menu Menu
Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär
Kotimainen kaunokirjallisuus, Otava, Parkkinen Leena, Suomi 02/11/2022 4 kommenttia
Elizabeth Strout: Lucy by the Sea Edellinen Helsingin Kirjamessut 2022 - jalkapuolen dinosauruksen muistelmat Seuraava

Tarkastelin pääruoaksi tarjottavaa kalaa.
”Luulen että voisimme päällystää keitetyn kampelan punaisella ja valkoisella majoneesilla pursotettuna raidallisiksi ja sitten reunoille hiukan persiljaa ja hakattuja keltuaisia. Tein kerran niin kun Picasso oli syömässä. Neiti Stein ilahtuu aina väreistä.”
Margit nyökkäsi. Margit oli sitä ihmistyyppiä, joka puhui vähän, mutta luki paljon. Kirjoitetut sanat olivat hänelle helpompia. Luulen että hän osittain siksi oli ottanut paikan meiltä vaikka hänelle olisi muualla maksettu enemmän. Tosin hän myös halusi aina tietää oliko jokin asia totta ja kyseli minulta siitä jälkeenpäin. Pari päivää sitten hän oli lukenut Scottin uusimman kirjan ja halusi tietää millainen Scott oli. Oliko kirja totta? Oliko hän kirjoittanut sen tosiaan vaimostaan ja oliko tämä todella hullu ja nymfomaani. Se on kirja, minä sanoin silloin hänelle, kirjat hyvin harvoin ovat totta. Vaikka kirjailija kuvaisi hyvin läheistäkin ihmistä, hän näkee tämän vain itsensä kautta ja sanaröykkiöinä, jotka tottelevat draaman lakeja. Oikeat ihmiset eivät ole sellaisia, oikeassa elämässä ei ole alkua, loppua ja käännekohtaa. Oikea elämä on kaoottista ja usein ikävystyttävää. Oikeassa elämässä asiat ovat epämiellyttävän monimutkaisia.

Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär

Leena Parkkisen uusin historiallinen romaani Neiti Steinin keittäjätär näyttää olevan nopean tutkimuksen perusteella yksi tänä syksynä eniten blogeissa esiintyneistä romaaneista. Alle keräsin kymmenkunta linkkiä muihin blogijuttuihin tästä kirjasta. Varmaan mitään ihmeellistä uutta en osaa tästä sanoa, mutta en lainkaan ihmettele sen suosiota. Jo edellisillä kirjoillaan vakuuttanut Parkkinen on mielestäni osunut tällä romaanilla napakymppiin. Todellisiin historian henkilöihin pohjautuva romaani liikkuu Paraisilta Pariisiin ja keittelee kasaan kiehtovan rikosmysteerin Gertrude Steinin ja Alice B. Toklasin suomalaisen keittäjättären Margitin ympärille. Tämä romaani oli todellinen lukusukkula, joka kuiskutteli yöpöydältä kesken päivääkin jatkamaan lukemista. Juuri saamani lukulasit tulivat kyllä tarpeeseen, sen verran pientä fonttia tähän 464-sivuiseen kirjaan oli präntätty.

Muistan pari vuotta sitten lukeneeni Hesarista edesmenneen Jukka Petäjän kiinnostavan esseen Gertrude Steinista ja Alice B. Toklasista. Sen yhteydessä mainittiin, että heillä oli hetken aikaa suomalainen sisäkkö, jota he kutsuivat Hamletiksi tämän kolkkouden ja synkkyyden vuoksi. Sitä lukiessani mietin, miten herkullisen romaaniaiheen tuosta voisi joku saada. Oli ilo huomata, että Parkkinen on tarttunut teemaan. Todellisesta Margitista on saatavilla niin vähän tietoa, että Parkkiselle on jäänyt vapaat kädet kuvitella sisäkön synkkyydelle mehevän mutkikas selitys, joka muodostaa romaaniin vähitellen avautuvan mysteerijuonen. Paraisilla vuonna 1919 kaksi köyhän perheen siskosta pestautuu apulaisiksi paikalliseen kartanoon. Tuon ajan tapahtumia muistelee vuonna 1937 kartanon puutarhuri Ulriikka, joka kirjoittaa kirjeitä Seilin saarelle eräälle tohtorille. Selväksi käy, että siskosten aika kartanossa päättyi aikoinaan hirveään veritekoon ja toinen siskoista on hoidossa Seilissä. Toinen päätyy kaksikymmentä vuotta myöhemmin Pariisiin keittäjäksi Steinin ja Toklasin talouteen synkkää salaisuutta kantaen.

Pariisin tapahtumien minäkertojana toimii Alice B. Toklas, joka samalla avaa omaa tarinaansa ja suhdetta Gertrude Steiniin. Alice on neiti Steinin rakastettu, muusa, kustannustoimittaja, konekirjoittaja ja huushollin pyörittäjä. Parkkinen kuvaa kiinnostavasti naisten välistä dynamiikkaa ja heidän boheemia elämäntapaansa taiteilijoiden ja kirjailijoiden ympäröimänä 30-luvun Pariisissa. Alicen asema Steinin nerouden mahdollistajana ja käytännön asioista huolehtijana lähentää häntä keittäjä-Margitiin, jonka kanssa jaetaan reseptejä ja pieniä paloja omasta elämästä. Jonkinlainen varovainen ystävyyskin heidän välilleen muodostuu. Margitista on seuraa, kun Stein unohtelee syntymäpäiviä ja viipyy taiteilijaystäviensä seurassa. Arvoituksellinen Margit kiehtoo Alicea ja hän yrittää selvittää vähäpuheisen mutta selvästi paljon lukeneen keittäjättären synkän salaisuuden.

Amerikkalaiset ovat saapuneet Ranskaan vapaamman elämän perässä, mutta Euroopassa otettaan vahvistava fasismi alkaa 30-luvun lopussa tehdä olon tukalammaksi juutalaistaustaiselle naisparille. Kirjassa Margit varoittelee asiasta Alicea, joka ei pitkään aikaan ota huolia tosissaan. Steinin mielestä amerikkalaiset ovat kyllä turvassa ja onhan heillä arvovaltaisia ystäviä. Kuitenkin myös ystäväpiiri alkaa hikeentyä, kun Steinin menestyskirjan ranskannos ilmestyy. Gertrude Steinin romaani Alice B. Toklasin omaelämäkerta oli suurmenestys Yhdysvalloissa, mutta sen sisältämät kuvaukset esimerkiksi Picasson ja Matissen vaimoista suututtivat asianosaiset. Myös Hemingwayn kanssa tulee riitaa, mistä Alice on salaa vaan hyvillään. Romaaniin on ripoteltu herkullisia kuvauksia Pariisin boheemipiirien edesottamuksista, joista ainakin suurin osa pohjautuu todellisuuteen.

Romaania lukiessa vesi herahtaa kielelle ja mieli vaeltelee kohokkaisiin ja ankkapaisteihin. Kirjan seuraksi sopisi muutama macaron-leivos. Parkkisen kirja palkittiinkin juuri Kirja à la Carte -palkinnolla, joka on Turun Kirja- ja Ruokamessujen yhteinen tunnustuspalkinto sellaiselle fiktiiviselle kirjallisuudelle, jossa näkyvällä tavalla nousee esiin ruoka. Neiti Steinin keittäjätär onkin mitä parhainta gastrofiktiota. Kirjassa viitataan myös usein Alice B. Toklasin keittokirjaan (Basam Books 2004, suom. Sirkka Salonen), johon heräsi tämän kirjan myötä kiinnostus tutustua. Lukuisat lainaukset Gertrude Steinin tuotannosta eivät sen sijaan herättäneet varsinaista innostusta tarttua hänen teoksiinsa. Noiden lainausten perusteella tuon itseään nerona pitäneen kirjailijan tyyli on rasittavan toisteista ja vaikeaselkoista. Onneksi Parkkinen ei ole imitoinut Steinin tyyliä omassa romaanissaan. Neiti Steinin keittäjätär on sujuva ja monella tapaa herkullinen historiallinen romaani.

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

alice B. Toklas gastrofiktio Gertrude Stein historiallinen romaani Leena Parkkinen Neiti Steinin keittäjätär Pariisi


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Minä en jostain syystä ole saanut innostusta lukea tätä kirjaa. Kyllähän siinä on asetelmat kohdillaan kun on naispari historian pyörteissä ja mehevä salaisuus. Silti en jaksa innostua. Olen lukenut aikoinaan sen Sinun jälkeesi, Max ja se ei ollut ollenkaan huono. Ei ehkä toisaalta täysin oman makuni mukainen.

    1. Ymmärrän hyvin, ei kaikki kirjat vaan vedä puoleensa vaikka niitä kuinka kehuttaisiin. Itse asiassa minulla usein kirjahehkutus saattaa aiheuttaa sellaisen reaktion, etten missään nimessä halua lukea kyseistä kirjaa. Johtuneeko siitä, että monesti kovat odotukset ovat tuottaneet pettymyksen. Pitää siis itsekin olla varovainen hehkutuksen kanssa 😊

  2. En yleensä lue kirjoja heti, kun ne ilmestyvät, mutta Neiti Steinin keittäjätär oli poikkeus. Pitihän minun lukea se jo yksinomaan päähenkilön nimen vuoksi. Myös Steinin ja Toklasin taiteilijaelämä Pariisissa kiinnosti. Minä pidin kirjasta. Se oli vielä parempi kuin odotin.

    1. Hyvä nimi tosiaan päähenkilöllä 😊 Minustakin kirja oli parempi kuin osasin odottaa, Parkkisen ehkä paras teos tähän mennessä luetuista.

keyboard_arrow_up