menu Menu
Shokoofeh Azar: The Enlightenment of the Greengage Tree
Australia, Azar Shokoofeh, Dreamscape Media, Iran, Käännöskirjallisuus, Ulkomainen kaunokirjallisuus 18/12/2020 2 kommenttia
Cecilia Samartin: Kolibri Edellinen Susanne Maude: Ennen kuin unohdat Seuraava

And so, with a slow sweep of the arm that remained forever etched in my memory, he took out a match, lit it, and tossed it onto the pile of books. With a quiet huff…ff…ff the flames rippled over the pages, catching first the old books with the brown paper whose smell I loved so much. I vividly remember how Danko’s Burning Heart was engulfed in flames that then licked at Luce’s skirt who, desperately trying to protect herself from the fire in pages of Romain Rolland’s book, held Pierre tightly to her breast. I watched as the fire spread to the intertwined lovers Pierre and Natasha, Heathcliff and Cathrine Earnshaw, Scarlett O’Hara and Rhett Butler, Elizabeth and Mr. Darcy, Abelard and Heloise, Tristan and Isolde, Salaman and Absal, Vis and Ramin, Vamegh and Azra, Zohreh and Manuchehr, Shirin and Farhad, Leyli and Majnun, Arthur and Gemma, the Rose and the Little Prince, before they had the chance to smell or kiss each other again, or whisper ’I love you’ one last time.

Shokoofeh Azar: The Enlightenment of the Greengage Tree

Shokoofeh Azarin esikoisromaani The Enlightenment of the Greengage Tree oli tänä vuonna yksi International Booker -palkinnon ehdokkaista ja saanut myös monia muita ehdokkuuksia. Maagista realismia ja persialaista tarustoa vahvasti hyödyntävä romaani kertoo Iranin vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jälkeisistä vuosista yhden perheen näkökulmasta. Kun vallankumouskaartilaiset tutkivat romaanin perheen auton, he eivät löydä kiellettyä alkoholia tai musiikkia, mutta pyörittelevät hetken käsissään Gabriel García Márquezin kirjaa Sadan vuoden yksinäisyys. He eivät kuitenkaan pidä sitä poliittisesti vaarallisena kirjana. Sen sijaan Iranin nykyhallinto ei ole katsonut yhtä suopeasti Azarin kirjaa, joka on Iranissa kiellettyjen listalla. Azar itse asuu nykyään Australiassa, josta sai poliittisen turvapaikan vuonna 2011, kun elämä toimittajana alkoi Iranissa olla hengenvaarallista. Romaanin kääntäjä haluaa myös suojella itseään ja pysyä nimettömänä. Romaani on siis alun perin kirjoitettu farsiksi ja kuuntelin sen englanninnoksen äänikirjana.

Gabriel García Márquezin maaginen realismi on toiminut innoittajana myös tälle romaanille, jossa todellisuuden tapahtumat ovat hirveydessään niin käsittämättömiä, että tuntuu aivan luonnolliselta myös, jos taivaalta sataa mustaa lunta, kuolleet jatkavat elämäänsä aaveina tai että nuori nainen unohtaa tuskansa muuttumalla merenneidoksi. Romaani käynnistyy vuodesta 1988, kun perheen äiti Reza kokee valaistumisen luumupuun latvassa samaan aikaan kun perheen ainoa poika Sohrab teloitetaan ilman oikeudenkäyntiä ja heitetään nimettömänä joukkohautaan. Hänet on vangittu vastavallankumouksellisen materiaalin lukemisesta. Pian lukija saa myös tietää, että kirjan kertoja, ikuisesti 13-vuotias Bahar, on joitain vuosia aiemmin kuollut tulipalossa, kun vallankumouskaartilaiset tunkeutuivat perheen kotiin Teheranissa ja polttivat kauniin kulttuurikodin kirjastoineen ja soittimineen. Kertoja on siis Baharin aave, joka seuraa jäljelle jäänyttä perhettä – isä Hushangia, äiti Rezaa, sisko Beetaa ja vielä elossa olevaa Sohrabia – pohjois-iranilaiseen metsäkylään, jossa vallankumouksesta ei ole vielä kuultukaan.

Ei mene aikaakaan, kun vallankumous ja sota saapuvat perässä myös Mazandaranin ikivanhoihin metsiin. Kylä on pian tyhjä nuorista miehistä, jotka on joko pidätetty kapinallisina tai lähetetty sotimaan. Suurin osa palaa kotiin ruumiina. Orpoäideiksi itseään kutsuvat äidit hautaavat poikansa ja sitovat heidän nilkkaansa pieniä kultatiukuja, etteivät lapset eksy tuonpuoleisessa. Reza menee surusta sekaisin ja yhtenä päivänä vain lähtee konkreettisesti kävelemään, hän kävelee ja kävelee, perässään kylän muut orpoäidit. Beetakin alkaa vetäytyä maailmasta ja muuttuu vähitellen merenneidoksi. Isä yrittää rakentaa hänelle uima-allasta, mutta joutuu lopulta päästämään tyttärensä Kaspianmeren aaltoihin. Jäljelle jää yksin Hushang, joka päättää palata Teheraniin ja kohdata sen mitä kaupungista on jäljellä.

Romaani kärsii rönsyilystä ja sekavuudesta, joka varmasti korostuu erityisesti äänikirjamuodossa. Ehkä persialaisen ja islamilaisen taruston tunteminen auttaisi myös tulkitsemaan paremmin lukuisia fantasiajaksoja ja niiden symboliarvoa. Jinnit ovat tuttuja henkiolentoja mm. Elif Shafakin ja Alice Hoffmanin kirjoista ja merenneidot tietysti länsimaisesta tarustostakin tuttua kuvastoa, mutta monet muut maagiset tapahtumat ja monimutkaiset tarut olivat täysin vieraita. En aivan saanut kiinni, perustuivatko ne kaikki perinteisiin taruihin vai olivatko täysin Azarin keksimiä. Taruston lisäksi kirjassa ammennetaan myös länsimaisesta kulttuurista ja kirjallisuudesta, romaanin perhe on Austeninsa, Brontënsa ja Tolstoinsa lukenut.

Epätasaiseen romaaniin sisältyy myös niin värisyttävän upeita kohtia, etten yhtään kadu tämän romaanin parissa käyttämääni aikaa. Vieläkin tulee kylmiä väreitä, kun ajattelen kohtaa, jossa vartijat ratsaavat perheen kodin ja polttavat kyläläisten edessä heidän kirjansa varoituksena kaikille. Tuosta tilanteesta on myös yllä oleva lainaus, joka on vain pieni osa tuota voimakasta kohtausta. Mikä siinä onkaan, että kirjojen polttaminen tuntuu melkein väkivaltaisemmalta kuin yksikään lyönti. Tuon rovion jälkeen perheen isä hankkii pinoittain tyhjiä vihkoja ja kehottaa perheenjäseniään kirjoittamaan ylös kaiken mitä he muistavat poltetuista kirjoista. Paniikin vallassa he kirjoittavat muistiin juonen pätkiä, muistamiaan sitaatteja ja henkilöitä. Ehkä tällä romaanillaan Azar itse haluaa muistaa ja kunnioittaa sitä maata ja kulttuuria, joka joskus oli hänelle rakas, mutta jonka kulttuurin rikkaus on hautautunut fanatismin ja sorron alle.

Shokoofeh Azar: 
The Enlightenment of the Greengage Tree
ilmestynyt persiaksi 2017,
kääntäjä Anonyymi
Dreamscape Media 2020
Äänikirjan lukija: Priya Ayyar
Kuunneltu Storytelista

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja International Booker Iran islamilainen vallankumous maaginen realismi Shokoofeh Azar


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Minullakin melkein otti sydämestä tuo sitaatti, missä poltetaan kirjoja! Tämän voisi joskus lukea, tykkään maagisesta realismista.

    1. Tuo on todella vaikuttava kohta kirjassa, jossa on kyllä monta muutakin hienoa kohtaa. Maaginen realismi toimii tässä kirjassa hienosti, uskon että pitäisit.

keyboard_arrow_up