menu Menu
Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa
Kotimainen kaunokirjallisuus, Otava, Rautiainen Petra, Suomi 20/10/2020 0 kommenttia
Juha Hurme: Suomi Edellinen Karolina Ramqvist: Karhunainen Seuraava

Bigga-Marja ja Piera alkoivat käydä keskustelua saameksi. Olavi hautautui mukiinsa. Hän huokaisi ja hieroi silmiään. Olisi vain ajan kysymys, milloin Inkeri pääsisi Koskelan kanssa juttusille. Olavi tiesi, että Koskela oli järkevä ja älykäs mies, mutta saattoiko hän olla varma, että tämä ei mainitsisi hänen nimeään? Koskela saattaisi möläyttää jotain pientä, merkityksetöntä, mutta sellaista, mistä Inkeri saisi päähänsä alkaa kaivaa Olavista lisää tietoa.

”Miksi Inkeri haluaa etsiä tietoa Saarasta?” Bigga-Marja kysyi yhtäkkiä.
”Koska uskoo sitä kautta saavansa jotain selville aviomiehestään”, Olavi murahti.
”Miksi Saaran tutkiminen siinä auttaisi?” Bigga kysyi ja kurtisti kulmiaan. Samassa kävi ovi. Kaikki kolme säpsähtivät.
Mutta Inkeri huudahtikin eteisestä hei iloisella äänellä ja Bigga-Marja juoksi oitis pimiöön, jonne kuuli Inkerin menevän. Piera seurasi kiinnostuneena nähdäkseen kuuluisan huoneen. Olavi jäi yksin tupaan. Hän tuijotti narisevaa ovea, joka sulkeutui heidän perässään.

Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa

Omasta mielenkiinnosta tulee helposti tartuttua näihin Lappiin liittyviin historiallisiin romaaneihin ja tänä syksynä kiinnostusta on ruokittu jo kahdella hienolla uutuusromaanilla – ja vielä ilahduttavasti kahdesta erilaisesta näkökulmasta. Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa avasi vangitsevasti saksalaissotilaiden matkaan lähteneiden suomalaisnaisten erilaisia motiiveja ja paluuseen liittyvää häpeää. Petra Rautiainen on esikoisromaanissaan Tuhkaan piirretty maa tarttunut toisiin pitkälti vaiettuihin teemoihin: saksalaisten vankileireihin Lapissa ja saamelaisten kolkkoon kohteluun niin sodan aikana kuin sen jälkeenkin. Ilahdutti nähdä tämä ansiokas esikoisromaani HS:n esikoiskirjapalkinnon finalistien joukossa.

Vuonna 1944 Olavi Heiskanen toimii vartijana saksalaisten johtamalla vankileirillä Inarissa. Ihmisyyden säilyttäminen sodan julmuuksien keskellä on haastavaa aidan molemmin puolin, kun oma selviytyminen on uhattuna jatkuvasti. Sodan päätyttyä vankileirien kammottavat rikokset pyritään hautaamaan mahdollisimman syvälle. Vuonna 1947 toimittaja Inkeri Lindqvist muuttaa Enontekiöön tehdäkseen reportaasisarjaa Lapin jälleenrakennuksesta. Samalla hän yrittää ottaa selvää sodan aikana kadonneen miehensä kohtalosta. Inkeri saa Olavin vuokralaisekseen ja tutustuu saamelaisisäntä Pieraan ja tämän lapsenlapseen Bigga-Marjaan. Poltettua Lappia rakennetaan keskellä miinakenttää ja salaisuuksia haudataan uusien rakennusten perustuksiin. Saamelaislapsia kuvataan ja mittaillaan kouluissa, joissa heille myös pakkosyötetään suomen kieltä ja kulttuuria. Tätä kaikkea Inkeri tarkkailee kameransa läpi ja lopulta salaisuudetkin alkavat nousta haudoistaan.

Vankileirin tapahtumia tarkastellaan yhden suomalaisvartijan päiväkirjamerkintöjen kautta. Niistä avautuu vakuuttavan kylmäävä kuva leireihin, joissa jokainen hetki voi olla niin vangin kuin vartijankin viimeinen. Suomalaiset toteuttavat leireillä natsi-ideologiaa siinä missä saksalaisetkin. Vankeina on arjalaista rotua alempiarvoiseksi katsottuja: saamelaisia, romaneja, juutalaisia, homoja ja omaa väkeä rotupetturuudesta syytettynä. Yön pimeydessä ruumiita kuljetetaan leiristä pois ties mihin tarkoituksiin. Natsien mielivallan lisäksi henkeä uhkaa myös leirissä riehuvat kulkutaudit. Väkivalta ja kuoleman alituinen läsnäolo turruttaa ja hätkähdyttävimpiä ovatkin ne hetket, joissa inhimillisyys ja lämpö läpäisee kauhun. Leirissä harrastetaan jopa teatteria, tosin työryhmä palaa aina alkupisteeseen kun päänäyttelijä tulee ammutuksi.

Koukuttavan historiallisen romaanin tapaan Tuhkaan piirretty maa nojaa juonelliseen jännitteeseen ja sitoo eri henkilöiden tarinat ja salaisuudet lopulta yhteen tyydyttävällä tavalla. Tarinasta tulee ehjä, mutta sopivasti aukkoinen, jotta lukija saa täydentää loput mielikuvituksellaan. Saamen kieltä on mukavasti mukana ilman turhia käännöksiä, asiayhteydestä oleellinen käy ilmi tai jää tarkoituksella hämärän peittoon. Kerronnassa piilee myös juonellinen yllätys. Vaikka hoksasin tämän kerronnallisen silmänkääntötempun jo kauan ennen sen varsinaista paljastumista, tietoisuus siitä ei häirinnyt liiaksi lukukokemusta. Sen sijaan tähän painokseen harmillisesti ujuttautuneet kirjoitus- ja painovirheet töksäyttelivät lukusukkulaa tämän tästä. Jännällä tavalla kirjoitusvirhe rikkoo fiktion taikapiirin ja muistuttaa liikaa todellisuudesta. Se tuntuu vähän samalta kuin kännykän soiminen yleisössä kesken näytelmää. Onneksi ärtymys menee nopeasti ohi ja tarina vie taas mennessään. Päiväkirjaosioissa kerronta saa välillä upeita, runollisia kaikuja, Enontekiön osuudessa korostuu enemmän kiinnostava henkilökuvaus. Päämäärätietoinen Inkeri, karismaattinen Piera Matilda-sikoineen ja valokuvauksesta kipinän saava Bigga-Marja jäivät mieleen monisävyisinä hahmoina. Tietysti sotakuorrutuksen alta löytyy myös traaginen rakkaustarina lisäämään draamaa ja lämpöä. Esikoisromaaniksi vaikuttava kokonaisuus.

Sotakokemukset sulkevat suut ja vaikenemisen kulttuuri periytyy vielä monessa polvessa. Tämäkin romaani on osoitus siitä, että etäisyyttä alkaa olla tarpeeksi, jotta näistä asioista voi puhua ja kirjoittaa. Sotakirjallisuutta on toki ollut ähkyksi asti, mutta sankaritarinoiden rinnalle on alkanut yhä enemmän tulla näitä sotarikoksia käsitteleviä tarinoita. Saamelaisten ja muiden vähemmistöjen kohtelua sietää nostaa esiin, sillä siinä olisi parannettavaa vielä tänäkin päivänä. Suomi on toistuvasti jättänyt vahvistamatta YK:n itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen eli ILO 169 -sopimuksen, joka edellyttää valtioilta erityistoimenpiteitä alkuperäiskansojen kulttuurin, kielen ja ympäristön suojelemiseksi. Jos saamelaiseen kulttuuriin tutustuminen kiinnostaa, suosittelen seuraavalla Lapin reissulla pysähdystä Inarissa saamelaismuseo ja luontokeskus Siidassa.

Petra Rautiainen:
Tuhkaan piirretty maa
Otava 2020
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Aina joku kesken
Jorman lukunurkka
Kirjakaapin kummitus
Kirjasähkökäyrä
Kirjavinkit
Kulttuuri kukoistaa

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

esikoisromaani historiallinen romaani Lapin sota Lappi Otava Petra Rautiainen saamelaiset toinen maailmansota Tuhkaan piirretty maa vankileirit


Edellinen Seuraava

Vastaa

keyboard_arrow_up