menu Menu
Sari Vuoristo: Etäisyys linnuntietä
Aviador, Kotimainen kaunokirjallisuus, Suomi, Vuoristo Sari 15/07/2022 2 kommenttia
Iris Murdoch: The Bell Edellinen Sari Aro: Nukkuvan jättiläisen laakso Seuraava

Kirkkaana syyspäivänä täti toi hänelle ensimmäisen linnun.

Se oli pieni ja harmaanruskea, ja sen sydän sykki kiivaasti tykyttäen kämmentä vasten. Hän silitti haltioituneena sen sulkia ja kokeili varovaisesti sormellaan sen nokkaa. Linnun silmät seurasivat hänen liikkeitään eivätkä räpyttäneet niin kuin hänen omansa. Se oli pieni ja peloton ja urhea.

”Pidät siitä huolta”, täti sanoi. Hän kertoi, että oli löytänyt linnun kadulta, puolipökertyneenä, ehkä sitä oli jahdannut haukka. ”Se saa asua katolla ja sinä pidät siitä huolta, rakennat sille lakan. Mutta jos se haluaa lennellä miten tahtoo, sinä annat sen mennä.”

Hän katsoi kysyvästi, mutta siitä täti oli tiukka: jos lintu haluaisi lentää pois, se olisi vapaa. Hän silitti sen sulkia ja yritti ymmärtää. Että lintu olisi kenties vain lainassa, levähtäisi hänen luonaan hetken, mutta olisi jonain aamuna poissa. Sitä hän ei halunnut, hän puristi lintua lujempaa. Hän tunsi kuinka sen liikkeet äkkiä nykivät, se pyristeli, ja täti tarttui häntä olkapäästä.

”Sinäkin olet vapaa”, täti sanoi. ”Kuinka sinä voisit vaatia muilta jotakin sellaista mitä ei vaadita sinultakaan?”

Sari Vuoristo: Etäisyys linnuntietä

Sari Vuoriston romaani Etäisyys linnuntietä kertoo Libanonin sodan jälkeisestä rauhanturvaoperaatiosta 1980-luvulla. Jari on kahden lapsen nuori isä, joka lähtee vuonna 1985 rauhanturvaajaksi Libanoniin valvomaan Israelin joukkojen vetäytymistä sodan runtelemasta ja edelleen epävakaasta maasta. Kotona Suomessa Jarin 10-vuotias tytär Milla yrittää ymmärtää, miksi isän on turvattava niin kaukana kotoa, eikö Suomessakin riittäisi turvattavaa. Samaa miettii Jarikin yrittäessään sopeutua tehtävänsä karuun todellisuuteen. Seikkailunhalu tai ääneen lausumaton tarve paeta tylsää perhearkea tuntuvat huonoilta motiiveilta, kun Jari jää osastonsa kanssa panttivangiksi. Seuraa viikon verran epävarmuutta, pelkoa ja tukalaa oloa karuissa ja ahtaissa oloissa. Milla joutuu kotona seuraamaan uutisista, kun uutistenlukijat Eeva ja Kari kertaavat päivästä toiseen isän vankeuden vaiheita. Äiti vaikenee tai puhuu jatkuvasti puhelimessa ja mummi kokkaa ja leipoo loputtomasti herkkuja, joita kukaan ei jaksa syödä. Isä näyttää televisiossa omituisen tummalta ja polttaa tupakkaakin. Kuilu on auennut Millan ja isän välille, ja Milla pelkää, ettei se kuroudu enää kiinni, vaikka isä pääsisi kotiin.

Jarin ja Millan ohella romaanissa seurataan libanonilaisen Farid-pojan ja tämän tädin Riman tarinaa. Farid menettää äitinsä kunniaväkivallan seurauksena vuonna 1976 ja samassa tilanteessa haavoittuu ja vammautuu itsekin. Lapseton Rima-täti ottaa huolehtiakseen pojan, jota oma isä ei enää halua, ja yrittää tarjota tälle paremman tulevaisuuden. Rima tekee tiliä oman kipeän menneisyytensä kanssa, hänellä ei ole enää mitään muuta syytä elää kuin Farid. Elämä erityislapsen kanssa ei ole helppoa, mutta omassa maailmassaan elävä Farid ei onneksi tunnu ymmärtävän häneen kohdistuvaa pilkkaa. Hän hoitaa katolla rakkaita lintujaan ja tarjoaa kadun varressa teetä ulkomaalaisille sotilaille, kansallisuudesta välittämättä. Hänen uteliaisuutensa ja avoin mielensä ei kuitenkaan miellytä kaikkia.

Etäisyys linnuntietä on koskettava monikerroksinen romaani, jossa neljän henkilön näkökulmat erottuvat hienosti omaäänisinä kokonaisuuksina. Libanonilainen Farid ja suomalainen Milla eivät tunne toisiaan, mutta heidän kohtalonsa risteävät linnun lentämän päässä toisistaan. Millan näkökulma oli itselleni samaistuttavin, olenhan itsekin ollut lapsi 80-luvulla. Hienosti Vuoristo tavoittaa lapsen tavan katsoa maailmaa. Millan näkökulma myös keventää kivasti muutoin raskasta teemaa, sillä lapsen tavassa jäsentää vaikeaa ja pelottavaa asiaa on myös tietämättömyydestä kumpuavaa huumoria. Esimerkiksi uutisia katsovan Millan huomiot ovat aivan mahtavia. Faridin ja Riman tarinoita taas lukee sydän pakahtuen ja tulevaa tragediaa enteillen. Vuoristo kirjoittaa taitavasti ja monisävyisesti, mutta kerronta vaatii lukijalta myös keskittymistä. Henkilöiden pohdinnat poukkoilevat helposti asiasta, ajasta ja paikasta toiseen, kuten ihmisen ajatuksilla on tapana tehdä. Tätä kirjaa kannattaa siis lukea rauhassa, jotta oma ajatus pysyy tekstin mukana.

Kansitekstin mukaan Etäisyys linnuntietä on trilogian avausosa, mutta romaani toimii mainiosti myös itsenäisenä teoksena. Toki tätä taitavasti kirjoitettua ja teemoiltaan kiinnostavaa tarinaa lukee mielellään lisääkin. Romaani perustuu siinä mielessä tositapahtumiin, että suomalainen rauhanturvaajaosasto todella joutui Etelä-Libanonin armeijan SLA:n panttivangeiksi vuonna 1985. Suomalaisia rauhanturvaajia palveli Libanonissa lähes 20 vuoden ajan. Mielenkiintoista nähdä sijoittuuko trilogian seuraavat osat myös Libanoniin ja seurataanko niissä juuri näiden ihmisten tarinaa. Kansitekstin mukaan trilogian kirjoitustyö alkoi kirjailijan Syyrian matkalla ennen maassa riehunutta sisällissotaa. Lähi-idän konfliktialueilla siis varmasti pysytään trilogian tulevissakin osissa. Etäisyys linnuntietä on Vuoriston neljäs romaani. Romaanien lisäksi hän on kirjoittanut neljä novellikokoelmaa sekä nuortenromaanin.

Sari Vuoristo:
Etäisyys linnuntietä
Aviador 2022

Muissa blogeissa:
Kirjarikas elämäni
Kirjasähkökäyrä

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

80-luku Etäisyys linnuntietä kriisit kunniaväkivalta Lähi-itä Libanon panttivangit rauhanturvaajat Sari Vuoristo vanhemmuus


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Tämä on hieno teos kiinnostavasta aiheesta. Keskittymistä vaativa kyllä myös. Usean eri henkilön näkökulma tuo hienosti syvyyttä tarinaan. Minäkin odotan mielenkiinnolla, millaisia trilogian seuraavat osat ovat.

    En ollut ennen lukenut Vuoristoa, mutta hyllyssäni on pitkään ollut yksi hänen novellikokoelmansa, joten siitä voisi jatkaa. Novelleja en ole lukenutkaan pitkään aikaan.

    1. Tämä oli minullekin ensimmäinen tutustuminen Vuoriston teoksiin. Kiinnostava ja taitavasti kirjoitettu romaani. Jännä nähdä, miten trilogia jatkuu.

keyboard_arrow_up