menu Menu
Annastiina Storm: Kerro, kerro
Kotimainen kaunokirjallisuus, Kustantamo S&S, Storm Annastiina, Suomi 17/01/2020 0 kommenttia
Anja Portin: Muistokirjoitus Edellinen Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo Seuraava

Kerran viikossa tapahtui tuulettaminen. Silloin äiti heitti milloin mitäkin tekstiilejä mattotelineelle ja jäi itse makoilemaan aurinkotuoliin niiden viereen. Tuskin hän oli saanut oikaistua itseään, kun lähiseudun linnut lehahtivat hänen seurakseen. Äiti kaivoi taskussaan olleesta muovipussista siemeniä ja antoi pienten nokkien nokkia ne hänen kämmeniltään.
Katselin äidin tuuletustouhuja kuin satumaista luontodokumenttia olohuoneen ikkunasta ja tunsin mustasukkaisuutta lintuja kohtaan. Jos lapsuuteni pitäisi tiivistää yhteen kuvaan, se olisi tuo: luoksepääsemätön äiti epätodellisen lintuparven keskellä, minä mustasukkaisena lasin takana.

Annastiina Storm: Kerro, kerro

Vähän aikaa sitten kirjoitin Erin Morgensternin romaanista The Starless Sea, jossa tarinaan sekoiteltiin vaikka mitä satuja ja myyttejä hengästymiseen asti. Vaikka tarinoiden ystävä olenkin, tuo kirja oli minulle suuri pettymys. Sen sijaan Annastiina Storm näyttää mallia, miten sadut kääntyvät tyylikkäästi moderniksi tulkinnaksi. Stormin toinen romaani Kerro, kerro yhdistää taitavasti realismia ja erityisesti Lumikki-sadusta tuttuja elementtejä. Se on kaunis ja keskittynyt romaani rakkaudesta, pelkojen voittamisesta ja oman tarinan etsimisestä.

Alisan äiti Lumikki kuolee syöpään ja jättää jälkeensä tarinoita, jotka kuiskivat salaisuuksia vaietusta menneisyydestä. Alisa matkustaa Hukan kylään valaisemaan äidin menneisyyden mustia aukkoja ja samalla rakentamaan omaa tarinaansa uudelleen. Alisa on kirjailija, joten tuntuu luontevalta käsitellä sijoiltaan nyrjähtänyttä todellisuutta fiktion keinoin. Ja mitä enemmän Alisa tutustuu äitinsä menneisyyteen ja Hukan kylään, sitä enemmän sadulta kaikki alkaa vaikuttaa. Alisan muistoissa äiti on beigenvärinen ja hillitty, aina kaunis mutta viileä. Uusien tietojen valossa vaikuttaa siltä, että joskus äiti oli jotain aivan muuta. Äidin haamu seuranaan Alisa seuraa jälkiä, jotka johtavat Kivelän kartanon raunioihin. Kartanoon, jossa Lumikki oli aikoinaan orpojen kääpiöveljesten sosiaalihoitajana ja tanssi keltaisessa mekossa kielletyn rakkauden pyörteissä.

Kerro, kerro on kertomus perhesalaisuuksista ja oman identiteetin etsimisestä – paljon koluttu aihepiiri kirjallisuudessa -, mutta sen kerronta tekee siitä erityisen. Tarina soljuu luontevasti todellisuudesta satujen maailmaan ja takaisin. Hukan kylän tunnelma on yhtä vinksahtanut kuin missä tahansa suomalaisessa maalaiskylässä, todellisuus kun on usein tarua ihmeellisempää. Motellin omistaja pitkänaama, hänen dementoitunut vaimonsa valkohapsi ja tarjoilijana toimiva pirtsakka poninhäntä ovat vakiokalustoa, kuin myös kanta-asiakas karvalakki susineen. Eiköhän monelta kylältä löydy myös räävittömiä huuteleva kuningatar. Satumaisia hahmoja kaikki ja samalla niin todellisia.

Satumaailmaa oli ymmärtääkseni mukana jo Annastiina Stormin esikoisromaanissa Me täytytään valosta, joka oli ehdokkaana Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi vuonna 2017. Sanon ymmärtääkseni, koska en ole vielä lukenut esikoista. Tämä vääryys on korjattava pian!

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 9 – Kirjassa kohdataan pelkoja.

Annastiina Storm:
Kerro, kerro
S&S 2019
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kirjanmerkkinä lentolippu
Kirjavinkit
Mustikkapasta
Reader, why did I marry him?

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Annastiina Storm helmethaaste Kerro kerro perhesalaisuudet rakkaus S&S


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up