menu Menu
Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän
Kallio Katja, Kotimainen kaunokirjallisuus, Otava, Suomi 15/09/2021 2 kommenttia
Jessica Mitford: Hons and Rebels Edellinen Ivy Compton-Burnett: More Women Than Men Seuraava

Sinun suudelmasi pamppaili kämmenselälläni hullun rohkeana ja täysin suojattomana, kuin pikkulinnun sydän.

Sitten kellon viisarit ilmoittivat että oli iltapäivä ja ihmisiä alkoi lapata sisään. Ovi avautui ja sulkeutui ja avautui ja sulkeutui, ja kaikilla oli nälkä ja jano ja tarve kuunnella radiota. Äiti heräsi kuin unesta ja minä samoin, onko ruoka valmista, mitä peitot tekevät edelleen kuistilla, voi Herran tähden pitääkö täällä kaikki tehdä itse, ja Agnes muisti olleensa monta tuntia vailla huolenpitoa, ja äiti äiti äiti ja luteet luteet luteet ja vielä kerran luteet.

Matka sinun ja tupakankukkien luokse oli ollut pitkä mutta matka nukkumaanmenoaikaan oli toivoton, yhtä hyvin olisin voinut kävellä suon pohjassa. Harjasin loputtomasti Agneksen takkuisia suortuvia ja peittelin häntä sänkyyn ikuisesti, ja Sylva harjasi minun hiuksiani, ja hänestä huomaa että hän on nuorin ja että joku on aina harjannut hänen hiuksensa ja siksi hän ei osaa harjata muiden, hän on yhtaikaa liian varovainen ja kovakourainen kuten ihmiset joilla ei ole taito hyppysissä, ja hän hipsutteli loputtomasti harjalla hiuksiani ja raapi poskiani ja kolisteli kalloani ja kyseli onko tämä hyvä, onko tämä nyt varmasti hyvä, ja minä vastasin että on on on on on on on on on.

Mutta kun pääsin viimein sänkyyn suudelmasi viereen makaamaan ja katselemaan sen sykkimistä, elämäni asettui kohdilleen. Naksahdus, ja hiljaisuus, kuin kipu olisi lakannut.

Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän

Katja Kallio hurmasi edellisellä romaanillaan Yön kantaja, joka kertoo tosipohjaisen tarinan Seilin mielisairaalasaaresta ja siellä hoidettavana olleesta Amandasta. Se häikäisi erityisesti kauniilla kielellään ja nautinnollista on kerronta myös Kallion uudessa romaanissa Tämä läpinäkyvä sydän. Historiallisen romaanin miljöö on tässäkin kiehtova: sodanaikainen Hanko. Päähenkilö Beata palaa perheineen ja naapureineen vuonna 1942 kotiin sodan runtelemaan Hankoon, jossa neuvostoliittolaiset on suljettu vankileiriin ja saksalaiset ovat juuri tuloillaan. Kotitalo löytyy pystyssä, mutta menneitä vuosia on vaikea lakaista maton alle taloa asuttaneiden neukkusotilaiden luteiden kanssa.

Hangon erityistilanteen lisäksi Beatan kotiutumista vaikeuttaa asema naimattomana yksinhuoltajaäitinä, 5-vuotiaan Agneksen isän olinpaikasta liikkuu vain huhuja. Asiaa ei helpota, että mies oli ensin Beatan siskon Harrietin heila. Harriet taas on naimisissa Johanin kanssa, mutta vaikuttaa siltä, ettei juurikaan odota miehen paluuta sodasta, vaan viihtyy miehen siskon kanssa paremmin. Pikkusisko Sylva taas rakastuu saksalaiseen ja saa kuulla olevansa natsihuora. Beata voittaa kuitenkin siskojen välisen kilpailun kaikista kielletyimmästä rakkaudesta: hän hullaantuu venäläis-ukrainalaiseen sotavankiin.

Kuuntelin samaan aikaan äänikirjana Jessica Mitfordin muistelmia Hons and Rebels, jossa hän kuvaa lapsuudenperheessään vallinneita radikaaleja aate-eroja sotien välissä ja aikana. Yläluokkaisen Mitfordin perheen skandaalinkäryisistä sisaruksista yksi rakastui Hitleriin, toinen karkasi naimisiin kommunistin kanssa, kolmas aloitti suhteen fasistijohtajan kanssa ja loputkin taiteilivat konservatiivisuuden ja radikalismin välimaastossa. Tuo aikahan oli otollista erilaisille ääri-ideologioille ja dramaattisille suhteille. Kun valtiot ja ideologiat mittelivät valtasuhteistaan, jakolinjoja syntyi myös perheiden sisälle. Vastaavalla tavalla Kallion romaanissa näkyy miten sota-aika ja etenkin Hangon erikoinen asema loivat puitteet sille, että saman perheen sisällä saattoi vallita hämmennys siitä keneen voi luottaa, keneen rakastua ja kenen varaan laskea tulevaisuutensa.

Kallio kuvaa kouriintuntuvasti sopeutumattoman Beatan pidäkkeetöntä heittäytymistä tunteidensa valtaan, mitä upea kansikuvakin hienosti ilmentää. Muisto ruskeasilmäisestä Ivanista ei jätä Beataa rauhaan, mies valtaa hänen mielikuvituksensa ja unensa. Paria varastettua intohimon hetkeä lukuun ottamatta kaikki onkin Beatan kuvittelun varassa, eihän heillä ole edes yhteistä kieltä, saati toivoa yhteisestä tulevaisuudesta. Vaaroja uhmaten Beata hakeutuu vankileirin läheisyyteen yhä uudestaan ja uudestaan saadakseen edes vilauksen Ivanista. Mielessään hän luo miehelle menneisyyden ja elämäntarinan, todellisuudessa hän ei tiedä miehestä mitään. Ei edes sitä tarvitseeko mies häntä yhtä paljon ja samoista syistä kuin hän miestä. Sillä ei kuitenkaan ole väliä, silllä sodassa ja rakkaudessa on uskallettava mennä tulta päin.

Kallio kirjoittaa aistikasta, kielikuvilla leikittelevää tekstiä, joka virtaa vuolaana. Sujuvuudessaan kerronta tuntui lempeältä kylvyltä, varsinkin juuri tätä ennen lukemani Ivy Compton-Burnettin konstikkaan dialogin jälkeen. Runsas kielikuvien käyttö voi myös olla konstikasta ja uuvuttavaa, mutta Kallion tapa kirjoittaa on hyvin hengittävä. Kallio on myös valinnut poikkeavan kerrontaratkaisun, minäkertoja Beata kertoo tarinaansa kohdistaen sen Ivanille. Aluksi viittaaminen “sinuun” häiritsi, mutta ratkaisu oli kokonaisuudessaan toimiva ja kirjan lopetus antoi sille lisää painoarvoa.

Romaanissa on paljon kiinnostavia teemoja. Näitä salarakkauksia enemmän minua kiehtoi Beatan suhde tyttäreensä, joka tuntuu viihtyvän enemmän tätinsä kanssa, ja toisaalta omaan äitiinsä, joka on aina muistuttamassa tytärtään siitä, ettei tämä ole niin ainutlaatuinen kuin kuvittelee olevansa. Ei ihme, että tekee mieli jättää kaikki ja aloittaa uusi elämä jossain ihan muualla, vaikka sitten venäläisen sotavangin kanssa. Äiti Ellyn tarina on ilmeisesti kerrottu aiemmassa Hankoon sijoittuvassa romaanissa Säkenöivät hetket (2013), jossa myös Beata ja Harriet taistelevat samasta merimiehestä, Agneksen isästä. En ole sitä siis lukenut, joten täytyy varmaan lukea nämä nyt väärässä järjestyksessä. Sinänsä Tämä läpinäkyvä sydän toimii hyvin itsenäisenä romaanina, en kokenut että olisin jäänyt erityisesti pimentoon ilman edellisen romaanin taustoitusta. Tällä romaanilla Katja Kallio vahvistaa asemaansa historiallisten romaanien omaäänisenä kertojana.

Katja Kallio:
Tämä läpinäkyvä sydän
Otava 2021
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Annelin lukuvinkit
Kulttuuri kukoistaa
Luetut.net
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Hanko historiallinen romaani Katja Kallio rakkaus Tämä läpinäkyvä sydän toinen maailmansota vankileirit


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Minusta tämä oli niin hieno <3 Bloggaus odottaa perjantaista julkaisuaan.

keyboard_arrow_up