Steiner pohtii Elisabethille antamaansa lupausta ja tietää suostuneensa mahdottomaan saadakseen viettää aikaa Aurelian Bennin lähellä. Elisabeth on pyytänyt häneltä opastusta veljensä vaativan filosofian kiemuroissa, ja Steiner on ymmärtänyt, että nainen toivoo hänen selittävän valkoisen valkoiseksi voidakseen vääntää sen uskottavammin mustaksi. Kuinka vastenmielinen olento, Steiner ajattelee. Toivonpa, että hän olisi päättänyt jäädä Paraguayhin aateveljiensä ja -siskojensa seuraan.
Mutta Aurelian Benniä kiintoisampaa tapausta hänen kohdalleen ei ole sattunut. Steiner pohtii tulevaa tutkimustaan ja sen pohjalta syntyviä julkaisuja, ja tiedemies hänen sisällään hieroo hykerrellen käsiään. Aurelian Benn tarjoaa hänelle mahdollisuuden todistaa vapaan sielun filosofia tieteen vaatimalla tarkkuudella.
He yrittivät vaieta kirjani kuoliaaksi, Steiner ajattelee, mutta olen vasta pääsemässä vauhtiin. Vapauden filosofia oli ensimmäinen askel, Aurelian Benn on seuraava. Kokeilkaapa pysäyttää tykin piipusta laukaistu ammus. Saatte nähdä, että se räjähtää käsiinne.
Heikki Kännö: Runoilija
Heikki Kännön romaani Sömnö teki minusta kertaheitolla Kännö-fanin ja Mehiläistie vahvisti uskoani Kännön ainutlaatuisen mielikuvitukselliseen ja viihdyttävän älykkääseen kerrontaan. Luin siis nuo kaksi romaania väärässä järjestyksessä, mutta väliäkö sillä. Kolmas romaani Runoilija jatkaa esoteerisia ja mystisiä polkuja oikeiden historian merkkihenkilöiden perässä. Tässä romaanissa keskeisiä historian henkilöitä ovat filosofi Friedrich Nietzsche ja hänen sisarensa Elisabeth sekä antroposofian isä Rudolf Steiner, säveltäjä Richard Wagnerkin kummittelee taustalla. Vahvasti faustilainen tarina seikkailee pitkin 1800-luvun lopun Eurooppaa ja tiputtelee matkan varrelle leivänmuruja, jotka johtavat natsien valtaannousun mahdollistaneen kulttuurin syntyyn.
Jo Kännön edellisistä romaaneista osasin odottaa hengästyttävää ja pään pyörälle pistävää kavalkadia henkilöitä, tosipohjaisia ja aivan pähkähulluja, joiden seikkailujen seuraaminen saa aivonystyrät mukavasti hyrisemään. Runoilija ei sillä saralla petä lukijaansa. Nimihenkilö on Aurelius Benn, huonokarmainen runoilija, joka joutuu itse paholaisen sätkynukeksi. Romaani alkaa vuonna 1888, kun Theatre Wasilewskin vaunukaravaani saapuu Ranskan Lyoniin. Seudulla on tapettu nuori nainen ja etsinnät La Poèteksi nimetyn murhaajan ympärillä käyvät kuumana. Teatteriseurueen leiriin ilmestyy eräänä iltana pahasti ruhjoutunut nuorukainen henkihieverissä. Mies on saksalainen Aurelian Benn, joka on paennut velkojiaan Ranskaan. Hän on niittänyt mainetta esikoisrunoteoksellaan Faustin kirous, ehkä siksi Faustin teoksia esittävä teatteriporukka haluaa auttaa kahdesta murhasta etsintäkuulutettua miestä. Toki Benn vannoo syyttömyyttään. Silti Benn toivuttuaan häipyy ja vie teatterin säästöt mukanaan.
Aurelianin matka johtaa Italiaan Torinoon, jossa hän on kuullut filosofi Nietzschen majailevan. Hän pestautuu ihailemansa filosofin käsikirjoitusten puhtaaksikirjoittajaksi ja menettää sydämensä Torinon oopperassa Bizet’n Carmenia esittävälle Minna Corellille. Saadakseen Corellin vaimokseen hänen on kuitenkin tehtävä sopimus Corellin kummisedän Heinrich von Grüngenin kanssa. Aurelianilla on tunne, että hän on törmännyt tähän karismaattisen karmaisevaan herraan aiemminkin, muttei osaa aavistaakaan mitä nimi sopimuspaperissa todella merkitsee. Faustin kirouksen kirjoittaja on juuri tehnyt oman faustilaisen sopimuksensa ja myynyt sielunsa paholaiselle.
Joitain vuosia myöhemmin kuvaan astuu esoteerikko Rudolf Steiner, joka on armoitettu Goethe-asiantuntija. Hän saa Nietzschen siskolta Elisabeth Förster-Nietzscheltä kutsun saapua Naumburgiin perustettuun Nietzsche-arkistoon. Sieltä hän löytää dementoituneen filosofin ja tämän vastenmielisen sisaren Elisabethin, jonka aikomuksena on muovata veljestään antisemitistisen ideologian oppi-isä. Arkiston kätköistä löytyy myös käsikirjoituksia puhtaaksikirjoittava Aurelian Bennin, joka kiehtoo Steineria erityisen paljon. Ihmeellisen nuorena pysynyt mutta hailakaksi muuttunut Aurelian väittää olevansa kuollut. Steiner epäilee Aurelianin joutuneen pahan välikappaleeksi ja aikoo hänen avullaan todistaa vapaan sielun filosofiansa tieteellisin keinoin (jos nyt astraalimatkailua pentagrammin keskellä ja vierailuja Akasha-kronikan luona voi tieteellisenä pitää). Steiner saa huomata olleensa oikeassa, Aurelianin ongelmat johtuvat fohat-energiaa hyödyntävän olennon kohtaamisesta. Aurelianin vapauttaminen tuosta ikeestä osoittautuu kuitenkin odotettua haastavammaksi. Saavatko pimeyden voimat otteen Aurelianin lisäksi koko Euroopasta?
Olen lukenut niin paljon autofiktiivisiä teoksia viime aikoina, että olipa virkistävää uppoutua johonkin aivan muuhun. Uppoutuminen on tässä yhteydessä osuva sana, sillä Kännö kirjoittaa niin mielikuvituksellista ja hurjia käänteitä sisältävää tarinaa, että kaikki muu ympäriltä häviää. Tunnelma on hyytävä mutta usein myös koominen. Pirullinen Heinrich von Grüngen on herkullinen hahmo, joka tuo monesti mieleen hengenheimolaisensa Bulgakovin klassikosta Saatana saapuu Moskovaan. Olisiko esikuvaa haettu sieltä? Runeberg-palkinnollakin muistetun Sömnön edelle en tätä romaania aseta, mutta viihdyin tämänkin myyttisen tarinan matkassa mainiosti. Lisää Kännöä, kiitos!
Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 11 – Vaihtoehtohistoria.
Heikki Kännö: Runoilija
Sammakko 2020
Oma ostos
Muissa blogeissa:
Ja kaikkea muuta
Friedrich Nietzsche Heikki Kännö helmethaaste Mehiläistie Rudolf Steiner Runoilija Sammakko Sömnö
Jaan tunteesi siitä, miten hiveli silkka fiktio ilman autoa. Vaikka mukana on liuta ihan oikeasti eläneitä henkilöitä, riemu kerronnan ja tarinoinnin liukkaudesta valloittaa. Faustista riittää revittävää, samoin eurooppalaisesta aatehistoriasta. Hieno kirja, ja Kännö-faneina pysytään!