“Mä haluaisin, että mullakin olisi pikkusisko”, Antti sanoo.
“Ja mä haluaisin, että Tiina olisi normaali, eikä tollanen vammanen. Ihan sen itsensä vuoksi. Nyt se ei koskaan saa tehdä mitään kivoja juttuja, ja kaikki vaan nauraa sille ja matkii sitä.” Kyyneleet kihoavat Jarin silmiin ja hän kääntää katseensa pois.
“Joo, mutta ne onkin kusipäitä, eikä sellaisia kuin me. Mä kuolisin Tiinankin vuoksi”, Antti sanoo.
“Ja mä sun”, Jari vastaa.
Arttu Tuominen: Verivelka
Joku aika sitten Facebookin Kirjallisuuden ystävät -ryhmässä kysyttiin, kumpi on se hyvä kotimainen dekkaristi, Tuomainen vai Tuominen. Harmitti jotenkin tuo kysymyksenasettelu, joten vastasin että molemmat. Antti Tuomaiselta olen jotain lukenut, mutta Arttu Tuomiselta en ollut lukenut mitään – vielä. Olin kuitenkin pannut molemmat nimet merkille, sillä kummankin kirjoja on blogeissa ylistetty. Sattumaa tai ei, mutta pari päivää tuon kommenttini jälkeen sain WSOY:ltä puhelun, jossa kysyttiin olisinko kiinnostunut tapaamaan Arttu Tuomisen 😀 Harmillisesti Ranskan matka meni tapaamisen kanssa päällekkäin, mutta kirja on nyt luettu. Nyt voin siis kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että kyllä, sekä Tuomainen että Tuominen ovat kotimaisen dekkaritaivaan kirkkaita tähtiä.
Verivelka aloittaa DELTA-sarjan, joka kuvaa porilaista poliisiyksikköä, jossa traagiset rikokset ja niiden tutkinta laittaa poliisit punnitsemaan myös omia tekojaan ja arvojaan. Ensimmäisessä osassa uranousua tekevä komisario Jari Paloviita joutuu tukalaan tilanteeseen, kun raa’asta puukotuksesta epäilty mies osoittautuu hänen lapsuudenystäväkseen. Myös uhrin nimi on Paloviidalle tuttu, muutenkin kuin poikkeuksellisen väkivaltaisen rikostaustan vuoksi. Paloviita ei ole ollut vuosiin yhteydessä lapsuutensa parhaaseen ystävään, mutta menneisyyteen liittyy asioita, jotka velvoittavat häntä suojelemaan ystäväänsä viimeiseen saakka.
Verivelka kulkee kahdessa aikatasossa vaihdellen lapsuuden kesästä 1991 rikostutkinnan etenemiseen nykypäivässä. Tuominen avaa kirjassaan kiinnostavasti koulupoikien maailmaa, rajua kiusaamista ja ensimmäisiä ihastuksia. Erilaisista perheistä ja sosiaalisesta asemasta ponnistavat pojat löytävät turvaa toisistaan ja vannovat ikuista ystävyyttä. Kesä 1991 on kuitenkin kahdelle ystävykselle vedenjakaja, traaginen lapsuuden loppu. Pojat ajautuvat sen jälkeen eri suuntiin: toinen tekee menestyneesti poliisin uraa, toinen syrjäytyy ja ajautuu rikolliseen elämään. Tuon kesän tapahtumat avautuvat lukijalle vähitellen ja pitävät jännitystä yllä loppuun saakka.
Syksyllä 2018 puukotustapausta tutkivat Jari Paloviidan tiimissä Häräksi kutsuttu Henrik Oksman sekä Linda Toivonen. Oksman on terävä-älyinen ja varsin pätevä poliisi, mutta sosiaalisesti hieman outolintu. Linda on pienen tytön yksinhuoltaja ja peittelee alkoholiongelmaa. Poliisiyksikön toiminta on kuvattu kiinnostavasti, vaikkakin kirjan loppua kohden tapahtumat öisellä poliisilaitoksella hätyyttelevät uskottavuusrajoja. Toivon, että muiden poliisien tarinoista saadaan tietää lisää seuraavissa osissa. Esimerkiksi Oksmanin pakko-oireet ja Lindan alkoholiongelman juurisyyt jäivät mietityttämään. Se on selvää, että jäin kertalaakista koukkuun DELTA-sarjaan.
Luen melko vähän dekkareita, mutta silloin kun luen, toivon tarinalta vetävyyden lisäksi yhteiskunnallista pohdintaa, psykologista ulottuvuutta tai poikkeuksellisen laadukasta kieltä. Verivelka kuittaa näistä aika lailla kaikki kohdat. Perinteinen dekkari se ei ole siinä mielessä, että rikos ja sen tekijä ovat tiedossa alusta alkaen. Kiinnostavaa kirjassa on se, mitä on tapahtunut näiden miesten lapsuudessa, ja mikä saa komisarion vaarantamaan uransa ja uskottavuutensa näin äärimmäisellä tavalla. Verivelka on vahva ihmissuhde- ja kasvukertomus, joka etenee dekkarimaisella sykkeellä ja intensiteetillä.
Arttu Tuominen: Verivelka
WSOY 2019
Arvostelukappale
Muissa blogeissa:
Amman lukuhetki
Elämä on ihanaa
Kartanon kruunaamaton lukija
Kirjarouvan elämää
Kirsin kirjanurkka
Mummo matkalla
Rakkaudesta kirjoihin
Arttu Tuominen dekkari DELTA-sarja Pori Verivelka WSOY ystävyys