menu Menu
Riikka Ala-Harja: Tämä ei ole tv-sarja
Ala-Harja Riikka, Kotimainen kaunokirjallisuus, Otava, Suomi 02/05/2022 2 kommenttia
Petra Forstén: Kadonneet tytöt Edellinen Ragnar Jónasson: Sumu Seuraava

– Onks sulla Alaharja mielessä että millanen sarja? Haapkylä kysyy.

Alaharja hiljenee.

Ei, ei Alaharja ole miettinyt. Sarja kuin sarja. Tärkeintä olisi kirjoittaa mahtava telkkarisarja eikä tehtailla enää yhtään romaania. Lopettaa kompastelevien kirjojen kirjoittaminen. Sarjat on paljon houkuttelevampia, mukaansatempaavampia kuin kirjat. Ja kun heidän sarjansa ilmestyisi, koko maa puhuisi siitä, sillä kaikki keskustelevat tv-sarjoista koko ajan, kaikki kirjailijatkin, ei ne mistään kirjoista puhu. Suoratoistojen sarjamaratoneissa tapahtuu liike, imu, veto, siellä loistaa valo ja kirkkaus. Sitä kohti Alaharja haluaa, sinne.

Riikka Ala-Harja: Tämä ei ole tv-sarja

Riikka Ala-Harjan romaanissa Tämä ei ole tv-sarja on kiinnostava lähtöasetelma. Näyttelijät Haapkylä, Kamu, Knihtilä, Lehtikari, Malmivaara ja Nenonen sekä kirjailija Alaharja muodostavat elokuvakerho K47:n, jonka tiimoilta ovat kokoontuneet jo vuosia puhumaan elokuvista ja elämästä. Eräässä kerhon kokouksessa Alaharja ehdottaa ajatusta tv-sarjan tekemisestä. Sarja olisi valedokumentti elokuvakerhosta, jonka jäsenet esiintyisivät omilla nimillään ja kasvoillaan, mutta muunnelluin elämäntarinoin. Duudsonilassa vaikuttava Haapkylä valitaan tuottajaksi ja kolmikko Alaharja, Malmivaara ja Nenonen käsikirjoittajiksi. Tv-sarjahanke ottaa askelia vuoroin eteen ja taakse ja samalla Alaharja kamppailee kateuden, innostuksen ja vaihdevuosien aallokossa.

Autofiktio- ja tosi-tv-buumilla leikittelevä romaani tekee pilaa suuren yleisön tirkistelynhalusta. Kyseinen elokuvakerho on oikeasti olemassa ja kirjailijan jälkisanojen mukaan ystäväporukka on antanut siunauksensa nimiensä ja julkikuviensa käyttöön kirjassa. Myös kirjan kannessa olevat piirroshenkilöt ovat tunnistettavia. Näistä Suomen eturivin näyttelijöistä jokaisella on varmasti jonkinlainen mielikuva, vaikka ei olisi julkkispalstoja lukenutkaan. Siksi on myös helppo huomata, etteivät kirjan henkilöt vastaa todellisuutta kuin nimeksi. Esimerkiksi romaanin Alaharjalla on teinipoika, jonka isä on puolalainen. Oikealla Ala-Harjalla on tytär, jonka isä on Ranskassa. Vastaavia muunnoksia löytyy myös kirjan muista henkilöistä. Malmivaarallakin on kirjassa poika, mutta todellisuudessa hän sai pojan juuri samalla viikolla kun luin kirjaa. Toivottavasti muu hänen varalleen kirjassa juonittu ei ole yhtä enteellistä!

Elokuvakerhon lisäksi omilla nimillään esiintyvät Korpela ja Munkkiniemi-sarjaa tekevä Volanen. Duudsonitkin pyörivät porukan liepeillä. Julkkiskikkailua enemmän minua kiinnosti Alaharjan hapuilut oman vanhenemisen ja murrosikäisen pojan suhteen. Kertomisen sävy on itseironinen ja säälimätön. Kirjailija kokee alemmuutta julkkisnäyttelijöiden kerhon ulkojäsenenä ja kanavoi kateutensa käsikirjoittamalla esimerkiksi tuottaja Haapkylälle vaihdevuosiongelmia, joista oikeasti itse kärsii. Revanssia pitäisi saada myös panemalla naapurissa asuvaa tuottaja-ohjaaja-käsikirjoittaja-esseisti Gyllengranathia, jonka luona kaikki muutkin elokuvakerholaiset tuntuvat vierailleen. Tästä väärinkäsityksestä kumpuaa ihan hauskaa toilailua. Hauska yksityiskohta on myös, että romaanin kirjailija on nimeltään Alaharja, joka haluaa tv-sarjassa olla välttämättä Ala-Harja, vaikka puhuttuna eroa ei huomaisikaan. Voisiko tämän tulkita niin, että valedokumentin hahmo olisi lähempänä oikeaa kirjailija Ala-Harjaa kuin sarjaa käsikirjoittava fiktiivinen Alaharja on 🤔

Luin kirjaa juuri kun olimme kaveriporukalla hautaamassa erästä kirjapiiriä. Korona-aikana hiipuneet tapaamiset eivät enää ottaneet tulta alleen, kipinää ei löytynyt. Jäähyväistapaamisesta kotiin tultuani luin elokuvakerhosta kertovan kirjan loppuun ja hämmästyin sen saamaa käännettä: hautajaistunnelmissa oltiin sielläkin. Tämä ei ole tv-sarja on sujuvasti kirjoitettu autofiktioleikittely, joka pitää ihan pätevästi otteessaan. Silti sen perimmäinen tarkoitus jäi minulle kysymysmerkiksi. Ainakin kirjan käännöspotentiaali on heikko, sillä kirjan juju on mielestäni tietää näistä julkisuuden henkilöistä edes jotain, jotta voi huomata missä kohtaa lukijaa ohjataan harhaan. Toisaalta kuuntelin juuri espanjalaisen julkkiksen Ángel Martínin hyvin henkilökohtaisen kirjan Por si las voces vuelven, jossa tämä minulle entuudestaan täysin tuntematon koomikko kertoo sairastumisestaan psykoosiin. Varmaan sitäkin olisi lähestynyt eri tavalla, jos persoona olisi ollut tuttu, mutta vaikuttava kirja se oli siitäkin huolimatta. Ehkäpä Ala-Harjankin romaanista voi poimia yleispäteviä teemoja, kuten julkisen ja yksityisen rajat, kateuden ja tarpeen tulla nähdyksi ja hyväksytyksi.

Riikka Ala-Harja:
Tämä ei ole tv-sarja
Otava 2022

Muissa blogeissa:
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

autofiktio julkisuus kateus Otava Riikka Ala-Harja Tämä ei ole tv-sarja


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Hieman kuulostaa sellaiselta kirjalta, joka ei ole minua varten. Pidän enemmän kirjoista kuin tv-sarjoista.

    1. Minäkin pidän enemmän kirjoista ja veikkaanpa, että tämän romaanin kirjoittajakin pitää. Myös kirjan kirjailijahenkilö Alaharja taitaa päätyä lopulta siihen, että kirjoissa on hänelle enemmän taikaa kuin tv-sarjoissa. Minusta tämä oli ihan mainiota luettavaa ja hauska kannanotto julkkisten autofiktiobuumiin.

keyboard_arrow_up