menu Menu
Iris Murdoch: The Bell
Irlanti, Iso-Britannia, Murdoch Iris, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Vintage 18/07/2022 4 kommenttia
Nancy Mitford: Love in a Cold Climate Edellinen Sari Vuoristo: Etäisyys linnuntietä Seuraava

Soon it was almost too dark to see. The birds could still be vaguely apprehended, close overhead, like great leaves that fluttered but never fell, until at last they disappeared, gathered up into the obscurity of the coming night. Michael began to pace slowly back down the middle of the avenue. He did not turn towards Toby, who kept step with him, putting his feet down softly in the longish grass. Michael felt now an extraordinary peace in which he felt sure that Toby shared. It was as if they had been present together at some esoteric and liberating rite. In a way, it was a pity to break the spell by vulgar explanations. But at last he spoke, seeming to utter something that he had learnt by heart.

’Toby, about what happened yesterday evening. I did something foolish and wrong – and something I assure you that I’m not at all in the habit of doing. I was almost as surprised at it as you were. I don’t want to make a drama about this. I won’t say ”forget it” because we can’t do that; but I suggest we set it aside and don’t brood on it or give it an exaggerated importance. In so far as it was a wrong action, that concerns me and not you. I just wanted, well, to apologize to you and to ask you to bury the matter. I know I needn’t appeal to your discretion. But I was anxious in case you should be worrying about it. I’m deeply sorry that you’ve been upset and bothered in this way – and I hope you’ll make a real effort not to let this thing spoil your time at Imber.’

Iris Murdoch: The Bell

Jo useamman vuoden olen osallistunut Tuijatan ihanan vapaamuotoiseen Naistenviikkohaasteeseen ja viimeiset kolme vuotta omaksi alateemakseni haasteen sisällä on noussut 1900-luvun brittiläiset naiskirjailijat, joita erityisesti kesäisin rakastan lukea. Tällä viikolla on taas luvassa kirjallinen teekattaus englantilaisittain peräti kirja päivässä -tahtiin. Ja tutut kestosuosikit sieltä löytyvät: Iris Murdoch, Nancy Mitford, Elizabeth Taylor sekä Barbara Pym, jonka tuotannon olen nyt lukenut loppuun. Aloitetaan kuitenkin Murdochista. Iris Murdochilla on valtavan laaja tuotanto. Joitain valikoituja romaaneja on julkaistu melko tuoreeltaan Vintage Classics -sarjassa, jonka sisältämät kuusi kirjaa viehättävine retrohenkisine kansineen olen hankkinut kokonaisuudessaan. Nyt ne on kaikki myös luettu. Tänään esittelyssä alun perin vuonna 1958 julkaistu The Bell (Kello, WSOY 1961), myöhemmin tällä viikolla The Black Prince (1973), jota ei ole suomennettu.

The Bell esittelee Murdochille tyypilliseen tapaan sekalaisen seurakunnan kiinnostavia henkilöitä. Dora on nuori vaimo, joka on päättänyt palata dominoivan ja aggressiivisen miehensä luo. Hän on jättänyt miehensä Paulin, koska pelkää häntä, mutta palaa hänen luokseen, koska pelkää häntä poissaolevana vielä enemmän. Viehättävä avioliitto siis. Nyt taidehistorioitsija Paul on tekemässä tutkimustyötään Imber Court-nimisen maallikkoveljeskunnan luona, benediktiiniläisnunnaluostarin naapurissa. Oivallinen paikka pohtia avioliiton tilaa. Yhteisön kantava voima ja Imber Courtin omistaja Michael on entinen opettaja, joka luopui haaveistaan papinuraan, kun hänen suhteensa erääseen opiskelijanuorukaiseen paljastui. Nyt tuo nuori mies, Nick, on myös Imber Courtissa, sillä hänen siskonsa Catherine aikoo vannoa valan ja ryhtyä nunnaksi. Nick ei suostu osallistumaan yhteisön arkeen ja viettää päivänsä järven takana olevassa talossa juopotellen. Imberiin saapuu myös nuori Toby, joka on syksyllä aloittamassa ensimmäistä vuottaan Oxfordissa ja toivoo luonnonmukaista elämää ja hengellisiä arvoja korostavan maallikkoyhteisön antavan hänelle hyvät eväät tuleviin opintoihin. Kun näiden ja muutaman muun henkilön odotukset, salatut haaveet ja temperamentit kohtaavat, syntyy mutkikas, hulvaton ja traaginenkin tapahtumasarja, jonka keskiössä on järven pohjasta löytyvä vanha kirkonkello.

Murdochin romaaneissa yleensä vähintään yksi henkilöistä on homo ja tässäkin romaanissa Michaelin homoseksuaalisuus esitetään hyvin mutkattomasti. Sitä voi pitää edistyksellisenä, sillä brittihallitus poisti homoseksuaalisuuden rangaistavien rikosten listalta vasta noin kymmenen vuotta tämän kirjan julkaisun jälkeen. Murdoch kuvaa hyvin lempeällä ja empaattisella tavalla Michaelin tunteita Nickiin ja Tobyyn, ja sitä sisäistä kamppailua, jota Michael käy oman uskonsa ja luontonsa välillä. Kaikilla kirjan henkilöillä on jonkinlainen sisäinen sovitusprosessi meneillään. He pyrkivät hyvään, mutta usein kompuroivat matkalla. Keskittyminen omaan henkiseen kasvuun johtaa sokeuteen suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöön, kun erilaiset elämänkatsomukset törmäävät.

The Bell ei ehkä ole suosikkini Murdochin kirjojen joukossa, mutta nautittavaa luettavaa yhtä kaikki. Murdoch osaa luoda aivan omalakisensa kirjallisen maailman, johon uppoutumalla pääsee irrottautumaan hetkeksi omasta ympäristöstään. Muutama päivä Imberin suljetussa yhteisössä ja näiden henkilöiden päiden sisällä oli kiehtova ja yllätyksiä täynnä oleva matka – myös hauska sellainen. Tilannekomiikka kumpuaa henkilöiden persoonallisista tavoista ja kömpelöstä keskinäisestä kanssakäymisestä. Erityisesti Doran sopeutumattomuus yhteisön tapoihin tuottaa koomisia tilanteita. Dora on muutenkin hellyyttävä haihattelija, joka haluaa nähdä itsensä taiteilijana, mutta ei jaksa maalata tai omaa siihen juurikaan lahjoja. Taivaanrannanmaalari-Dora saattaa matkustaa vaivalloisen matkan juna-asemalle noutaakseen unohdetun matkalaukun ja huomaa paluumatkalla unohtaneensa sen taas pubiin. Dora on henkilö, jonka kanssa ei käy aika pitkäksi. Romaanin yleistunnelma on tiheä ja täyteläinen. Ihmismielen syvyyksien ja kepeyksien lisäksi tutkitaan ympäröivää luontoa ihmeineen. Mysteeriin verhoutuva kello, kehrääjälintujen yölaulut ja järven yli kantautuva madrigaali soivat mielessä vielä pitkään.

Iris Murdoch:
The Bell
Vintage Classics 2019
(alun perin julkaistu 1958)

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

#naistenviikko2022 avioliitto elämänkatsomus homoseksuaalisuus Iris Murdoch nunnaluostari The Bell yhteisö


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Sen jälkeen kun luin Maisku Myllymäen Hollyn, on Murdochin Meri, meri alkanut kiinnostaa. 🙂

    1. Se onkin lemppari-Murdochini ❤️ Minä luin ensin sen ja sitten Hollyn. 😄 Myöhemmin tällä viikolla esittelyssä Murdochin The Black Prince, jossa on paljon samaa viehätystä kuin Meri, meressä.

    1. Minulla on nyt kuusi Murdochia luettuna (sunnuntaina tulossa blogiin vielä yksi), mutta sekin on vielä pintaraapaisu. Onneksi on vielä 20 romaania lukematta! 😅 Melko tuottelias kirjailija.. Ja kuulemma kirjoitti kaikki kirjansa käsin eikä niitä saanut kukaan editoida. Seuraavan Murdochin olen myös jo tilannut. Lievää brittimaniaa taas ilmassa.. 🤣

keyboard_arrow_up