menu Menu
Maisku Myllymäki: Holly
Kotimainen kaunokirjallisuus, Myllymäki Maisku, Suomi, WSOY 20/08/2021 6 kommenttia
Tuomi Kariniemi: Tulilintu Edellinen Saija Kuusela: Katse Seuraava

Taivas on tosiaankin pilvetön, ei hattaran hattaraa missään, yhtäkkiä on järjettömän kuuma, kesän kuumimpia päiviä aivan varmasti, ja Hollyn vaalea iho punoittaa jo nyt. Se on iho, joka ei kestä aurinkoa yhtään. Maasto on kivistä ja sammaleista, paikoin jotenkin suomaista, siellä täällä punaisia kanervatuppaita. Eva haluaisi pysähtyä, kuunnella ja katsella, hänellä on tietysti myös kamera mukanaan ja kiikarit. Jos he vain pysähtyisivät hetkeksi, hän voisi nähdä, hän ajattelee, hän voisi nähdä vihreän linnun… mutta Holly kulkee rivakasti eteenpäin, ympärilleen katsomatta. Ja lörpöttää taukoamatta, harakka, Eva ajattelee, on turha edes haaveilla, että kuulisi muiden lintujen äänet.

Maisku Myllymäki: Holly

Vietettyäni kesän saaristossa lähinnä englantilaisten klassikoiden parissa, paluu kaupunkiarkeen ja tarttuminen syksyn kotimaisiin uutuuksiin tuntui haastavalta. Maisku Myllymäki teki sen kuitenkin helpoksi merentuoksuisella esikoisromaanillaan Holly. Saaristoon sijoittuvan Hollyn kirjallisena esikuvana on toiminut vahvasti Iris Murdochin romaani Meri, meri, jonka juuri kesällä luin. Rakastuin Murdochin kirjaan niin paljon, että sen variointi uutuusromaanin polttoaineena vähän pelottikin. Onneksi Hollyn siivet kantavat aivan omaan ilmanalaansa, Murdochin neroudelle vinosti vilkutellen.

Romaanin nimihenkilö Holly on viisissäkymmenissä oleva entinen tähtinäyttelijä, joka on vetäytynyt syrjäiseen saareen asumaan. Syitä voi arvailla samaan tapaan kuin Murdochin päähenkilön teatterimies Charles Arrowbyn motiiveja erakoitua merenrantamökkiinsä. Jonkinlaista sielunyhteyttä Holly taitaa tuntea Arrowbyn kanssa, kun kyseiseen kirjaan niin monesti viittaa. Aivan erakkonakaan Holly ei selvästi halua olla, huomioon tottunut kun ei helpolla huomiosta luovuta. Tapa hakea sitä on kuitenkin varsin erikoinen. Hän ottaa yhteyttä luontolehteen ja kertoo nähneensä saaressa harvinaisen vihermehiläissyöjän. Niin saareen saapuu romaanin varsinainen päähenkilö Eva, joka tulee tekemään juttua linnusta ja linnun löytäjästä. Päätoimittajaäitiä kiinnostaa enemmän kuuluisan lintubongarin oma tarina, mutta luontotoimittaja Eva haluaa kiihkeästi tavata luvatun säihkylinnun. Viikon aikana säihkettä tarjoaa kuitenkin haikaramainen Holly lintukaftaanissaan.

Naisten välinen jännite ja saaren vinksahtanut, pahaenteinenkin tunnelma pysyy romaanissa vahvana. Häpeilemätön, maailmaa nähnyt Holly ja sulkeutunut, neuroottinen Eva pörhistelevät sulkiaan jokailtaisen viinin siivittämänä. Hollyn boheemi karisma ja estoton tarinointi saavat vähitellen Evan kuoren rakoilemaan. Kun saarelle tupsahtaa eräs Robert(o) veneineen, dynamiikkaan saadaan lisää ulottuvuuksia. Miehen saapuminen vauhdittaa myös Evassa tapahtuvaa muodonmuutosta, joka johtaa odottamattomiin tapahtumakulkuihin. Evan on aika näyttää todelliset värinsä, nousta siivilleen ja lentää ulos pesästä.

Romaania lukee keskittyen ja ahmien. Runsaat, omaperäiset kielikuvat ja tiettyjen yksityiskohtien tarkoituksellinen toisto luovat omanlaisensa vängän kerrontakuvaston. Kirjallisia ja kulttuurillisia viittauksia on paljon muitakin, mutta minä tietysti kiinnitin erityisesti huomiota Murdoch-osumiin, kun The Sea, The Sea on lukukokemuksena niin vahvana mielessä. Myös tunnelman tasolla Holly tavoittaa innoittajansa, sillä samanlaista klaustrofobista tunnetta on saatu aikaan, vaikka aavan meren rannalla ollaan molemmissa kirjoissa. Saariston linnut pääsevät hienosti framille, myös saariston tuholainen merimetso, joka mustanpuhuvana kuivattelee siipiään kuin pahaenteinen batmansymboli. Meriluonto elää kirjassa muutenkin vahvana, siksi romaani sopii myös loistavasti Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen. Holly on vangitseva esikoisromaani, jonka siipien toivoisi kantavan myös Suomen ulkopuolelle.

Maisku Myllymäki:
Holly
WSOY 2021
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kirja vieköön!
Nannan kirjakimara
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

#kirjojaulapalta esikoisromaani Holly Maisku Myllymäki naiset psykologinen romaani saaristo salaisuudet


Edellinen Seuraava

Vastaa

    1. Pitikin heti tarkistaa, kuka on äänikirjan lukija. Vieras nimi minulle, mutta kuuntelenkin vähemmän kotimaisia. Holly oli mukavaa luettavaa ja olipa hauskaa, että siinä viitattiin niin vahvasti Murdochin kirjaan, johon juuri kesällä ihastuin.

  1. Tykkään tällaisesta intertekstuaalisuudesta. Voisi joskus lukea nämä kirjat parina. 🙂

keyboard_arrow_up