpoikaa, joka liikuttavasti pyytää anteeksi tappamaltaan hylkeeltä.

Olin kiitollinen lopussa olevasta tietopaketista, joka auttoi tiedonjanoon ja säästi turhalta googlettamiselta. Tosin ”Muutama jälkihuomautus” oli melkoisen harhaanjohtava otsikko lähes 50-sivuiselle seikkaperäiselle selvitykselle. Tieto-osiosta huomaa Isomäen innostuksen aiheeseen. Vähän kevyempikin tietopaketti olisi riittänyt  – ainakin minulle, joka luin kirjaa enemmän kaunokirjallisuus edellä. Eihän siitä pääse yli eikä ympäri, että kirjasta tulee mieleen Juha Hurmeen Niemi. Samoissa kulttuurihistoriallisissa maisemissa ja ajanjaksoissa liikutaan. Siinä missä Niemi on kaunokirjallisuuden palkinnon voittanut leppoisa luentomateriaali, Isomäen teosta voisi kuvata vankkaan tietopohjaan nojautuvaksi kaunokirjalliseksi tarinakokoelmaksi. Siitä on leppoisuus kaukana, sen sijaan monet tarinat onnistuvat koskettamaan ja kauhistuttamaan. Molemmissa teoksissa kirjailijoiden perehtyneisyys aiheeseen saa lukijan pyörryksiin. Viiden meren kansa on hieno lisä maamme vaihtoehtoiseen historiankirjoitukseen.

Kirja-arvonta

Jos sinäkin haluat sukeltaa maamme kiehtovaan muinaishistoriaan, nyt sinulla on hyvä mahdollisuus voittaa Risto Isomäen Viiden meren kansa omaksesi. Into Kustannus on luvannut arvottavakseni yhden teoksen. Osallistu arvontaan kommentoimalla alle. Osallistumisaikaa on torstaihin 20.9.2018 klo 20 asti, jonka jälkeen arvon yhden voittajan kommentin jättäneiden joukosta. Voittaja päivitetään tälle sivulle, jonka jälkeen otan voittajaan yhteyttä sähköpostitse postitusosoitteen saamiseksi. Kommenttikentässä ilmoitettu sähköpostiosoite ei näy muille sivukävijöille. Onnea arvontaan!

EDIT 20.9.2018 klo 20.00: Arvonta on päättynyt, kone arpoi voittajaksi Hilkan. Onnea ja hyviä lukuhetkiä!

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirja kohtaan 29 – Kirjassa on lohikäärme. Tämä on ollut erityisen hankala haastekohta, koska olen yrittänyt löytää siihen jotain muuta kuin varsinaista fantasiakirjallisuutta (ja koska olen jo lukenut Kazuo Ishiguron romaanin Haudattu jättiläinen). Enpä olisi uskonut, että löydän lohikäärmeeni tästä kotimaamme historiaa käsittelevästä kirjasta!

Helmet-musahaaste:
Musahaasteessa kuuntelin Uuno Klamin säveltämää musiikkia Kalevala-aiheiseen balettiin Pyörteitä. Samalla albumilla on myös teos Lemminkäisen seikkailut saaressa. Eipä voisi paremmin sopia tähän kirjaan! Sijoitan albumin haastekohtaan 21 – Balettimusiikkia. Kaikki haasteessa kuuntelemani musiikki löytyy Spotify-listalta Helmet-musahaaste 2018.

Laitetaanpa tämä vielä osaksi Ompun Rakas Viro -haastetta, kun kerran naapurimaankin muinaishistoriaa sivuttiin. #rakasviro

Risto Isomäki: Viiden meren kansa
Into Kustannus 2018
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kulttuuri kukoistaa

#rakasviro arvonta helmethaaste Into Kustannus muinaishistoria Risto Isomäki Suomi Viiden meren kansa Viro