Hongkongissa sataa. Mutta mitä siitä. Muistanko sitäkään oikein? Kelataan taaksepäin. Aikaan ennen puiston vesipuhvelia, jonka edessä seison mustavalkoisessa hameessa ja harmaassa topissa. Pitkään tuon hetken jälkeen katselin kuvaa ja mietin, että onpa minulla lyhyet jalat. En olekaan se ylväs olento, joka mielessäni tunnen olevani. Vesipuhvelin muhkea muoto tuntui korostavan tätä seikkaa. Kelataan aikaan ennen rapuja luonnonpuistossa, pisaranmuotoisia kukkia, viimeistä iltaa jolloin puhutaan kuin hengenhädässä. Kelataan taaksepäin. Mistä kaikki alkoi? Mistä tämä matka alkoi?

Oikeastaan: mistä alkoi ystävyyden päättyminen?

Vappu Kannas: Kirjeitä Japaniin

Vappu Kannaksen esikoisromaani Rosa Clay oli kiinnostava historiallinen romaani ensimmäisen afrosuomalaisen naisen vaiheista Suomessa. Toinen romaani Kirjeitä Japaniin on siihen verrattuna hyvin erilainen, nykymaailmaan sijoittuva tarina ystävyyden katkeamisesta. Samankaltaista vierauden ja ulkopuolisuuden tunnetta ja itsetutkailua löytyy kyllä molemmista kirjoista. Romaanin kertoja kirjoittaa kirjeitä Japaniin muuttaneelle lapsuudenystävälleen, jonka kanssa välit ovat tyystin katkenneet. Kertoja yrittää muistella ystävyyden vaiheita ja keksiä syitä sen kariutumiselle, mutta muistojen tavoittaminen on haastavaa ja pakottaa tarkastelemaan myös omaa olemusta kipeän kriittisistä kulmista. Ajatukset myös kiertävät kehää ja palautuvat etenkin siihen viimeiseen yhteiseen Aasian matkaan, josta täytyy löytyä joku selittävä tekijä sille, mitä sen jälkeen tapahtui – tai oikeastaan sille, mitä ei enää tapahtunut. Päivät turistina Taipeissa ja Hongkongissa latautuvat merkityksillä, kun kertoja asettaa valokuvat, päivikirjamerkinnät ja repaleiset muistonsa tarkan analyysin kohteeksi. Rapujen tarkkailu luonnonpuistossa, kireä tunnelma teepuodissa, viimeisen illan keskustelut kuin hengenhädässä. Missä kohtaa ystävyys meni vinoon?

Kannas kirjoittaa yhtä aikaa ilmavasti ja intensiivisesti menetetyn ystävyyden aiheuttamasta epävarmuudesta ja surusta. Tekstin voimakkuus ilmenee myös lukiessa epämukavina tunteina, kun omat menetykset ja hylätyksi tulemisen tunteet nousevat pintaan. Ystävyyden väljähtyminen ja vähittäinen hiipuminen kuuluu elämään, mutta minäkin olen kokenut niitä rajumpia ystävyyden loppuja, joissa ystävä vain katoaa selittämättömästi tai katkaisee yhteydenpidon kuin leikaten. Ystävyyden katkeaminen voi olla kipeämpikin kokemus kuin rakkaussuhteen loppuminen. Ymmärrän hyvin Kannaksen kuvaaman pakkomielteen löytää selityksiä ja saada vastauksia ja myös sen pelon, että ne vastaukset löytyvät katsomalla peiliin. Itsetunnolle tilanne on tuhoisa, jos ei osaa päästää irti. Romaanissa on vahva omakohtaisesti koetun tuntu, joten ehkä tämä kirja on toiminut kirjoittajalleen irtipäästämisen kanavana. Miksei siis myös lukijalle.

Koska muistojen pettävyydestä puhuttiin kirjassa niin paljon ja viimeisen matkan tapahtumiin ladattiin jännitettä, odotin että sieltä olisi lopulta paljastunut joku tukahdutettu muisto, joku anteeksiantamaton vääryys, joka olisi selittänyt asioita. Tämä oli kuitenkin sekä kertojan että lukijan toiveajattelua. Siitähän se turhautuminen juuri kumpuaa, kun ystävyyden katkeamiseen ei tunnu löytyvän mitään yksittäistä selittävää tekijää. Tästä turhautumisesta kumpuaa romaanin aitous, mutta muistoissa vellominen ja ajatuskehiin jumiutuminen myös uuvuttaa ja etäännyttää lukijaa. Vastaavanlaista jankkausta harrastaa norjalainen Vigdis Hjorth käsitellessään katkenneita välejä lapsuudenperheeseen romaaneissaan Perintötekijät ja Onko äiti kuollut. Hjorthin kerronta on todella vangitsevaa ja intiimiä, Kannaksen kerronta jää jollain tapaa etäisemmäksi. Nuoren naisen identiteettipohdinta aasialaisen kulttuurin keskellä toi myös mieleen irlantilaisen Naoise Dolanin romaanin Exciting Times (Jänniä aikoja).

Vappu Kannas:
Kirjeitä Japaniin
S&S 2021
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Lukutuulia
Mitä luimme kerran
Reader, why did I marry him?

Sinua voisi myös kiinnostaa

Vappu Kannas: Kimalaisten kirja

Vigdis Hjorth: Onko äiti kuollut

Vendela Vida: We Run the Tides

Marisha Rasi-Koskinen: REC

Naoise Dolan: Exciting Times

Vappu Kannas: Rosa Clay

Laura Lähteenmäki: Sitten alkoi sade

Seuraa Kirjaluotsia

kirjeet Kirjeitä Japaniin menetys Vappu Kannas ystävyys