Julius Ukkosen päiväkirja oli osunut silmiini istuessani hikisenä hänen kirjoituspöytänsä ääressä. En ollut löytänyt mitään merkityksellistä, kunnes muistin Ukkosen kertoneen eräässä TV-dokumentissa päiväkirjastaan. Hän oli kutsunut sitä “historialliseksi ilmapuntarikseen”. Hän tuskin olisi kannellut moista ulos huoneistostaan. Kun nostin katseeni, näin silmieni korkeudella kirjahyllyssä lakattuun puunkappaleeseen kiinnitetyn ilmapuntarin, sellaisen, joita saa lahjatavarakaupoista tai venetarvikeliikkeistä. Sen molemmin puolin oli Ukkosen omaa tuotantoa. Nostin puntarin paikaltaan. Ei kummoinenkaan piilo. Sen takana hyllyllä lepäsi viininpunainen nahkakantinen vihko ja sävyyn sopiva Parker Premier -kynä. Kynän jätin paikoilleen.

Päiväkirjan ensimmäiselle sivulle Ukkonen oli kirjoittanut selkeällä, miltei lapsekkaalla käsialalla: “1.2.2002”. Päivämäärän viereen hän oli piirtänyt nuolen, joka sojotti oikealle, tulevaisuuteen, jota hänelle oli ollut tarjolla vain runsaat puoli vuotta.

Pete Suhonen: Naiset kuin muuttolinnut

Tapahtumaköyhän koronavuoden jälkeen oli virkistävää saada kutsu Pete Suhosen uuden dekkarin julkkareihin, jotka järjestettiin intiimisti pienellä porukalla kirjailijan kotona Lauttasaaressa. Ja mikä sen parempi paikka juhlistaa tätä Postinumeromurhat-sarjan avaavaa dekkaria kuin kirjan murhapaikka! Naiset kuin muuttolinnut -romaani alkaa nimittäin kovasti Pete Suhosen kotia muistuttavasta asunnosta, joka kirjassa kuuluu menestyskirjailija Julius Ukkoselle. Kirjailijaa haastattelemaan tullut toimittaja Mikael Kokkonen löytää Ukkosen murhattuna asunnostaan ja päättää olla poliisia etevämpi murhan selvittämisessä. Aloitin kirjan lukemisen julkkareita edeltävänä iltana ja sainkin heti ensimmäisestä luvusta hyvän kuvan tulevasta juhlapaikasta ja selvyyden siitä mikä rakennus näkyi Google Mapsissa taloa vastapäätä. Tunsin siis todellakin astuvani kirjaan sisään, kun saavuin Suhosen upeaan merenrantakotiin.

Ajallisesti Naiset kuin muuttolinnut sijoittuu vuoteen 2002. Suhonen kertoi valinneensa ajankohdan siitä syystä, että silloin maailma oli dekkarille otollisempi. Ei ollut somea eikä älypuhelimia, joilla voisi nopeasti selvittää asioita. Suhonen pitääkin itse Agatha Christien ja Raymond Chandlerin tyylisistä “vanhoista kunnon” rikosromaaneista. Suhosen kaunokirjallisesta dekkarista löytyykin klassista henkeä ja film noir -tunnelmaa, ehkä omaan makuuni kärjistetyn miehisesti kuvattuna. On jazzia kuuntelevia, sikareita polttavia, viskiä siemailevia naistenmiehiä, mutta onneksi vastapainona löytyy naisia, jotka eivät ole vain passiivisia sivustaseuraajia. Vuoteen 2002 ankkuroidutaan vahvasti sen ajan brändien ja suosikkiravintoloiden kautta, joten silloin Helsingissä aikaa viettäneet saavat oivallisen nostalgiatripin. Itselläni resonoi esimerkiksi Wayne’s Coffeen paksureunaiset mukit, joista oli ihan älyttömän vaikea juoda. Yksi sellainen pölyttyy kaapissani.

Teemallisesti Naiset kuin muuttolinnut sijoittuu taide- ja kulttuuripiireihin. Kustannusmaailman koukerot, taiteen rappioromantiikka ja juorupalstojen elinehdot tulevat tutuiksi. Mikael Kokkonen on toimittajana Yötä päivää -lehdessä, jonka esikuvaa ei ole vaikea hakea. Suhonen oli itse pitkään City-lehden päätoimittajana, joten mediamaailma on hyvin hallussa. Julius Ukkosen kustantaja on hauskasti nimetty Dricka & Skriva, jonka talousvaikeuksissa haisee palaneen käry. Kuvitteellisten henkilöiden rinnalla Suhonen mainitsee oikeita julkisuuden henkilöitä ja yhden kustantajan laatikosta löytyy esimerkiksi Juha Itkosen käsikirjoitus esikoisromaanista Myöhempien aikojen pyhiä, joka voitti Kalevi Jäntin palkinnon vuonna 2003. Kirjassa mainitaan muutenkin paljon kirjoja ja kirjailijoita, moni niistä Suhosen itsensä arvostamia. Tosin Suhonen myönsi, ettei ole lukenut kirjassa mainittua Eeva Joenpeltoa, jonka 100-vuotisjuhlaa vietettiin juuri. Unohdin Petelle mainita julkkareissa, että Joenpellon romaani Viisaat istuvat varjossa sijoittuu myös Lauttasaareen! Terveisiä siis Petelle, kannattaa ottaa kesän lukupinoon 😊

Dekkarin kertojaääni on yksinomaan toimittaja Mikael Kokkosen ja lukijalle selviää asioita kutakuinkin samassa tahdissa kuin hänelle. Murhamysteeri säilyttää salaisuutensa loppumetreille saakka ja Mikael Kokkosen jälkikirjoituksessa on vielä ovela koukku, joka sekoittaa pakan ja saa lukijan käymään tapahtumia läpi uudestaan. Juoni pysyy siis esikoisdekkaristilla hyvin hyppysissä ja lukijan mielenkiinto säilyy loppuun saakka. Monenlaista draamaa ja suuria tunteita käydään läpi helteisessä Helsingissä. Loistolukemista siis näille keleille!

Pete Suhonen kertoi, että halusi kirjoittaa Helsingin keskiluokkaiselle asuinalueelle sijoittuvan dekkarin, sillä Helsingin lähiöiden ja alamaailman kuvaajia Suomesta löytyy jo monta. Suhonen on Lauttasaari-lehden päätoimittaja ja asunut saarella jo parikymmentä vuotta. Siksi oli luonnollista sijoittaa kirjasarjan ensimmäinen osa Lauttasaareen. Myös Suhosen edellinen asunto Albertinkadulla on päätynyt kirjaan toimittaja Kokkosen asunnoksi. Taiteilijapiireistä kertovan ykkösosan jälkeen siirrytään Lauttasaaresta Munkkiniemen tennispiireihin. Toimittaja Mikael Kokkonen tulee olemaan mukana myös seuraavassa kirjassa. Sarjaan on suunnitteilla ainakin kolmas osa, mutta Helsingissä postinumeroita riittäisi useampaankin murhaan. Katsotaan, miten sarja vie kirjailijan ja lukijat mennessään.

Pete Suhonen: 
Naiset kuin muuttolinnut
WSOY 2021
Arvostelukappale

Pete Suhonen: Poikani ja meri

Eilen hän oli sanonut pojalle: Niin kauan kuin köydet ovat kiinni, mitään ei tapahdu, mutta kun ne ovat irti, mitä tahansa voi tapahtua, koska tahansa. Meriretket ovat sellaisia.
Vain meriretket.
Entä lentoretket.
Hmmm. Lentokoneet pääsevät maaliinsa, ja jos eivät pääse, lähes aina käy huonosti. Jos lentoretkessä on todellista jännitystä, ei pelkkää ilmakuoppaa Biskajanlahden yllä, se päättyy huonosti. Siinä mielessä lentoretket eivät ole kiinnostavia seikkailuja. Ne menevät niin tai näin. Haetaan laukut hihnalta tai lasketaan ruumiit. Siihen väliin jää vähän. Siksi lentoseikkailuista on kirjoitettu vain muutamia kirjoja, mutta meriseikkailuista tuhansia.

Pete Suhonen: Poikani ja meri

Naiset kuin muuttolinnut on Pete Suhosen kuudes jukaistu teos ja ensimmäinen dekkarina markkinoitu. Nappasin julkkareista matkaan myös aiemman romaanin Poikani ja meri, jonka luin heti viikonloppuna saaristossa. Se kertoo käsikirjoittajamiehestä, joka lähtee 9-vuotiaan poikansa kanssa venereissulle. Mies on eronnut pojan äidistä ja rahavaikeuksissa mennyt myymään perheen kesäpaikkana toimineen saaren TV-tähdelle. Uusi omistaja oli ensin luvannut, että mies ja poika saavat edelleen viettää kesää saaressa, mutta petti sitten lupauksensa. Katkerana mies veneilee pojan kanssa saaren lähettyvillä ja hautoo kostoa. Pojalle hän ei saa kerrottua, ettei saareen enää voi mennä. Isän ja pojan veneretki uhkaa mennä pahasti pieleen, kun tunnemyrskyn ohella oikea myrsky lähestyy kaksikkoa.

Poikani ja meri on lyhyistä katkelmista koostuva nopealukuinen pienoisromaani ja monella tapaa erilainen kuin nyt julkaistu dekkari. Silti kirjailijan tyyli on hyvin tunnistettavissa. Tässäkin mainitaan paljon brändejä, nyt pukeudutaan kuitenkin merihenkisesti Helly Hanseniin. Kulttuurialan koukeroita pohditaan myös tässä romaanissa päähenkilön työn kautta ja Lauttasaarikin on esillä. Isän ja pojan suhdetta käsitellään koskettavasti ja välissä katsotaan tilannetta pojan äidin näkökulmasta. Hän puhuu terapeuttinsa kanssa ja huolestuu myrskyuutisista.

Yhtä asiaa ihmettelin ja naureskelin. Naiset kuin muuttolinnut -kirjassa minua jostain syystä ärsytti kun siinä vähän väliä puhuttiin keitetyn kananmunan syömisestä. Poikani ja meri -romaanissa taas päähenkilö muistelee lukemaansa romaania, jossa kiusallisen usein puhuttiin kananmunan syömisestä. Erikoista, taitaa Suhosella olla jonkinlainen pakkomielle keitettyihin muniin 😂 Ja miten erikoinen sattuma jälleen! Saaressa tätä lukiessani laitoimme vesille Buster-veneemme ja jännitimme oliko sinne alkukesästä ilmestynyt västäräkin pesä ehtinyt tyhjentyä poikasista. Romaanissakin oli Busteriin pesinyt västäräkki ja vielä aika merkittävässä osassa. Voi siis sanoa, että nyt tuli luettua oikea kirja oikeassa paikassa. Onneksi ei sentään myrsky iskenyt! Tämä romaani jää saareen osaksi saaristoaiheisia romaaneja sisältävää kokoelmaani ja samalla osallistun tällä romaanilla Nannan kirjakimaran Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen.

Pete Suhonen:
Poikani ja meri
Kosmos 2017
Arvostelukappale

Sinua voisi myös kiinnostaa

Arttu Tuominen: Vaiettu

Agatha Christie: The Mysterious Affair at Styles | Klassikkohaaste 11

Mooses Mentula: Toiset meistä

Tommi Liimatta: Saaret kuin sisaret

Seuraa Kirjaluotsia

#kirjojaulapalta dekkari Lauttasaari Naiset kuin muuttolinnut Pete Suhonen Poikani ja meri Postinumeromurhat saaristo