menu Menu
Veera Ikonen: Pimeässä syttyy majakka
Ikonen Veera, Kotimainen kaunokirjallisuus, Suomi, WSOY 05/09/2022 2 kommenttia
Claudia Durastanti: Tuntemani vieraat Edellinen Mariana Enriquez: Yö kuuluu meille Seuraava

Katson pientä tyttöä sohvalla, tyttöä, jota ei pitänyt olla tällä saarella. Katson kuinka hän ahmii muistiinpanojani unesta, lehtiartikkelista, dokumentin kertojan äänestä, majakan ikkunaruuduista ja tiedän, että takaisin ei nyt enää pääse. Naapurissani on nainen, jolla on kangaspuut, eteisen lattialla kassi, jonka sisällöstä saa kuteet, sohvalla tyttö ja lokikirja ja mäellä unesta tuttu majakka, joka vilkuttaa meille. Me olemme jo matkalla. Olen hypännyt joen vietäväksi. Se kuljettaa minua kohti avomerta ja majakkaa, enkä pääse enää pois. En edes halua taistella virtaa vastaan vaan ahmia kaikki sen minulle antamat merkit, sillä muuten vajoan pohjaan, hydrofonien viereen, kiepiksi kotisohvalle. Kaikki on väärin, mutta olen juuri siellä missä pitää.

Veera Ikonen: Pimeässä syttyy majakka

Veera Ikosen esikoisromaani Pimeässä syttyy majakka sijoittuu nimeämättömälle ulkosaariston saarelle. Elina ja Markus saapuvat sinne toipumaan menetyksestään. Heidän poikansa on kuollut vain yhdeksän päivän ikäisenä. Elina on siinä käsityksessä, ettei saarella ole lainkaan lapsia, ja uskoo sen auttavan surutyössä. Yllättäen naapurissa asuukin 10-vuotias Milja taiteilijaäitinsä Stellan kanssa. Saaren koulu on lakkautettu, mutta Stella pitää jonkinmoista kotikoulua tyttärelleen, kun taiteen tekemisen ja viinitonkkien tyhjentämisen välissä ehtii. Elina ensin järkyttyy, että lapsettomalla saarella onkin lapsi, mutta pian boheemista Stellasta ja välittömästä Miljasta tulee hänen toipumisensa kannalta merkityksellisiä ihmisiä. Yhteyden palauttaminen Markukseen sen sijaan tökkii. Vaikka huolehtivainen Markus tekee kaikkensa, jotta Elinalla olisi hyvä olla, heidän tapansa käsitellä menetystä eivät tunnu kohtaavan.

Elina on ensin vastahakoinen päästämään lasta elämäänsä, mutta ikkunan takaa tirkistelevä Milja on sinnikäs ja vetää puoliväkisin Elinan ulos kuorestaan ja osaksi mielikuvituksellista suunnitelmaa. Milja suhtautuu Elinan suruun luontevasti, sillä hänkin kaipaa parasta ystäväänsä Okkoa, joka on muuttanut mantereelle koulun sulkeuduttua. Vaikka Okko ei olekaan kuollut, lapsesta parhaan ystävän menettäminen saattaa tuntua lopulliselta. Vaikka Milja on tavattoman reipas, älykäs ja omatoiminen lapsi, kouluyhteisön puuttuminen on tietysti surullista. Luin tätä romaania juuri koulujen alkamisen aikoihin ja törmäsin Hesarissa juttuun Hitis-Rosalan saaristokoulusta, jossa opiskelee kahdeksan saaristossa asuvaa lasta. Hienoa, että tuo koulu on voitu toistaiseksi pitää auki.

Ikonen kirjoittaa omakohtaisen kokemuksen pohjalta kauniisti ja empaattisesti lapsen menettämisestä. Kipeästä aiheesta huolimatta romaanin sydämessä tosiaan loistaa majakan valo, joten liian raskasta luettavaa tämä ei ole. Stella on jokseenkin stereotyyppinen kuvaus taiteilijaäidistä, mutta tarmokas Milja tuo romaaniin kaivatun piristysruiskeen. Kuuntelin kirjan äänikirjaversion, jonka näyttelijä Leena Pöysti lukee kauniisti ja sopivalla tavalla eläytyen. Muutaman henkilön ympärillä pyörivä tiivis tarina sopisi vaikka radiokuunnelmaksi tai miksei teatterin lavallekin. Pimeässä syttyy majakka on hallittu ja kaunis esikoisromaani, joka sanoittaa hienosti menetyksen ja kaipauksen kartaston.

Veera Ikonen:
Pimeässä syttyy majakka
WSOY 2022
Äänikirjan lukija: Leena Pöysti

Muissa blogeissa:
Kirjakaapin kummitus
Kirjavinkit

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

#kirjojaulapalta äänikirja esikoisromaani menetys Pimeässä syttyy majakka saaristo suru Veera Ikonen


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Peruuta Lähetä kommentti

    1. Minä myös välttelin tätä kirjaa ensin, mutta rohkaistuin sitten kun sopi niin hyvin haasteeseen. Ei ollutkaan niin raskas kuin ajattelin. Etenkin Milja tuo tarinaan myös iloa ja valoa ja Stellan rento ote elämään ilahduttaa. Äänikirjana toimii tosi hyvin, Leena Pöystin ääni on rauhoittavan selkeä ja lisää tunnetta siitä, että hyvin tässä vielä käy.

keyboard_arrow_up