Jokaisen elämää voi mitata sillä, kauanko pyörähdys kestää. Lasinpuhaltajan pyörähdys alkaa pilliin tarttumisesta ja päättyy, kun valmis lasi viedään uuniin, alkaa taas alusta. Kauppiaan elämässä leikataan yhä uudelleen laukkamakkarasta palasia ja kansakoulun opettajan ympyrä alkaa syksyllä uusista oppilaista ja päättyy kevään suvivirteen. Vain kartanossa elämä on pysähtynyt jatkuvaksi sunnuntaipäiväksi.

Helmi pysähtyy ja tuijottaa levyllä olevaa lasia, josta puuttuu kolme pystyviivaa. Minne se täältä päätyy? Helsinkiin? Ruotsiin? Englantiin? Yhdysvaltoihin? Hän on kateellinen näille pikareille ja maljakoille, sillä ne pyrähtävät kylästä karkuun kuin syksyn karkottamat kottaraiset, matkaavat kauemmas kuin mihin hän ikinä tulee pääsemään.

Pintti, mänki, koopa, upokas.. Prykäri, hytti, plaana, kyyluuni.. Tommi Kinnusen uusi romaani Pintti opettaa monta uutta sanaa ja kuljettaa sotien jälkeiseen lasinhauraaseen arkeen lasitehtaalla ja sitä ympäröivässä kylässä. Tehdaskylä on saanut innoituksensa Nuutajärvestä, jonne varmasti moni tekee fiilistelymatkan kirjan luettuaan. Kolmenpäivänromaani avaa tehdasyhteisön elämää Tyynelän kolmen sisaruksen näkökulmasta: Jussin omalaatuiseen maailmaan sukelletaan juhannuskukan tuoksuessa vuonna 1949, Helmin surun värittämään päivään kelmeänä pakkaspäivänä tammikuussa 1950 ja lopulta pippurisen Railin arkiseen touhukkuuteen lämpimänä syyspäivänä vuonna 1951.

Jussi elää omissa maailmoissaan, jotain autismin kirjoon kuuluvaa hänellä on ja epileptisiä kohtauksiakin tulee pyytämättä ja yllättäen. Jussia kierrätetään tehtaalla tehtävästä toiseen, innokas hän on tekemään vaikkei kaikkeen pystykään. Luonto on hänelle tärkeä ja hän huomaa ympäristössä kaikkea sellaista mitä muut eivät pysty näkemään. Usein ne ovat kauniita asioita, mutta aika ajoin veriset hiiret nousevat maan alta häntä piinaamaan. Myös Helmin tarinassa on paljon koskettavaa. Helmillä on suruaika, mutta työt on tehtävä ja lapsen vuoksi olisi edes teeskenneltävä normaalia. Pala nousee kurkkuun, kun Helmi joutuu sitomaan pienen tyttärensä köydellä kiinni päästäkseen töihin. Onneksi Raili-sisko välillä auttaa tytön kanssa. Raili on kuitenkin itsenäinen ja omapäinen, hän menee miten lystää. Ei edes kadu kevytkenkäistä elämänvaihettaan Helsingissä, josta kylällä juorutaan. Hänelle on turha tulla vinoilemaan tai käy huonosti. Eräskin tukkanuottanen kylän yhteisleipomossa on vertaansa vailla. Railin kovan kuoren alla on pehmeä sydän, eikä hän kaipaa kunniaa tekemästään hyvästä. Railin kekseliäs tapa auttaa veljeään saa sydämen pakahtumaan.

Sotien jälkeisen tehdaspitäjän kuvaus on kiinnostava. Yhteiskunnalliset rakenteet ja luokkajako näkyvät kyläläisten elämässä, mutta kylän sydän – lasitehdas – myös yhdistää heitä poikkeuksellisella tavalla. Tehtaan omistavan kartanon vanha armo häilyy taustalla lähes satumaisena hahmona ja kartanon muistakin asukkaista kulkee monta legendaa. Tehtaalla on oma tarkka hierarkiansa ja lasinpuhalluksella omat koreografiansa, joista ei parane poiketa. Ainoastaan sodan aikana naisetkin ovat kelvanneet luoviin töihin, kun kaikki osaavat miehet olivat rintamalla. Niitä aikoja naiset kaipaavat, mutta eivät kehtaa ääneen sitä sanoa.

Kinnuselta voi odottaa kielellisesti taidokasta tekstiä, johon on ihana upota, oli aihe mikä tahansa. Pintissä kerronta on odotetusti kaunista ja vahvatunnelmaista, joskin kestää aikansa päästä sisään lasinpuhalluksen vieraaseen maailmaan. Lasinpuhallusta ja tehdaskylän toimintaa kirjassa esitellään hyvinkin yksityiskohtaisesti. Vaikka se kovin kiinnostavaa onkin, jäin kaipaamaan romaanilta enemmän juonellista jännitettä. Henkilökuvaus on kinnusmaiseen tapaan tehty tuntosarvet herkillä, jokainen kirjan henkilö on kirjallisessa mielessä ehjä ja inhimillisessä mielessä täynnä pieniä säröjä. Kauniita ja uniikkeja, kuin käsin puhallettua lasia.

Tommi Kinnunen: Pintti

Tommi Kinnunen: Pintti
WSOY 2018
Omasta hyllystä

Muissa blogeissa:
Kirja hyllyssä
Kirjarouvan elämää
Kirjasta kirjaan
Kirjasähkökäyrä
Kirjavinkit
Kirsin Book Club
Kulttuuri kukoistaa
Luettua elämää
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Tässä kaupungissa tuulee aina

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

2 Kommenttia

  1. Mai Laakso says:

    01/10/18 @ 21:58 

    Upea kirja. Tarinakaari on kohdallaan ja loppukohtaus ja viimeinen koukutus loihtivat hienon ja monimuotoisen lukuelämyksen.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      02/10/18 @ 20:14 

      Kirja on selvästi tehnyt sinuun suuren vaikutuksen. Minä pidin tässä eniten henkilökuvauksesta ja tunnelmasta, juonellisesti jäin kaipaamaan jotain. Upea teos joka tapauksessa!

      Vastaa