Herään aamulla ja hän on olemassa kuin ihme, hän on neljä-, viisi- ja kuusivuotias. Minulla on sellainen ajatus, että kudon sanoista verkon hänen ympärilleen:

– Rakastan sinua kuuhun ja takaisin ja maailman ympäri.

– Minä suojelen sinua aina aina aina.

Seelan verkko voimistuu, sen säikeet alkavat säkenöidä. Näen, miten lapsi voi kiivetä sen varassa, roikkua yhdellä kädellä ja keinua, päästää irti ja hypätä tyhjyyteen ilman pelkoa. Minun kutomani verkko kannattelee häntä.

Kunnes hän kääntyy minuun päin kun olemme kävelyllä ja sanoo:

– Mikä on sukupuuttoaalto?

Räpyttelen silmiäni, en osaa vastata vaan pelaan aikaa:

– Mistä sä oot tollasen sanan kuullu?

Emma Puikkonen: Lupaus

Emma Puikkosen Finlandia-ehdokkaanakin vuonna 2016 ollut romaani Eurooppalaiset unet oli upea episodiromaani Euroopan lähihistorian pyörteissä elävistä ihmisistä. Luin sen vuonna 2017, mutta jostain syystä en silloin kirjoittanut siitä blogiin. Se on kuitenkin jäänyt mieleen voimakkaana lukukokemuksena ja tartuin innolla Puikkosen uutuusromaaniin Lupaus. Puikkonen on jälleen tarttunut ajankohtaiseen aiheeseen, ilmastonmuutokseen. Lähihistorian sijasta nyt ollaan lähitulevaisuudessa, joka tuntuu pelottavalla tavalla ihan tältä päivältä.

Kun Rinna on lapsi, hänen isänsä antaa suuren lupauksen. Muistisairas isä ei lupaustaan enää muista, mutta Rinna antaa saman lupauksen tyttärelleen Seelalle: pelastan sinut aina. Alkuun perhe-elämä omassa lapsuuden kodissa, ihanassa valkoisessa talossa järven rannalla, onkin idyllistä. Pian tulee kuitenkin ero muusikkomiehestä ja alkaa yksinhuoltajan arki. Ilmastonmuutokseen liian myöhään heräävä maailma sysää Rinnan lopulta todellisuuteen, jossa suurta lupausta tuntuu olevan mahdotonta pitää. Tytär saa punkin puremasta puutiaisaivokuumeen ja Rinnan veli Robert katoaa rakastettunsa kanssa Grönlannin sulavilla jäätiköillä. Rinna alkaa kadottaa otettaan ympäröivästä maailmasta.

Romaanin maailmassa ympäristöahdistus on iskenyt vahvasti erityisesti äiteihin, joita hoidetaan ympäristöperäisiin mielenterveyshäiriöihin erikoistuneessa kuntoutuskeskuksessa. Sinne päätyy myös Rinna, joka on ahdistuksessaan myllännyt puutarhansa ja rakennuttanut sinne maanalaisen bunkkerin suojellakseen tytärtään väistämättömältä vaikuttavalta tuholta. Ympäristöperäiseen ahdistukseen on helppo uskoa, onhan sitä itsekin usein ymmällään valintojen edessä, kun jokainen ympäristöystävälliseltä tuntuva valinta tuntuu kätkevän taakseen ikävän kääntöpuolen. Alati monimutkaistuvassa maailmassa hallinnan tunnetta on yhä vaikeampi saavuttaa.

Pidin tämän romaanin kerronnasta valtavasti. Puikkonen kuvaa varsinkin äidinrakkautta ja arkisia hetkiä lapsen kanssa niin pakahduttavasti ja tunnistettavasti, että haluan lukea monet kohdat useaan kertaan. Tyttö takertuu tarinoihin selittääkseen maailmaa, joka on usein selittämättömissä. Tytöstä kasvaa ilmastotietoinen nuori, joka uskaltaa esittää vaikeita kysymyksiä pääministerillekin. Pyytää katsomaan laajaa kuvaa, muuttamaan perspektiiviä. Tulee mieleen esimerkki elävästä elämästä, ruotsalainen Greta Thunberg, joka on innostanut nuoria ympäri maailmaa osoittamaan mieltään koululakkojen muodossa ja vaatimaan nopeita päätöksiä ilmastoasioissa. Myös Suomessa ihan vasta yli 500 nuorta kokoontui Nuorten ilmastokokoukseen Finlandia-talolle keskustelemaan ilmastonmuutoksesta ja vaatimaan päättäjiltä parempaa ilmastopolitiikkaa. Millaisen lupauksen voimme lapsillemme antaa? Ainakin Emma Puikkonen lunasti lupauksen väkevästä romaanista tämän Lupauksen myötä.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 22 – Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja.

Emma Puikkonen: Lupaus
WSOY 2019
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kirjanmerkkinä lentolippu
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Emma Puikkonen helmethaaste ilmastonmuutos Lupaus WSOY