menu Menu
Niina Mero: Englantilainen romanssi
Gummerus, Kotimainen kaunokirjallisuus, Mero Niina, Suomi 15/03/2019 2 kommenttia
Clemantine Wamariya & Elizabeth Weil: The Girl Who Smiled Beads: A Story of War and What Comes After Edellinen Emma Puikkonen: Lupaus Seuraava

Minä rakastin runoilijoitani ja romantikkojani, koska heidän avullaan sieluni autiomaan hiekkaan piirtyi kuvioita. Heidän jalanjälkensä näkyivät edelläni sannassa, josta kuuma aavikkotuuli pyyhkisi ne näkymättömiin, kuin veteen kirjoitetut nimet. Shelley oli minulle läheisin juuri siksi, että tiesin hänen kulkeneen samassa autiomaassa, pelänneen omaa yksinäisyyttään ja yrittäneen kaikin keinoin välttää kohtaamasta sitä. Shelleyllä oli vaimo vierellään aina traagiseen kuolemaansa saakka, mutta minun kanssani kuunvalossa kulkivat vain kuolleet runoilijani, vuosisatojen takaiset kalpeat aaveet. En voinut koskettaa heitä, mutta voisin luottaa siihen, että he vetäisivät minut kuilun reunalta takaisin.

Niina Mero: Englantilainen romanssi

Postiluukusta putosi romanttista viihdettä sopivasti ennen hiihtolomaa, joten ennakkokappale Niina Meron esikoisromaanista Englantilainen romanssi lähti mukaan reissuun. Romanttinen viihde ei ole varsinaisesti my cup of tea, mutta päättelin tällä kirjalla ainakin kuittaavani Helmet-haasteen kohdan 6 (rakkausromaani). Nykypäivän romanttisesta kirjallisuudesta väitöskirjaa tekevä Mero onnistui yllättämään tällä kirjalla ihan positiivisesti, vaikkei tehnytkään minusta vielä genren suurkuluttajaa. Ihan tyypillisin genren edustaja tämä romaani ei ole, minkä voi myös päätellä tuosta kuvavalinnastani. Kuolemaa käsitteleviin vanitas-maalauksiin en ainakaan osannut odottaa törmääväni viihderomaanissa.

Romaanin päähenkilö Nora on kirjallisuudenopiskelija, joka rakastaa Englantia ja kuolleita englantilaisrunoilijoita Shelleystä Keatsiin. Järkevä journalistiikka on saanut jäädä sivuun viktoriaanisen romantiikan tieltä. Hieman tuuliajolla oleva Nora keskittyy tatuoimaan itseensä fragmentteja ihailemastaan maailmasta, muttei halua pilata rakkauttaan tarunhohtoiseen Englantiin oikeasti matkustamalla sinne. Taika voisi särkyä. Nyt sinne on kuitenkin pakosta lähdettävä, sillä Noran siskopuoli Heli on menossa naimisiin englantilaisen aatelismiehen kanssa. Katkerana siitä, että Heli toteuttaa hänen Englanti-unelmaansa, Nora saapuu vieraaksi Oxfordin lähellä sijaitsevaan sukukartanoon. Suorapuheinen ja salapoliisimysteerejä rakastava Nora onnistuu sekoittamaan häihin valmistautuvan kartanon väen vainuamalla suvun vaiettuja salaisuuksia. Sulhasen veli, perimäjärjestyksessä ensimmäinen, on kadonnut vuosia sitten ja Nora on varma, että siihen liittyy jotain hämäräperäistä.

Salapoliisihommiensa lisäksi Nora viettää aikaa Oxfordissa kirjallisissa sfääreissä ja löytää ihan eläviäkin kohteita romanttisille ajatuksilleen. Kovin suuria yllätyksiä ei sillä saralla tule vastaan, aika nopeasti aavistelin mitä nämä sankarit ovat miehiään. Mero on selvästi perehtynyt tutkimuskohteeseensa, sillä viihdekirjallisuuden lainalaisuuksia on tässä romaanissa selvästi sekä hyödynnetty että yritetty murtaa. Miljöö, tunnelma sekä kirja- ja taidemaailma vetivät minua eniten puoleensa tässä romaanissa. Päähenkilön sosiaalinen erakkous ja suorapuheisuus oli myös kiinnostavaa. Romanttiset juonikuviot sen sijaan eivät saaneet minua juurikaan syttymään.

Bloggaamisen myötä varsinkin kustantajien lähettämät ennakkokappaleet ovat usein saaneet tarttumaan sellaisiin kirjoihin, joiden pariin en itse olisi hakeutunut. Tekee hyvää välillä lukea jotain sellaista, joka ei lähtökohtaisesti vedä puoleensa. Usein olen tullut positiivisesti yllätetyksi. Sen verran olen kuitenkin elämässäni lukenut, että aika nopeasti aavistan mikä kirja ei ole minua varten. Yksi sellainen putosi postiluukusta samoihin aikoihin Meron kirjan kanssa. Sekin romanttinen viihderomaani, joka työnsi minut luotaan jo takakansitekstillään. Horoskooppihömppää ja siirappia, hampaisiin sattuu jo pelkkä ajatuskin. En kykene lukemaan, anteeksi.

Minulla on nykyään aina kaksi kirjaa kesken, yksi perinteisessä muodossa ja yksi äänikirjana. Tällä kertaa aivan sattumalta äänikirjana oli menossa Stephen Fryn muistelmateos Moab Is My Washpot. Niina Meron kirjailijaesittelyssä taas sanotaan, että hän rakastaa Stephen Fryn huumoria. Olikin erityisen sujuvaa sukkuloida Englantilaisen romanssin maailmasta Stephen Fryn englantilaiseen charmiin ja takaisin.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 6 – Rakkausromaani.

Niina Mero: Englantilainen romanssi
Gummerus 2019
Ennakkokappale

Muissa blogeissa:
Kirjakaapin kummitus
Lumiomena
Mitä luimme kerran
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Niina Mero: Englantilainen romanssi

chick lit Englantilainen romanssi esikoiskirja Gummerus helmethaaste Niina Mero romanttinen viihdekirjallisuus


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Itse juuri tänään ostin tämän Englantilaisen romanssin, ja yllätyin että kirjailija onkin suomalainen mutta englantilainen miljöö veti puoleensa 😀 p.s Taidan tietää mitä horoskooppihömppää tarkoitat. Itse luin kyseisen kirjan ja tykkäsin 🙂

    1. Ehkä minäkin olisin tykännyt, jos olisin malttanut yrittää. Ei vaan vetänyt yhtään puoleensa ja on niin paljon kirjoja, jotka suorastaan huutavat päästä lukupinooni. Joskus on oltava jämäkkä ja tehtävä valintoja 🙂
      Lukuiloa Englantilaisen romanssin parissa!

keyboard_arrow_up