menu Menu
Anja Portin: Muistokirjoitus
Kotimainen kaunokirjallisuus, Kustantamo S&S, Portin Anja, Suomi 19/01/2020 0 kommenttia
Tommi Liimatta: Saaret kuin sisaret Edellinen Annastiina Storm: Kerro, kerro Seuraava

Juliaa ei nukuta. Hän menee olohuoneeseen, nostaa kenkälaatikon pöydältä ja istuu se sylissään lattialle. Hän silmäilee laatikossa olevien kasettien selkämyksiä, ja vähitellen hän alkaa muistaa, mitä nauhoille on tallentunut. Radioesseitä, haastatteluita, lauluja. Satuja, paljon satuja. Eläinsatuja. Satuja, jotka kertovat karhuista, ketuista ja jäniksistä. Kilpikonnista, leijonista ja varpusista. Satuja, jotka kertovat tyhmistä kauppiaista ja rujoista ukoista ja akoista, jotka kohtelevat eläimiä huonosti.
Julian mieleen palaa välähdyksiä aamupäivistä, jolloin hän erotti auringonvalossa pölyhiukkasten hopeiset reunat ja seurasi, miten vastapäisen talon seinään heijastuvat varjot kutistuivat sitä mukaa kuin aurinko kipusi korkeammalle. Aamupäivistä, jolloin hän ihmetteli, miten äidistä saattoi lähteä sellaisia ääniä. Miten joku saattoi olla samaan aikaan äiti ja karhu. Miten joku, joka herätti hänet aamulla hiljaa laulaen, saattoi yhtäkkiä möristä radiossa. Onpas sinulla paljon kaloja. Annahan kun minäkin syön muutaman. Mutta enää hän ei muista, miltä Anna-Liisan ääni radiossa kuulosti. Menneisyys välähtää vain kuvina.

Anja Portin: Muistokirjoitus

Satuin lukemaan peräjälkeen Annastiina Stormin romaanin Kerro, kerro ja Anja Portinin romaanin Muistokirjoitus. Molemmat ovat S&S:n viime vuonna julkaisemia ja molemmat kirjailijat esittelivät teoksiaan bloggaajatilaisuudessa viime lokakuussa Helsingin Kirjamessuilla. Vaikka nämä romaanit ovat hyvin omanlaisiaan, ne jakavat paljon yhteisiä teemoja. Päähenkilö on molemmissa nelikymppinen nainen, joka on vähän eksyksissä elämässään. Molemmissa päähenkilön isään liittyy salaisuus, jota äiti on varjellut, kunnes sairastuminen ja lähestyvä kuolema pakottaa avaamaan haavat. Molempiin kirjoihin liittyy olennaisesti myös satujen maailma ja kerronta liikkuu sulavasti muistojen ja nykyhetken välillä. Paljon on siis samaa, mutta aivan erilaiset kirjat on silti kyseessä. Portinin romaani on vähäeleisempi ja enemmän kiinni reaalimaailmassa kuin Stormin kokeellisempi kerronta. Muistokirjoitus on lastenkirjoja ja esseistiikkaa kirjoittaneen ja tietokirjoja toimittaneen Anja Portinin esikoisromaani.

Julian äiti Anna-Liisa on menestynyt ääninäyttelijä, joka on tunnettu erityisesti satutulkinnoistaan radiossa. Nyt äiti on sairastunut ja pyytää Julian luokseen sairaalaan. Äiti haluaa Julian kirjoittavan hänestä muistokirjoituksen, vaikka hengenhätää ei olekaan. Juliaa pyyntö ja äidin tarkat ohjeet lähinnä ärsyttää, mutta hän hakee kuitenkin äidin asunnolta kansion, johon äiti on kerännyt muistoja ja materiaalia uransa varrelta. Niitä tutkiessaan Julia uppoutuu yhä syvemmälle lapsuusmuistoihinsa ja samalla huomaamattaan etääntyy omasta pojastaan Aarosta. Avioeron jälkeinen arki on raskasta ja sekä Julia että Aaro kärsivät yksinäisyydestä. Tilanteet eskaloituvat eräänä talvisena yönä.

Näkökulma vaihtelee Julian ja Aaron välillä. Lapsen näkökulma vanhempien eroon ja kahden kodin välillä elämiseen on kiinnostava ja koskettavasti kuvattu. Alakouluikäisen pojan äitinä Aaron ajatuksia ja tekemisiä lukee sydän syrjällään, kuin myös äidin huolta, kun homma karkaa käsistä. Tässä romaanissa kuvataan osuvasti sellaisia arjen pieniä tragedioita, jotka ovat kokoaan suurempia niille joita ne koskettavat. Jos joku tässä vähän tökki, niin se, että Aaron isä on kuvattu niin erehtymättömäksi ja täydelliseksi.

Romaanin Helsingissä on meneillään runsasluminen pakkastalvi. Julia asuu poikansa Aaron kanssa Etelä-Helsingissä, tässä meidän kulmilla. Näin ennätyksellisen lämpimän talven keskellä tuntui kuin sadulta muistella niitä talvia, kun Kaivopuistossakin on saattanut hiihtää. Tässä romaanissa ei tosin hiihdellä, mutta Aarolla on tapana maata hangessa tuijottamassa tähtiä. Luokan vierailu observatorioon on Aaron tähtihetkiä. Myös oman poikani mielestä observatoriovierailu on ollut koulun paras retki ikinä, joten Aaron intoon on helppo yhtyä. Samalla tavalla kuin romaanissa henkilöiden muistot putkahtavat mieleen muistin sopukoista tiettyjen aistihavaintojen, esineiden, tuoksujen, musiikin tai tilanteiden kautta, tämän kirjan lukeminen avasi myös omia muistojälkiä. Romaanin läpi kulkevat kaipuun ja nostalgian väreet jättävät lukijan samanlaisiin tunnelmiin.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 42 – Kirjassa on isovanhempia.

Anja Portin:
Muistokirjoitus
S&S 2019
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Annelin kirjoissa
Kirjapyykki

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Anja Portin esikoisromaani helmethaaste Muistokirjoitus perhesalaisuudet S&S vanhemmuus


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up