menu Menu
Minna Rytisalo: Rouva C.
Gummerus, Kotimainen kaunokirjallisuus, Rytisalo Minna, Suomi 0 kommenttia
Turun Kirjamessut - tunnelmia kolmelta päivältä Edellinen Tommi Kinnunen: Pintti Seuraava

Kynä rahisi paperia vasten luokkahuoneen hiljaisuudessa. Minna keskittyi kirjaimiin, kallisti niitä oikealle ja teki niistä koko ajan saman kokoisia, ja rivin yläpuolelle kurottuvissa koon ja hoon lenkeissä ja alapuolisissa yyn ja jiin silmukoissa oli aina taiteellinen häivähdys, pieni vihjaus siitä että hänessä myllersivät estetiikan kaipuu ja dramaattiset tunteet. Oli mukava ajatella sillä tavalla. Ässä kurottui sekä ylös että alas, ei mahtunut riville, kapinoi ja pisti hanttiin, ja seuraavan sanan aloittava iso yy, se oli hänen suosikkinsa. Hän teki sen nostamatta kynää irti paperista, hennon kaarroksen vasemmalta ylös, paksumman rungon, hienon alasilmukan. Ulkona satoi mutta hän ei kuullut sitä eikä ajatellut, hänen sisällään kohisi vain tämä hetki, tämä keskittyminen, joka samaan aikaan sai ymmärtämään asiat nopeasti ja vaivatta ja hidastui, koska oltiin jonkin sellaisen äärellä, joka loi perustaa kaikelle olemiselle.

Minna Rytisalon vuonna 2016 julkaistu esikoisromaani Lempi hurmasi lukijat ja sai minut niin sanattomaksi, että kaduttaa edelleen etten saanut siitä mitään kirjoitettua blogiini. Onneksi muissa blogeissa sanat löytyivät helpommin ja Lempi sai ansaitusti Blogistanian Finlandian. Toisen romaanin julkaiseminen esikoisen valtavan suosion jälkeen on varmasti paineistettua, mutta nyt voi kirjailija ja lukijakin huokaista helpotuksesta. Rouva C. on tarpeeksi erilainen välttääkseen vertaukset Lempiin ja silti juuri sitä odotettua Rytisaloa, kielellisesti helmeilevää ja aiheitaan ja henkilöitään kiehtovasti kieputtavaa kerrontaa. Minna Canthin nuoruus-  ja aviovuosiin ajoittuva romaani piirtää fiktiivisen mutta lihaa ja verta olevan kuvan idullaan olevasta yhteiskunnallisesta vaikuttajasta ja Suomen ensimmäisestä huomattavasta naiskirjailijasta.

Romaani käynnistyy Minnan ollessa kutkuttavasti uuden elämän kynnyksellä. Isä on viimein taipunut ja antanut Minnan muuttaa järvikylään ja osallistua rehtori Cygnaeuksen seminaariin. Minnasta piti tulla opettaja, mutta toisin kävi. Hän päätyy naimisiin opettajansa Ferdinand Canthin kanssa eikä tuohon aikaan naisen sovi olla sekä vaimo että opettaja, ei vaikka Ferdinand sitä rohkeasti ehdottaakin. Vähintään esteenä ovat peräjälkeen syntyvät lapset, seitsemän kaiken kaikkiaan. Minnan on löydettävä muita keinoja edistää tärkeänä pitämiään asioita: tyttöjen koulutusta ja tasa-arvoa.

Kuten Minna Canthille, myös Minna Rytisalolle kieli on rakkauden kohde ja lähde, ja se näkyy ja kuuluu myös tässä kirjassa. Miten taitavaa ja nautittavaa tekstiä! Kirjaa teki mieli sekä ahmia että säästellä. Koska Minna Canthin vaiheet ovat pääpiirteissään tuttuja, juonellisia yllätyksiä ei sinänsä ole odotettavissa. Mies kuolee, se on väistämätöntä, mutta ehkä juuri sen tietäminen tuo lukemiseen omanlaistaan jännitettä. Varsinkin kun tämän romaanin Ferdinand on niin ihana ja täydellinen. Miten hänestä voi päästää irti! Häntä Rytisalokin on kuulemma jäänyt kaipaamaan eniten kirjan valmistumisen jälkeen.

Ferdinand on loputtoman ymmärtäväinen ja kannustava, juuri oikea puoliso nuorelle naiselle, joka ei millään malttaisi pysyä yhteiskunnan, perinteiden ja patriarkaatin sanelemissa raameissa. Minnalla on hinku tarttua toimeen tai vähintään kynään asioita muuttaakseen, mutta välillä hän vajoaa mustaan epätoivoon ja lamaannukseen. Varsinkin kun lapsia tulee yksi toisensa perään. Kirjassa kuvataan kiinnostavasti tuon ajan säätyläisnaisen erilaista äitiyttä. Lapsi synnytetään, mutta luovutetaan heti muiden hoivattavaksi. Imettäjät ja piiat saavat muodostaa lapseen läheisemmän hoivasuhteen kuin lapsen äiti. Minna löytää kaipaamansa yhteyden kertomalla lapsilleen satuja.

Täydellisen avioliiton vastapainoksi Rytisalo on luonut mutkikkaamman ihmissuhteen, Minnan ystävyyden seminaarikaverinsa Floran kanssa. Flora on Minnalle rakas, kuin sisar, mutta tasaveroiselta tuntuvaan ystävyyteen alkaa ilmaantua säröjä ja kilpailua. Nuorempana Flora jäljittelee Minnaa, mutta myöhemmin valitsee ratkaisevasti erilaisen tavan suhtautua maailman menoon. Tyttöjen välisessä kilvoittelussa on herkullisia kaikuja Elena Ferranten Elenasta ja Lilasta.

Rouva C. on paitsi taiten tehtyä historiallista fiktiota, myös yllättävän ajaton kuvaus ystävyydestä, rakkaudesta ja parisuhteesta. Aika vähän ihminen sisimmältään on muuttunut vuosien saatossa, hyvässä ja pahassa. Toisaalta lukiessa surettaa havahtua siihen miten vähän olemme oikeasti menneet eteenpäin noista ajoista, ja toisaalta juuri tässä ajassa tuntuu olevan paljon liikettä oikeaan suuntaan. Kansakoulun isän, rehtori Cygnaeuksen kyseenalaisista toimista lukiessa tulee väistämättä mieleen hiljattain hyllytetty rehtori, joka väheksyi seksuaalista ahdistelua koulussa.

Rytisalo on haastatteluissa kertonut saaneensa nimensä Minna Canthin mukaan, joten näiden kirjailijoiden kohtaaminen paperilla lienee sinetöity jo kauan sitten. Se, että romaani julkaistaan juuri Canthin juhlavuonna on sitten vain hyvää plussaa markkinoinnin kannalta. Minna Canthin syntymästä tulee ensi vuonna kuluneeksi 175 vuotta ja juhlavuosi näkyy kulttuuritarjonnassa pitkin tätä ja ensi vuotta. Rouva C. kuuluu ehdottomasti juhlavuoden kirkkaisiin helmiin!

Minna Rytisalo: Rouva C.Minna Rytisalo: Rouva C.
Gummerus 2018
Omasta hyllystä

Muissa blogeissa:
Kirjasähkökäyrä
Kirjojen keskellä
Kulttuuri kukoistaa
LM-Mummin kirjastossa
Tuijata
Täällä toisen tähden alla
Yökyöpeli hapankorppu lukee

Gummerus Minna Canth Minna Rytisalo Rouva C.


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up