menu Menu
Aki Ollikainen: Pastoraali
Kotimainen kaunokirjallisuus, Ollikainen Aki, Siltala, Suomi 03/01/2019 0 kommenttia
Domenico Starnone: Trick Edellinen Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa & Tulen varjot Seuraava

Vilho sytytti myrskylyhdyn, jotta hämärässä saunassa olisi riittävästi valoa Sirkalle. Hän auttoi vaatteet pois Sirkan yltä ja talutti tämän pukuhuoneesta saunan puolelle, istutti alalauteelle. Sitten Vilho kaatoi varovasti vettä kiukaalle. Se sihahti leppeästi. Itse hän kapusi ylälauteelle ja katseli Sirkan ohutta niskaa, selän ryppyistä ihoa, joka roikkui ulostyöntyvien lapaluiden päällä läpikuultavan hauraana. Vilho poimi vierestään vastasta irronneen vihreän lehden, hän ajatteli Sirkkaa ja syksyisiä, ruskeita lehtiä, joista lehtivihreä oli vetäytynyt. Kuinka ruskeat lehdet muistuttivat maksaläikkäistä ihoa. Vilho heitti pari vajaata kauhallista vettä kiukaalle.

“Eihän ole liian kuuma?”

Aki Ollikainen: Pastoraali

Aki Ollikaisen kolmas romaani Pastoraali kuljettaa lukijan tuttuihin tunnelmiin, suomalaiseen mökkimaisemaan. Vahvatunnelmaisessa yhdenpäivänromaanissa luonto nousee pääosaan ja suomalaiselle läheinen sielunmaisema saa tummiakin sävyjä. Maaseudun kesäpäivän kuvauksena romaanista tulee mieleen Joel Lehtosen klassikkoromaani Putkinotko, jonka hiljattain luin, mutta myös moni tuoreempi romaani vilahtelee mielessä kirjaa lukiessa, kuten Pertti Lassilan Armain aika, Kati Tervon Iltalaulaja ja Anni Kytömäen Kivitasku. Rikasta luonto- ja mökkielämän kuvausta kaikissa.

Pastoraali seuraa kesäpäivää itäsuomalaisessa mökkipitäjässä, järven rannalla. Nykyaikaan sijoittuva romaani tuntuu menneen maailman henkäykseltä, sillä romaanin henkilöt ovat niitä, jotka kynsin ja hampain yrittävät pitää tyhjenevän maaseudun riekaleista kiinni. Sukulaisista pidetään huolta ja naapurien auttaminen on itsestäänselvyys. Arkisen puuhastelun takana kytee kuitenkin monenlaisia jännitteitä. Kirjan nimeen viitaten konkreettisin uhka syntyy susihavainnoista. Kaupungista muuttaneet lammasfarmarit pelkäävät katraansa puolesta, tai lähinnä Aatu pelkää, puoliso Elinalle maaseutu-unelma on jo kääntynyt karvaan puolelle. Metsästäjänä tunnettu Esko rientää innokkaana susijahtiin, läppäviasta viis.

Henkilögalleriaan kuuluu noin kymmenkunta henkilöä – sukulaisia, naapureita ja ystäviä kolmessa polvessa. Reino on tuonut Ruotsista velipuolensa Bengtin haudattavaksi kotipitäjään, vaikka Bengt on asunut Ruotsissa sotalapsiajoista saakka. Reino majoittuu saunakamarissa, jonka pihapiirissä asuvat Vilho ja Sirkka sekä uudemmassa talossa heidän tyttärensä Leena miehensä Eskon ja tyttärensä Merin kanssa. Teini-ikäinen Meri kokee päivän aikana nuoruuden huumaa erään Kaiuksen kanssa. Hellepäivä tuntuu sekoittaneen yhden jos toisenkin pään, hautausmaalta löytynyt pääkallokin enteilee tulevaa. Odinin korppien huudellessa heleä kesäpäivä taittuu kohti synkempää suviyötä.

Ollikaisen tiivis ilmaisu kätkee taakseen laveita ajatuksia ja arkinen poljento nousee runollisiin mittoihin. Luonnon vahva läsnäolo tuo tarinaan myös myyttisiä sävyjä. Kerronnan koskettavuus syntyy enemmän teoista kuin sanoista, onhan kyse jäyhistä suomalaisista. Minua kosketti etenkin Vilhon hellä huolenpito muistisairaasta vaimostaan. Pastoraali on runsaalla nostalgialla maustettu luontoelämys, jossa on myös sopivasti arvoituksellisuutta mielen möyhittäväksi.

Aki Ollikainen luonto Siltala yhdenpäivänromaani


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up